Lue keskustelun säännöt.
Ollaan tapeltu miehen kanssa kerrostalossa ja nyt hävettää
18.03.2025 |
Meillä on pari viikkoa ollu vähän vaikeampaa ja ollaan kovaäänisesti tapeltu sellaisesta asiasta joka tuntuu todella nololta jos ja kun naapurit on kuulleet. Koskaan aiemmin ei ole ollut tämmöistä ja nyt tilanne on rauhoittunut. Tuntuu kuitenkin nololta kulkea rapussa tai missään, kun varmaan aika moni kuullut, ollaan ensimmäisessä kerroksessa. Naapurin mummo tuli vastaan rapussa ja kysyi olenko huomannut häiriöitä. Sanoin etten ole ja alkoi kertomaan parin vuoden takaisesta asukkaasta, jolla oli asunnossa jotain hämärähommia. Tämä mummohan on selkeästi meidän tappelun kuullut ja halusi tällä tuoda sen ilmi.
En tiedä mitä haen täll, ehkä pitää vaan saada avautua, hävettää.
Kommentit (41)
Sellaista se on. Kyllä meilläkin on ollut joskus rajuja riitoja miehen kanssa ja varmasti naapureille on ne kuuluneet. Kun hiljaisuusaikaan meillekin voi esim. kuulua, jos yläkerrassa joku yskäisee kovaa. Ja kyllähän nuo riidat ja itkut nolottaa. Toisaalta mietin, kaikille joskus tulee riitaa. Haluan uskoa, että ihmiset ovat pääosin ymmärtäväisiä ja toivovat toisilleen hyvää. Niin eiköhän ne riitelyn äänet naapureiltakin unohdu sitten, kun niitä ei hetkeen kuulu... Elämää se vain on..
Ja jos joku kuulemiensa riitojen vuoksi alkaa valittaa tai muuttuu töykeäksi, se on sen ihmisen oma ongelma. Mutta tosiaan, viittaan sellaiseen satunnaiseen, jollain tapaa järkevään riitelyyn, jossa ehkä ääntä korotetaan ja ollaan kovastikin eri mieltä, muttei täysillä karjuta/paiskota toisia seinälle, huudeta kirosanoja ja haukuta toista maanrakoon jne... Se on sitten jo eri asia ja kertoo mielestäni ihmisestä jotain, jos riitely on tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutaan omakotitalo alueella,jos täälläkin haluaa tapella,kannattaa sit tehdä se sisällä. Sanoin naapurille, et kyllä kuuluu kun pää punaisena huutaa pihalla perheelleen. Sillä hävetti.
Aijaa, me tapettiin miehen kanssa kaikki kerrostalon koirat. Ei hävetä yhtään
Ravintolat lähellä kohdetta on niin erikoista.
Fiksu naapuri ymmärtää, että parisuhteessa on kriisiaikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tilanteesi ei ole millään lailla epätavallinen. Itse asiassa se on melko yleinen. Tällaisten parisuhdepulmien käsittelyssä on paljon apua vertaistuesta tai ihan vaan kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.
Onneksi on myös positiivisia esimerkkejä, joissa asiat ovat kääntyneet hyvään suuntaan. Niistä tulee esnsimmöisenä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukoiria ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän luokseen houkutteli ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tilanteesi ei ole millään lailla epätavallinen. Itse asiassa se on melko yleinen. Tällaisten parisuhdepulmien käsittelyssä on paljon apua vertaistuesta tai ihan vaan kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.
Onneksi on myös positiivisia esimerkkejä, joissa asiat ovat kääntyneet hyvään suuntaan. Niistä tulee esnsimmöisenä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukoiria ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän luokseen
Onko kellään reseptiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiranlihakeitto
400 g koiran lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Parisuhde paranee huutamalla, eikö totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pistä heippalappu ilmoitustaululle, jossa pahoittelet aiheuttamaanne häiriötä ja selität, että meillä vain meni molemmilla hermot toisiimme ihan typerän asian takia, sori kaikille ja koitataan korjata tapamme ja oppia tästä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalossa ei ole yksityisyyttä, siellä on paitsi sisäinen juorukerho niin lisäksi parhaassa tapauksessa joku naapuri äänittää nuo riidat ja julkaisee ne jossain whatsapissa tai snapchatissa.
Jos kaksi tienaamassa niin eikö omakotitalo olisi parempi. Halvemmaksi se lainanmaksu tulee kuin korkean vuokran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa ei ole yksityisyyttä, siellä on paitsi sisäinen juorukerho niin lisäksi parhaassa tapauksessa joku naapuri äänittää nuo riidat ja julkaisee ne jossain whatsapissa tai snapchatissa.
Taloillahan on ainakin kantakaupungissa nykyään omia suljettuja juoruryhmiään Facessa ja vastaavissa...Välillä aina miettii että mitähän ne niissäkin jauhaa.
Parisuhderiidat nyt ovat keskimäärin meluhaitoista pienimpiä kerrostaloissa. Satunnaisia ja kestävät lyhyen aikaa. Ei mitään verrattuna johonkin pelijonneen tai koiraan.
Tuttua on. Exän kanssa riideltiin useasti niin että varmasti kaikki kuuli ja voi että miten mua hävetti. Mulla oli nuorempana huono tapa alkaa huutaa heti jos vähääkään meni hermot ja suuttuessa karjua kuin mielipuoli kaikki mitä mieleen juolahti. Jos jotain hyvää tuosta jäi niin kyllä se häpeä pisti nöyrtymään ja nykyään en korota ääntä missään tilanteessa. Alkuun oli vaikea oppia tähän mutta nyt tulee ihan selkärangasta.
Vierailija kirjoitti:
Nää on kyllä hyvää viihdettä.
Niin on! Paitsi se ärsyttää kun naapurissa riidellään usein mutta seinät on niin paksut ettei sanoista saa kunnolla selvää enkä aina ole ihan varma mistä siellä on kyse tällä kertaa.
Riidellä voi myös ääntä korottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tilanteesi ei ole millään lailla epätavallinen. Itse asiassa se on melko yleinen. Tällaisten parisuhdepulmien käsittelyssä on paljon apua vertaistuesta tai ihan vaan kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.
Onneksi on myös positiivisia esimerkkejä, joissa asiat ovat kääntyneet hyvään suuntaan. Niistä tulee esnsimmöisenä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukoiria ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän luokseen
Mummo tiesi 🐶🥩
Jos muuttaisitte omakotitaloon?