Lue keskustelun säännöt.
Anoppi:väsymys kuuluu vauvaelämään
15.06.2011 |
Meillä on jo isommat (kouluikäiset) lapset, ja niiden syntyessä asuttiin sen verran kaukana, ettei anoppi päässyt arkeemme osallistumaan.
Nyt anopin nuorin lapsi, tyttö on saanut esikoisensa ja hän asuu lähellä anoppia samalla asuinalueella.
Anoppi on kuulemma puhunut tytölleen, että kova väsymys kuuluu vauva-arkeen ja että hänkin nukahti kahvipöytään pahimpana aikana, että se on normaalia ja siihen ei tarvita muiden apua/hoitoapua.
Mitä mieltä tästä? Tavallaan olen samaa mieltä (väsymys vauvaperheessä on normaalia), mutta toisaalta minusta on kurja asenne, koska kaikki ei vaan jaksa, ja siinä vaiheessa jos nukahtelee pystyyn jne. niin voi olla asiat jo todella huonossa jamassa (esim. masennusta, parisuhdevaikeuksia jne...). Tavallaan ei pitäisi sanoa, ettei apua tarvita vaan kova väsymys on normaalia, koska toiset todella tarvitsisi sitä apua.
Kommentit (21)
sekin kylla arsyttaa kun ei oikeen mitaan jakseta nykyaan. kun ei jaksa ja on niin vaikeeta ja ku ei jaksa. no sitten kuitenkin parin vuoden paasta viimestaan on mamma taas paksuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan se vauva-aika usein aika väsyttävää. Sitä en ymmärrä, kun joidenkin mielestä apua ei saa pyytää. Mun mielestä normaaliin sukulaissuhteeseen kuuluu, että tarvittaessa apua voi pyytää ja apua voi antaa.
Jos on niin väsynyt että nukahtaa kahvipöytään, niin tottakai siinä on aihetta apuun - ja vähän vähemmästäkin. Koko aikaa ei tietenkään ole ok tyrkyttää lasta muiden hoitoon, mutta parin tunnin pyytäminen silloin tällöin kun olotila ja arki vaatisi, ei vahingoita vauvaakaan.
Suomalaisille vaan tällaisen normaalin auttamisen ja huomaavaisuuden kulttuuri tuntuu olevan ihan vierasta. Itse pitää pärjätä, avunpyyntö on merkki heikkoudesta ja heikkous saa raivostumaan (koska se muistuttaa omasta heikkoudesta, sen sietämättömyydestä ja näiden taustalla olevista ongelmista mm. itsetunnon kanssa). Varsinkin vanhempiin ikäpolviin sota-aikojen jättämät arvet näkyvät edelleen...
olipa lapsia tai ei. Apua voi ja saa hakea.
kun väsynyttä väsyttää, silloin väsyttää, oli vauvaa tai ei. Ihan niin kuin jääkiekkoilijaakin sattuu, kun taklataan, vaikka taklaaminen kuuluukin jääkiekkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa anopin sanat ovat täyttä totta. Se, että samassa keskustelussa kuitenkin melkein kielletään ulkopuolisen avun hakeminen/saaminen on väärin.
Vauva-arki voi olla äärimmäisen raskasta ihan ilman masennuksia ja parisuhdekriisejäkin. Siitä selviää kyllä ilman ulkopuolista apua, mutta apuakin voi silti vastaanottaa ja saada.
Sitä paitsi luulis, et anoppi olisi innostunut hoitamaan pientä lasta ja auttamaan, jos vanhemmat ovat uupuneita. Avunantohan hyödyttää pientä vauvaa eniten.
En minäkään kannata sitä, että vauvaa koko ajan tupataan johonkin hoitoon, että vanhemmat pääsevät viettämään "laatuaikaa". Mutta jos asuu lähellä, niin parin tunnin jeesi, pieni siivousapu, vaipanvaihto, seurustel tai kärryttely lapsen kanssa olis jo tosi paljon. Sellaista olisin itse kaivannut eniten; tukea arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppis on vaan katkera kun ei oo ite saanu apua silloin ku ois tarvinnu .. niin nyt ei anna sitä sitten muillekkaan ko ei oo häntäkää kukaa auttanu
elämä on todella väsyttää, henkisesti varsinkin.
Eli kannattaa varautua siihen , että jos lapsia useampi ja ikäeroa vähän, elämä on vieläkin väsyttävämpää, ainakin mulla siis on. Muista en tiedä.
Kaipa tää joskus helpottaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinällään anoppisi on oikeassa: Vauva-arkeen kuuluu väsymys. En vaan oikein tajua, miksi hän ei tarjoudu auttamaan jollain tavalla. Jos vauvaa hoitaisi säännöllisesti, häneen muodostuisi hyvä suhde ja oma tytärkin saisi levätä. Kävisi ensin vaikka vaunulenkillä vauvan kanssa, että tyttö saa nukkua päikkärit.
