Lue keskustelun säännöt.
Teetkö taidetta - kenelle - motivaatio hukassa
18.03.2025 |
Minulla on kuvataiteiden koulutus, mutta taiteen tekeminen ei kiinnosta yhtään. Johtunee siitä että olen töissä muulla alalla, eikä yksinäisenä ihmisenä ole ketään kenelle esittelisin teoksiani.
Toisin sanoen motivaatio taiteen tekemiseen on täysin hukassa. Haluaisin että saisin luomisen palon takaisin. Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja mikä on auttanut?
Kommentit (26)
Sama tilanne, luovuus kuoli noin 2000 luvulla, kun aloin huoraamaan itseäni pöivä töihin.
Se tappoi luovuuden. Joskus pienessä hiprakassa se nostaa päätään, mutta painan sen takaisin piiloon, ettei ala masentaan ja ahdistamaan, tämä oma saamattomuus ja tehdyt valinnat.
Tuedän tehneeni väkivaltaa omalle personalle.
Näin tällä pannaan menemään, menemättä panemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalaan pienille ja keskikokisille taulupohjille ihan fiilispohjalla, itselleni. Se on kauhean vapauttavaa. Tosin olenkin ihan harrastelija, en kouluttautunut.
Omaksi iloksihan sitä tehdään ja toisinaan läheistenkin.
Minulle riittää se että olen itse tyytyväinen teokseen.Mutta turhaahan se on kaappiin maalata.
Lähtökohtaisesti ammattitaiteilija tekee vain itselleen, muuten saa huorailija leiman "otsaan" taiteilijapiireissä.
Ap ootko unohtanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö taiteen tulisi syntyä tekemisen pakosta?
Siitä että on jotain sanottavaa?
Öö, miksi pitäisi? Ajatteletko että hyvä lääkärikin on pakkomielteinen etsimään silvottavaa ja haluaa väkisin diagnosoida kaikkia? Ammatti se taiteilijuus on siinä missä kaikki muutkin, eikä mikään sekopäinen pakkomielle
Kyllä minulle taiteen tekeminen on nimenomaan "sekopäinen pakkomielle", vaikka asiakkaille toki teen rahasta. Omat työni ovat sitten vähän erilaisia, kaikkia en näytä edes puolisolle tai ystävälle. Ei kai sen pidä olla joko tai. Mutta lapsesta asti on ollut PAKKO piirtää, raapustaa maalata muovailla. Vaikka sormella piirtää auton ikkunan pölyyn tai ulkona lumeen tai hiekkaan jos ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inspiration -> expression. Sinä voit ihan tietoisesti etsiä motivaatiota, inspiraatiota, yleisöjä, uusia medioita, värejä, jne. Ihan niinkuin tietoisesti laitat suuhusi pullaa ja se tulee lopulta kakkana ulos. Samoin toimii taiteilijan työ. Jos et ole ottanut mitään sisään, mitään ei myöskään tule ulos
T taiteilija
Ps. eräs ruotsalainen taiteilija määräsi kaikki teoksensa salassa pidettäviksi kymmeniksi vuosiksi kuolemansa jälkeen. Hän tiesi, että yleisö ei olisi vielä valmis niille ennen sitä. Tässä vähän pohdittavaa siihen, missä ja kuka se taiteilijan yleisö voi olla.
Voisit mennä esim. kaupunkisi opiston maalauskurssille hakemaan inspiraatiota? Niinhän ne sanoo että taidetta pitää tehdä jotta luovuus syntyy uudestaan. Eli nyt hakeudu ympäristöön jossa mukana muita maalareita, maalin tuoksua, tauluja, värejä. Kun menet sinne ja alat vaan maalaamaan, uskon että luovuus syntyy taas kun rentoudut ja alat vaan maalaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ammattitaiteilija ja teen tilaustöitä. Silloin ei motivaatio saa olla hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulle taiteen tekeminen on nimenomaan "sekopäinen pakkomielle", vaikka asiakkaille toki teen rahasta. Omat työni ovat sitten vähän erilaisia, kaikkia en näytä edes puolisolle tai ystävälle. Ei kai sen pidä olla joko tai. Mutta lapsesta asti on ollut PAKKO piirtää, raapustaa maalata muovailla. Vaikka sormella piirtää auton ikkunan pölyyn tai ulkona lumeen tai hiekkaan jos ei muuta.
Selvä, no sitten sinulla ei ole varmaan kaikki ihan kunnossa jos et pysty sitä lopettamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ollaan oltu vielä, yksi tuttu myy rivarikämppäänsä.
Tutki elämää ja ilmiöitä. Opiskele ja lue niin paljon kuin ehdit.
Soita, laula, tanssi, tee mitä tahansa taidetta lisäksi. Tyhjästä on paha nyhjäistä. Ei synny kuin sitä kuuluisaa itseilmaisua ja se ei yleensä kiinnosta suurta yleisöä.
Jos haluat tehdä ihmisille, kiinnostu ihmisistä ja opiskele ihmisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taiteen tekeminen on vaikeaa koska teet taulun aina maailmalle. Esimerkiksi jos haluat tehdä taulun joka motivoi ihmisiä tekemään niin sinulla on niskassasi kaikki maailman epämotivoituneet yksilöt. Minä löysin inspiraation java koodauksen puu-mallista kun piirsin kankaalle fyysisen ilmentymän jostain täysin abstraktista. Kiinnostaa ketä kiinnostaa.
Olen muusikko ja sanoittaja, itselleni pääasiassa teen. En tiedä onko kuvataiteilu niin erilaista sitten, mutta omaksi iloksi ja innoitus syttyy aina uudelleen, kun tajuan kehittyneeni aina pikkutarkemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö taiteen tulisi syntyä tekemisen pakosta?
Siitä että on jotain sanottavaa?
Öö, miksi pitäisi? Ajatteletko että hyvä lääkärikin on pakkomielteinen etsimään silvottavaa ja haluaa väkisin diagnosoida kaikkia? Ammatti se taiteilijuus on siinä missä kaikki muutkin, eikä mikään sekopäinen pakkomielle
Taiteilijuus voi olla toisille ammatti ja toisille intohimo. Ja joillekin molempia.
Se, jolle silpominen on pakkomielle, ei mielestäni sovi lääkäriksi. Ehdottaisin hänelle ennemmin teurastajan tai patologin tai lihakauppiaan ammattia.
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää se että olen itse tyytyväinen teokseen.Mutta turhaahan se on kaappiin maalata.
Miten niin turhaa, jos saa mielihyvää maalaamisesta? Monet tekee sukkiakin kymmenittäin, vaikkei ole ottajia. Siksi, kun nauttivat kutomisesta.
Tässäkin keskustelussa sotketaan lahjakkaasti harrastajien puuhastelu ja taiteen tekeminen työnä.
Eikö taiteen tulisi syntyä tekemisen pakosta?
Siitä että on jotain sanottavaa?