Mitä satuilet motivaatiotekijöiksi työhaastatteluissa?
Minä väitän haluavani työpaikan yrityksen arvojen takia.
Niitä ei edes tarvitse tarkistaa, kun kaikissa firmojen nettisivuilla lukee samat asiat.
Kommentit (22)
Jollainhan rekryfirmojen täytyy hommiaan perustella. Sitähän tämä sirkus on.
Eihän kukaan tee työtä palkan takia.
En hae työpaikkoja, joita minulla ei ole motivaatiota hakea. Jos teen rahasta niin sitten haen paikkaan, missä minun ei odotetakaan olevan mikään firman "brand abassador" ja sepittävän kuinka hyvät arvot riistokapitalistifirmalla on
Haen todennäköisesti vain paikkaa, joka on mielenkiintoinen ja kehittää asioita hyvään suuntaan. Eikä tuo ole mitään satua.
No satuilet nitä sisäisen motivaation tekijöitä koska ne sitouttaa ihmisen. Jos latelet ulkoisia niin se olla hoono juttu.
Minä palkkaisin sen, joka sanoo rehellisesti, että tarvitsee rahaa, eikä lässytä jostain arvoista, kun ei ne kuitenkaan hakijaa kiinnosta.
t. HR-pomo
Vierailija kirjoitti:
Minä palkkaisin sen, joka sanoo rehellisesti, että tarvitsee rahaa, eikä lässytä jostain arvoista, kun ei ne kuitenkaan hakijaa kiinnosta.
t. HR-pomo
Ei ole tullut vielä kertaakaan vastaan tuollaista rekrytoijaa vaan jokainen on halunnut minun valehtelevan. Kokemusta noin 200 haastattelusta.
T: Ei ep
en satuile vaan sanon suoraan että kyllästyttää olla työtön ja köyhä, haluan työpaikan rahan takia että voin rakentaa elämääni paremmaksi.
"Koska mä rrakastan tätä paikkaa!" Eikä ollu satuilua 😍😎
Mun ei tarvitse satuilla. Kerron miten on.
Rakastan yrityksen mainetta ja tämä avoin työtehtävä on unelmieni täyttymys.
Noin olen kerran kokeilumielessä sanonut. En saanut töitä. En vieläkään tiedä oikeaa vastausta tuohon motivaatiokysymykseen. Oikeasti mä olen hakenut hommaa, koska haluaisin sitä tehdä. Thats it.
"Haluan omalta osaltani ....jne (tähän jotain yleistä löpinää...)
Kerron rehellisesti että vuoden pesti riittää, niin pääsee takaisin ansiosidonnaiselle.
M56
Ei tarvinnut satuilla. Työpaikka oli koulutusta vastaava ja työmatka lyhyt, halusin lähemmäs. Sain viran.
Mulla ei ole koskaan ollut mitään muita motivaatiotekijöitä kuin se, että luulen osaavani jotain tehdä ja jonkinlaista halukkuutta sen tekemiseen, jos nyt kerran olen vaivautunut paikkaa hakemaan.
Kun viimeksi vaihdoin tähän nykyiseen työhöni, minulla oli kaksi vankkaan perustetta. Edellinen työpaikkani oli päätetty lakkauttaa. Toisekseen olin tehnyt lopputyöni aiheesta, mikä sivusi vahvasti uutta työtäni. Se siis kertoi pitkäaikaisesta kiinostuksestani juuri tätä työtä kohtaan.
"miksi haluat juuri meidän firmaamme töihin?"
- no siksi että teillä on paikka auki jossa osaamisvaatimukset on sopivat, doh?
- no mä oon lapsesta asti haaveillut just teidän firmassanne työskentelystä, nähnyt suorastaan unia näillä harmailla konttorikäytävillä kävelystä kohti kokoushuonetta ja siellä odottavaa palaveriviineriä. Tuo perus martelan konttorituoli on myös ollut aina mielihuonekalujani kuten tää tavallisen harmaa työpöytä parilla laatikostolla ja dellin/hp:n/lenovon perustietokone työvälineenä. Lisäksi ikkunasta näkyvä naapuritalon harmaa seinä vastaa omia haaveita just täsmälleen. Luen aamulla ja illalla kertaalleen nettisivuilta läpi firmanne arvot ja en malta odottaa pääsyä konttorituoliin niitä toteuttamaan.... (etc, teksti jatkuu 249 sivua)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä palkkaisin sen, joka sanoo rehellisesti, että tarvitsee rahaa, eikä lässytä jostain arvoista, kun ei ne kuitenkaan hakijaa kiinnosta.
t. HR-pomo
Ei ole tullut vielä kertaakaan vastaan tuollaista rekrytoijaa vaan jokainen on halunnut minun valehtelevan. Kokemusta noin 200 haastattelusta.
T: Ei ep
Jos et ole töissä 200 haastattelun jälkeen niin ehkä sinun kannattaisi ruveta valehtelemaan?
Milloin voidaan haudata tämä boomereiden työpaikkaleikit ja voitaisiin alkaa rehellisesti toteamaan että työnhakija hakee palkkaa korvaukseksi työpanoksesta ja työantaja haluaa saada voittoa työntekijästä jotta yritys menestyy?
Vierailija kirjoitti:
Minä palkkaisin sen, joka sanoo rehellisesti, että tarvitsee rahaa, eikä lässytä jostain arvoista, kun ei ne kuitenkaan hakijaa kiinnosta.
t. HR-pomo
Minulle on edelleen suuri mysteeri miksi on olemassa henkilöstö hallinto.
Työnkuvan kiinnostavuutta voi yrittää väittää kiinnostavaksi tai firman toimialaa tai tuotetta, vaikka eihän oikeasti hakiessa edes tiedä mistään mitään.