Itse en vauva-aikana saanut apua oikein mistään ja nyt tarjoan sitä kaikille, joille vain kehtaan. Itseäni olisi auttanut jo pelkästään se tieto, että voin soittaa kaverin apuun, jos oikeasti tuntuu siltä, ettei enää vaan todellakaan jaksa.
Tässä on nyt vaan toisen osapuolen versio tapahtuneesta mutta entä jos tytär olettaa että äidin kuuluu hoitaa lasta, oli ikää mitä vain ja omat lapset hoidettu. Ehkä kyseessä on narisija joka kuten sanottua ei ymmärrä että elämä menee aika paljon pienen ihmisen ehdoilla. Monella nykynuorella on kova yllätys ettei bilekausi voikaan jatkua samanlaisena enää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sitä en ymmärrä, että miksi siihen ei saisi apua pyytää. Pyydetäänhän sitä apua jos on väsynyt vaikka jonkin sairauden takia. Kun on kuoleman väsynyt niin ei silloin mitkään hymistelyt auta. Silloin tarvitaan konsteja siihen, että pahimman yli päästään. Jos ei sitten nihkeän anopin avulla, niin jollain muulla konstilla.
Ihan samalla logiikalla syöpäsairaalle ei anneta kipulääkkeitä. Kaikkihan tietää, että siihen kuuluu kipu. Tai sokea jää ilman opaskoiraa. Mihin se sitä tarvitsee? Koittais selvitä omin avuin.
Minusta on sairasta, että heikoilla olevat jätetään ilman apua vain jonkin itsestäänselvyyden takia. Katkeruutta se on omista raskaista vuosista. Kun en minäkään apua saanut, ei sitä tarvitse kenenkään muunkaan saada.
Minä olen äitiäni kuunnellut kasvatusohjeissa ja sanonut suoraan: "Neuvolan ohjeet on vähän erilaiset nykysin!"
Ja mitä äiti tähän? Se alkoi heittämään omia aikoinaan saamiaan ohjeita.. :D
Tähän olis ollut mielenkiintoista saada vielä mummon konjakki- vinkit kehiin!
Minusta väsymyksen ei koskaan pidä KUULUA osana jotain elämänvaihetta, sitä pitää nimenomaan koittaa vähentää kuin nukahtaa pöytään.
Kannattaa hankkia apua vaikka siivouspalvelusta, perhetyöntekijältä, hankkia ruokaa valmiina jostain -ja kertoa kovaan ääneen anopille miten ihanaa on kun saa apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ehkä pelkää että tyttö hoidattaa hänellä vauvan väsymykseen vedoten. Hän on osansa tehnyt aiemmin nuoruuden voimin. Vanha ihminen ei jaksa semminkään kun lihasvoimaa ja hapenottokykyä on enää murto-osa nuoremman vastaavasta minkä vuoksi väsy tulee nopeasti.
eihän kukaan nykyään mitään osaa eikä jaksa...voi voi kun sitä ennen niiiiiiiin jaksettiiiiiiiin!!!
ymmärrän anoppisi asenteen asiaan, ennen kun oli vain jaksettava. ei ollut kuten nykyään asiat. Nykyään kun kukaan ei ole normaali, kaikilla jotain jos millonkin. Jos sua muutamana päivänä pikkusen masentaa oot kovin masentunut ja tarviit apua... Nykyaikana ei tarvitse kestää mitään
On oikeassa ja toisaalta ei. Tietyssä mielessä vauvaperheen elämään kuuluu väsymys. Mutta samalla tavalla elämään kuuluu myös se että välillä sairastaa, rakkaita ihmisiä kuolee jne. Ei se silti tarkoita että ei saisi pyytää apua tai kokea asioita raskaina. Ja pitää muistaa että ihmiset jaksavat eri asioita eri tavalla: esim. mun mies kestää hyvin väsymystä ja kuumuutta ja huonosti tylsiä tilanteita ja kylmyyttä, minulla on päinvastoin.
nyt ei vaan ajatellu asiaa varmaan noin pitkälle ku sä.Ei jokaista sanomista tarvitse halkoa atomeihin.
Onko tämä anopin lapsi sitten pyytänyt apua?
Jos olisi ja anoppi ei sitä antaisi vaan sanoisi noin niin sitten en ymmärtäisi anoppia.
että ennen on ollut pakko jaksaa. Olen siitä vähän eri mieltä. Ennen oli paljon yleisempää asua samassa talossa/pihapiirissä omien vanhempien/isovanhempien kanssa. Siinä sitä apua tuli ihan luonnostaan, ja on ennenkin kotiapulaisia ollut olemassa.
Nykyisin ihmiset kuvittelevat että lapsiperheen elämä ei saisi muuttua mitenkään lapsien myötä vaan kaiken pitäisi jatkua ennallaan.