Onko kumppanimakusi muuttunut vuosien saatossa?

Ilmeisesti täällä ei saa kuvailla omaa makuaan koska aloitukseni poistettiin. 

Tyydyn sitten vain toteamaan että omalla kohdallani on muuttunut iän myötä. Vaatimuslista on myös vähäisempi kuin nuorempana. 

Ap

Ei, edelleenkin mies on parhaimmillaan 25-30-vuotiaana. Vaatimuslista myös kasvaa kasvamistaan, en ole koskaan ollut niin nirso kuin näin keski-ikäisenä, kun mitään varsinaista painetta pariutumiselle ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei, edelleenkin mies on parhaimmillaan 25-30-vuotiaana. Vaatimuslista myös kasvaa kasvamistaan, en ole koskaan ollut niin nirso kuin näin keski-ikäisenä, kun mitään varsinaista painetta pariutumiselle ei enää ole.

Mielenkiintoista.

Eli ymmärsinkö oikein että mikään vaatimuslistan asioista ei ole muuttunut, on vain tullut lisää vaatimuksia? 

Itse en voisi kuvitella suhdetta 25-30-vuotiaan kanssa vaan näin päälle 40-vuotiaana kiinnostaa 40-55-vuotiaat enemmän. Nuoriso pelottaa, koska en usko että itseäni nuorempi todennäköisesti jäisi kumppanikseni. 

Toki nuoremmat ovat kaunista katseltavaa mutta 20-vuotiaat tuntuvat kakaroilta joten kiusaannun ennemmin kuin viehätyn. 

Oma vaatimuslistani painottuu nykyään siihen millainen ihminen on sisäisesti kun taas ulkonäköön liittyvien piirteiden painotus on vähentynyt ja ihanteet muuttuneet. Arvot ovat muuttuneet. 

Kaikenlainen turvallisuushakuisuus on lisääntynyt. 

T: Ap

Osittain kyllä, osittain ei. Edelleen pidän tietyntyyppisiä miehiä hyvännäköisinä, mutta tosielämässä otan mieluummin karun ja rujon, jopa rumahkon miehen ja olen itse se paremman näköinen parisuhteessa.

Eipä ole kumppanimaku muuttunut, elämäni varrella.   Sellainen on yleensä pysyvyä juttu ihmisellä.

Tietyt kumppanit kiinnostavat pysyväään suhteeseen. Kuten aviomieheni.

Sitten on niitä niin sanottuja kumppaneita, jotka kiinnostaa, pelkästään ja vain, seksimielessä. Ei muutoin.

kyllä on. Ennen olin hyvinkin avoin, koska olin naiivi ja luotin, että jokainen ihminen on hyvä sisältä. No, vähänpä tiesin.

Enää ei kelpaa mikään.

Uhri-ilmekin on red flag. Narsisti, tuo syytön piruparka, syytön kaikkeen.

On se tarkentunut. Nykyään en odota liikaa vaan seurailen, mikä se toinen on ihmisiään. Puheiden ja tekojen tulee täsmätä lähes täydellisesti. En myöskään ajattele, että maailmaan mahtuu kaikenlaisia mielipiteitä ja tapoja kokea, tai mahtuu, mutta kauemmaksi minusta. Joidenkin näkemysten kylkiäisinä tulee niin ikäviä tapoja, etten halua sellaisia elämääni. Mieli siis edelleen avoimena, mutta en ole mikään mahdollisuuksien antaja näin vanhemmiten, haluan kypsyyttä ja tapoja valmiina enkä enää anna aikaa niiden hankkimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kumppanimaku muuttunut, elämäni varrella.   Sellainen on yleensä pysyvyä juttu ihmisellä.

Tietyt kumppanit kiinnostavat pysyväään suhteeseen. Kuten aviomieheni.

Sitten on niitä niin sanottuja kumppaneita, jotka kiinnostaa, pelkästään ja vain, seksimielessä. Ei muutoin.

Olenko siis jotenkin epänormaali kun mulla on muuttunut vai oletko sinä jäänyt teinin tasolle? En tarkoita pahalla, mietin vain. 

T: AP

Ei ole muuttunut muuten kuin iän osalta. Nuorena pidin eniten itseäni vähän vanhemmista miehistä, mutta kolmikymppisestä alkaen myös vähän nuoremmat ovat alkaneet kiinnostaa.

Minulla ei ole mitään ominaisuuksia, jotka miehellä pitää olla tai joita ei saa olla, paitsi tietenkään en huoli mitään hulluja rikollisia tms.

On. On ollut pitkätukka-rokkaria, siistiä insinööriä, kansainvälistä bisnesmiestä ja 17 vuotta nuorempaa kilpauimaria. Nykyään en halua enää minkäänlaista miestä.

Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä neljännesvuosisadan ja tokihan me molemmat olemme muuttuneet niin fyysisesti kuin henkisestikin. Luonteemme ovat pehmenneet ja hitsautuneet yhteen. Molempien ulkonäkö on vanhentunut, mutta mielestäni vaimoni on edelleen kaunis. Tosin hän on aina elänyt terveellisesti.

