Esikoinen on antanut tulevalle vauvalle jo nimen. Mitä jos vauva ei ole nimen näköinen?

Ei suinkaan sisarrukset. Näin se vaan menee.. sitäpaitsi voihan esikoinen sanoa vauvaa Valtteriksi vaikka hän olisikin Jussi tai Tuukka :) Ei se oo keltään pois jos hän nyt vaan haluaa kutsua tulevaa sisarrusta Valtteriksi.



Loppupeleissä vanhemmat tietenkin päättävät lopullisen nimen.. vai saako lapsenne tehdä muitakin suuria päätöksiä arjessanne ohi vanhempien? Esim. auton merkin päättäminen :)

Siis anteeks vaan, mutta onko tää nyt aivan vakavasti laitettu viesti?

asioista puolestasi? esim. maksetaanko puhelinlasku? syödäänkö jäätelöä lounaaksi? niin mietippäs nyt vähän kuka sen nimen valitsee.

Joten vastaan aloittajan tyylillä että "kyllä se on nyt annettava Valtteri koska esikoinen näin on päättänyt. Ei sillä ole väliä minkä näköinen lapsi ja vaikka ultra olisi väääräsäkin niin Valtterihan sen on oltava. Ei esikoiselle saa aiheuttaa traumaa ettei saanut nimetä sisarustaan. Ihan mielenkiinnosta, kuka teillä nimesi esikoisen? Naapurin lapsi?"

Itse olin pettynyt lapsena, kun veljestäni ei tullutkaan Anteroa, ei edes toiseksi nimeksi. Ei silti jäänyt mitään traumoja, ja aikuisena olen ihan tyytyväinen, en mitenkään erityisesti pidä Antero-nimestä.



Jos itse pidätte Valtteri-nimestä, niin voihan sen vauvalle antaa. Minulla ei ainakaan ole hajua siitä, miltä Valtteri-nimiset näyttää. Jos ei nimi ole selkeästi kuvaava (vaikka Rauha, Valo tai Taisto), uskon, että vauvasta tulee nimensä näköinen. Eli mielikuva nimestä muuttuu niin, että nimi alkaa tuntua lapselle omalta.



Jos haluatte antaa jonkun muun nimen vauvalle, niin mitä esikoinen tykkäisi, jos hänelle ostaisi vaikka Valtteri-nuken.

Ja oli aivan tosissaan. Jostain syystä vauva vaan ei saanut sitä nimeä. Esikoinen ei myöskään pitänyt meidän antamastamme nimestä ja kinasi pitkään sitä vastaan, mutta kun sinnikkäästi kutsuimme vauvaa sillä nimellä, niin taisi jossain viikossa unohtaa ne omat ennakkoluulonsa.



Ihan ystävällisesti neuvon sinua olemaan aikuinen ja antaa lapsen olla lapsi. Ymmärrän kyllä, että monet ainokaiset ovat perheessä vähän aikuismaisessa asemassa, mutta juuri näissä päätöksissä se lapsi pitää laittaa paikalleen ja kertoa ihan suoraan, että nimestä päättävät vanhemmat, ei lapsi.

Koska mun mielestä on kiva, että esikoinen otetaan vauvan odotukseen mukaan. Siihen, että perheeseen tulee uusi perheenjäsen. Annetaan esikoisen olla mukana pohtimassa niinkin "tärkeää" asiaa kuin tulevan vauvan nimi. Ajattelisin, että se olisi tulevalle isoveljellekin mukavampaa, että se on myös hänen "juttunsa" muutenkin kuin, että perheeseen syntyy pikkuveli ja hänestä tulee isoveli. Toivon, että tämä myös helpottaisi tulevaa sopeutumista kun vauva on talossa.

ap

Siis anteeks vaan, mutta onko tää nyt aivan vakavasti laitettu viesti?

Mutta kun nimi on varteenotettava ja kunnollinen.



Jep, koittakaa kestää. Ei ole provo. Tai olkoot jos haluatte niin ajatella. ;)



ap

päättää omaa nimeään? Olla mukana perheen muodostamisessa?

Jos ette laita esikoisen antamaa nimeä, hän pahastuu siitä ikuisiksi ajoiksi.



Vauvalle voi antaa vaikka kolme nimeä, yksi niistä vauvan näköinen, toinen muuten mieleinen tai "perintönimi" ja kolmanneksi esikoisen antama.

ja asiasta muutenkin keskustella.



Meillä esikoinen oli tosi tiukkana pikkuveljen nimen kanssa. Olisi halunnut hänestä Pantterin tai Tiikerin ;)

Ei tullut kumpaakaan, mutta lopulliseen nimeen oli esikoinenkin lopulta tyytyväinen.

joten antakaa vaan se nimi!

kiva nimi, mun lapsen nimi on Valtteri. Hyvä ja jämäkkä pojan/miehen nimi.

Ei suinkaan sisarrukset. Näin se vaan menee.. sitäpaitsi voihan esikoinen sanoa vauvaa Valtteriksi vaikka hän olisikin Jussi tai Tuukka :) Ei se oo keltään pois jos hän nyt vaan haluaa kutsua tulevaa sisarrusta Valtteriksi.

Loppupeleissä vanhemmat tietenkin päättävät lopullisen nimen.. vai saako lapsenne tehdä muitakin suuria päätöksiä arjessanne ohi vanhempien? Esim. auton merkin päättäminen :)

kun huolehtii noin kovasti tällaisesta asiasta. :)



Ensinnäkin, minkä takia murehditte etukäteen sitä, miltä vauva näyttää? Voihan esikoisennekin todeta vauvan synnyttyä, ettei se olekaan Valtterin näköinen? Ja vaikka kävisikin niin, että vauva ei teidän mielestänne voi olla Valtteri, niin tehän sen nimen päätätte, ei esikoisenne. Hän kyllä pääsee tästä asiasta yli. :)



Toiseksi, jos tosiaan haluatte antaa lapselle nimen Valtteri, niin antakaa. Monissa maissahan nimi päätetään aina jo ennen vauvan syntymää, eikä sitten enää katsella, että no näyttääkö se nyt nimeltään vai ei. Kaikkiin nimiin tottuu.

raskausaikana, ja ihan nimiensä näköisiä ovat. Nimi muovautuu lapsen mukaan, jos ei nyt ole mikään erityisen ulkonäöllisesti tai luonteellisesti määrittelevä nimi.

tähän tärkeään nimenantoasiaan, niin hän varmaan luulee, että hänellä on asiassa myös valtaa.

Koska mun mielestä on kiva, että esikoinen otetaan vauvan odotukseen mukaan. Siihen, että perheeseen tulee uusi perheenjäsen. Annetaan esikoisen olla mukana pohtimassa niinkin "tärkeää" asiaa kuin tulevan vauvan nimi.

Itse en juuri tästä syystä kysellyt isompien mielipidettä nimiasioissa.

odotukseen mukaan, kun antamalla sen päättää vauvan nimi. Ongelmansa kullakin. Huomaatko, että muiden mielestä tuo menee jo liiallisuuksiin?

ap

odotukseen mukaan, kun antamalla sen päättää vauvan nimi. Ongelmansa kullakin. Huomaatko, että muiden mielestä tuo menee jo liiallisuuksiin?

Veljeni oli & v kun synnyn ja hänen sitkästi esittämä nimi päätyi sitten lopulliseksi. Kannan ylpänä veletäni saamaa nimeä ja kun nimeni anattiin toiseksi nimeksi esikoiselleni velejenikin oli ylpeä osuneesta nimivalinnasta. :)