Lue keskustelun säännöt.
Tauko suhteessa
20.03.2025 |
Oletteko päätyneet tällaiseen ratkaisuun? Jos palasitte yhteen, niin onnistuiko se enää?
Kommentit (66)
En ole itse ollut, mutta mitä nyt olen muita seuraillut, niin ihan samat ongelmat sieltä kuonan alta pulpahtavat pintaan, vaikka miten taukoiltaisiin.
Ja ehdottajalle tämä taitaa olla usein vieraissa käynnin mahdollistaja, kun "enhän mä ole pettänyt, meillä oli silloin tauko". Höpö höpö.
Joko keskustellaan erimielisyydet ja ratkotaan yhdessä niitä ongelmia tai sitten eri teille suoraan, tuollainen on vain pakenemista ja heti baariin, kun vihdoinkin ollaan tässä vähän tauolla, ja jos parempi tulee vastaan, niin on hyvä "kasvaa erilleen" kun oli niin "ylipääsemättömiä haasteita"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me sovittiin erilleen muutosta ja terapiaan menosta, mutta sitten mies ei halunnutkaan enää jatkaa suhdetta. Hommasi uuden naisen.
Puolen vuoden kuluttua alettiin kuitenkin keskustella yhteen palaamisesta. Ja palattiin. Sen terapian kautta.
Kokeiltiin ja palattiin puoleksi vuodeksi yhteen. Mikään ei ollut muuttunut ja erottiin lopullisesti. Puoli vuotta elämästä meni hukkaan, ei ois kannattanut palata kun oikestaan tiesi että ei voi onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Kokeiltiin ja palattiin puoleksi vuodeksi yhteen. Mikään ei ollut muuttunut ja erottiin lopullisesti. Puoli vuotta elämästä meni hukkaan, ei ois kannattanut palata kun oikestaan tiesi että ei voi onnistua.
Se onnistuminenhan oli vain sinusta ja kumppanista kiinni. Ei tähtien asennosta.
Olen katsellut vierestä tällaista keissiä. Paljon ristiriitoja, katkeruutta, puhumattomia asioita. Erilleen muutto ja sitten puhutaan, että mahdollisesti palataan yhteen. Kuitenkaan ei työstetä taustalla olevia ongelmia , joten mikään ei muutu. Mustasukkaisuutta mahdollisista uusista tuttavuuksista ym. Kerran vihjasin, että pitäisikö niitä asioita työstää, että voisi olla oikeasti mahdollista palata yhteen? Mutta ei. Nyt kun ollaan erillään niin ei asioita silloin työstetä. Ihmiset jotenkin sokeutuu sille tilanteelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta vähän outoa pitää jotakin taukoa. Lopettaa mieluummin suhteen selkeästi.
Jos alkaa jossain vaiheessa kaivata takaisin niin sitten tunnustelee uudelleen. Tuollainen toisen pitäminen varalla on minusta kummallista, jotenkin raukkamaista jotenki sellaista että uskalla itse elää.
Itse ainakaan en suostuisi olemaan joku varatyyppi, joka on tauolla. Naurettava ajatuskin.
Enkä haluaisi sellaista puolisoa, joka olisi minulle varalla.
Joko ollaan tai sitten ei olla.
Pellehommaa.
Ihmisen omistamista?
- laitan sinut nyt tuonne kirjahyllyyn, kun luen tuon toisen kirjan, niin ehkä jatkan sinun lukemistani tai ehkä en.
- minäpä hyppään tuonne kirjahyllyille nyt odottelemaan, jospa sinä sattuisit nappaamaan minut jossain vaiheessa, vaikka edes vessalukemiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mun yhdet tutut aikanaan erosi. Mutta he kertoivat, että he palaavat mahdollisesti yhteen. Kuitenkaan he eivät puhuneet pitävänsä taukoa. Oli ihan kunnon ero. Silti kuitenkin pidettiin yllä sitä yhteen paluuta ym. Se myrkytti kyllä suhteen lopullisesti. Ja edelleen kyllä vierestä katsoen se ei mikään ero ollut. Oli paljon asioita mitkä vielä yhdisti ym. Mutta he kuulemma erosivat
Yks pari erosi ja palasi yhteen. Tämän tauon aikana oli sitten saanut tutustua uusiin tuttavuuksiin ja toisen osapuolen oli kova tarve näistä kertoa. Ilmeisesti sitten myrkytti suhteen, kun oli näitä ruodittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kumppani ehdottaisi minulle varalla olemista, niin loukkaantuisin.
Varamies mInä tässä vaan soittelen- ja minä varanainen! Josko josko.
Loukkaavaa. Eikö tommosesta itsetuntoonkin menisi?
Olen kokeillut taukoa nuorena ensimmäisessä vakavassa parisuhteessani.
Olimme yhdessä kuusi vuotta ja viiden vuoden kohdalla minua alkoi ahdistaa melko paljon, en vain osannut nimetä syytä siihen kun suhde vaikutti päällisin puolin ihan hyvältä. Tauolle jääminen auttoi minua selvittämään mielenliikkeitäni. Nyt vanhempana ja kokeneempana osaan analysoida mistä oli kysymys. Suhteessa oli läheisriippuvuuden elementtejä ja siitä syystä en saanut omia ajatuksiani järjestykseen niin kauan kuin olimme yhdessä. Vasta yhteydenpidon lopettaminen auttoi minua hahmottamaan missä oma minuuteni loppuu ja toisen alkaa (asuimme jo valmiiksi erillään koska opiskelimme eri paikkakunnolla).
Tauko päättyi parin kuukauden jälkeen siihen, että halusin erota. Olimme kasvamassa eri suuntiin ja suhde oli muodostunut ainakin oman kasvuni esteeksi. Olen iloinen että uskalsin erota vaikka suhteessa ei mitään ilmeisiä ja pahoja ongelmia ollutkaan.
Muistaakseni meillä oli sääntö että tauon aikana ei tapailla muita. Tauko merkitsi siis vain yhteydenpidon katkaisua, ei mitään sinkkuelämän kokeilemista tai vastaavaa. Sitä ehti kokeilla sitten eron jälkeen rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos on ongelmia niin mitä se pakeneminen suhteesta auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos on ongelmia niin mitä se pakeneminen suhteesta auttaa?
Me muutettiin erillemme jatkuvien riitojen vuoksi. Oli pakko rauhoittaa tilanne, kun se ei saman katon alla onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Joko ollaan tai sitten ei
Kukin tavallaan
Olin tauolla ja tulihan siinä paneskeltua äijien kanssa.
T.Titta Kyrpäluoma
Onko tauon aikana ollut jotain sääntöjä?