Ulkoisesti ei, mutta olen iän myötä alkanut arvostamaan enemmän sitä että pidän puolisosta ihmisenä ja meillä on hauskaa yhdessä ja suhteen kulmakivi on syvä ystävyys, kuin äkkirakastumista ja intohimoa.

Tajusin hiljan, että kaikki naiset joihin olen ollut tosi ihastunut tai rakastunut, muistuttavat toisiaan. Kaikkiin on jopa yhteys, vaikka suhde on mahdoton. Eli taisi olla molemminpuolista. Pari pitkää suhdetta ollut muiden kanssa ja yhteyttä ei ole kuin käytännön asioissa, kuten lapsiin liittyvissä. Rakkaus oli hiljaisempaa ja hiipui lopulta.

No mulla oli eka poikaystävä 15-vuotiaana. Sen eron jälkeen maku muuttui hieman, tai oikeastaan tarkentui. Sitten olin sinkkuna kunnes löydettiin mieheni kanssa toisemme 19-vuotiaina, ja edelleen ollaan yhdessä. Jos jostain syystä jäisin yksin nyt niin todennäköisesti etsisin suunnilleen samanlaista. N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, edelleenkin mies on parhaimmillaan 25-30-vuotiaana. Vaatimuslista myös kasvaa kasvamistaan, en ole koskaan ollut niin nirso kuin näin keski-ikäisenä, kun mitään varsinaista painetta pariutumiselle ei enää ole.

Mielenkiintoista.

Eli ymmärsinkö oikein että mikään vaatimuslistan asioista ei ole muuttunut, on vain tullut lisää vaatimuksia? 

Itse en voisi kuvitella suhdetta 25-30-vuotiaan kanssa vaan näin päälle 40-vuotiaana kiinnostaa 40-55-vuotiaat enemmän. Nuoriso pelottaa, koska en usko että itseäni nuorempi todennäköisesti jäisi kumppanikseni. 

Toki nuoremmat ovat kaunista katseltavaa mutta 20-vuotiaat tuntuvat kakaroilta joten kiusaannun ennemmin kuin viehätyn. 

Oma vaatimuslistani painottuu nykyään siihen millainen ihminen on sisäisesti kun taas ulkonäköön liittyvien piirteiden painotus on vähentynyt ja ihanteet muu

Juu, vaatimuksia on tullut entisen päälle tosi paljon lisää. Koska tosiaan mitään painetta seurustelulle ei enää ole (lisääntymisikä yms takanapäin), eikä taloudellisistakaan syistä tarvitse asua kenenkään kanssa, ei ole mitään syytä tehdä kompromisseja asian suhteen. Joko se on täydellinen vastaparini fyysisesti ja henkisesti tai sitten en jaksa nähdä sitä enää toista kertaa. Mikään ihan kiva ei riitä. Mulla on superparas elämä ihan itsekseni. 

Vastasin ei, koska olen ollut aina hyvin kaikkiruokainen, eikä se ole muuttunut miksikään. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka luettelevat hyvin tarkkaan hiusten värit sun muut. Mitä ihme tekemistä hiusten värillä on sen kannalta, näyttääkö ihminen hyvältä,  saati onko tämä upea ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vastasin ei, koska olen ollut aina hyvin kaikkiruokainen, eikä se ole muuttunut miksikään. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka luettelevat hyvin tarkkaan hiusten värit sun muut. Mitä ihme tekemistä hiusten värillä on sen kannalta, näyttääkö ihminen hyvältä,  saati onko tämä upea ihminen?

On muitakin ominaisuuksia kuin vain ulkoisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kumppanimaku muuttunut, elämäni varrella.   Sellainen on yleensä pysyvyä juttu ihmisellä.

Tietyt kumppanit kiinnostavat pysyväään suhteeseen. Kuten aviomieheni.

Sitten on niitä niin sanottuja kumppaneita, jotka kiinnostaa, pelkästään ja vain, seksimielessä. Ei muutoin.

Olenko siis jotenkin epänormaali kun mulla on muuttunut vai oletko sinä jäänyt teinin tasolle? En tarkoita pahalla, mietin vain. 

T: AP

Ihmiset ollaan erilaisia. Jos toinen kokee eri tavoin, ei tarkoita että jompi kumpi olisi automaattisesti epänormaali tai teini.

Itse koen myös, että oma makuni on ollut "kypsä" aina, eli en ole ollut pinnallinen oikeastaan koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin ei, koska olen ollut aina hyvin kaikkiruokainen, eikä se ole muuttunut miksikään. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka luettelevat hyvin tarkkaan hiusten värit sun muut. Mitä ihme tekemistä hiusten värillä on sen kannalta, näyttääkö ihminen hyvältä,  saati onko tämä upea ihminen?

On muitakin ominaisuuksia kuin vain ulkoisia

Eikös tässä kysytty ulkonäkö edellä?

No mutta sisäisesti, en halunnut kumppanikseni nuorena pahaa poikaa enkä nytkään. Arvostan edelleen samoja hyviä luonteen ominaisuuksia kuin silloinkin.