Anoppi:väsymys kuuluu vauvaelämään
Meillä on jo isommat (kouluikäiset) lapset, ja niiden syntyessä asuttiin sen verran kaukana, ettei anoppi päässyt arkeemme osallistumaan.
Nyt anopin nuorin lapsi, tyttö on saanut esikoisensa ja hän asuu lähellä anoppia samalla asuinalueella.
Anoppi on kuulemma puhunut tytölleen, että kova väsymys kuuluu vauva-arkeen ja että hänkin nukahti kahvipöytään pahimpana aikana, että se on normaalia ja siihen ei tarvita muiden apua/hoitoapua.
Mitä mieltä tästä? Tavallaan olen samaa mieltä (väsymys vauvaperheessä on normaalia), mutta toisaalta minusta on kurja asenne, koska kaikki ei vaan jaksa, ja siinä vaiheessa jos nukahtelee pystyyn jne. niin voi olla asiat jo todella huonossa jamassa (esim. masennusta, parisuhdevaikeuksia jne...). Tavallaan ei pitäisi sanoa, ettei apua tarvita vaan kova väsymys on normaalia, koska toiset todella tarvitsisi sitä apua.
Itse jaksoin omillani, vaikka välillä tiukkaa teki, mutta silti tunnen myötätuntoa muita kohtaan ja olen vain iloinen, jos heillä on mahdollisuus saada apua.
Ainakin mun mielestäni välittäminen ja auttaminen kuuluu olennaisena osana perheeseen ja sukuun kuulumiseen.
Mutta siinä suhteessa anoppi oli oikeassa, että väsymys voi kuulua vauva-arkeen. Se nyt vain on niin monestakin syystä. En kuitenkaan jättäisi jotakuta yksin väsymykseen, jos olisin tietoinen tilanteesta ja mulla olisi mahdollisuus auttaa.