Pystyisitkö sinä omavaraisuuteen?

En. Pitäisi olla rahaa, investointeja ja verkosto. 

T: Tuntematon 

En mitenkään. Olen totaalinen urbaani kermaperse.

Ei olisi minusta sellaiseen. Vaihdannalla ja yhteistyöllä pääsee mielestäni parempaan lopputulokseen.

Ei kiinnosta.

Kaupungissa tuskin. Kesämökillä voisin kesäaikaan pärjätä, kun kasvimaalta saa vihanneksia ja järvestä kalaa. Vaan en minä siellä talven yli pärjäisi, vaikka mökin lämpimänä pitäisinkin.

Melko hyvin, kunhan ensin leikellään paikat kuntoon.  Nykyisessä kunnossa en, kun en kunnolla pääse edes kävelemään.

Pakon edessä kyllä. Elän jo nyt osittaisessa omavaraisuudessa, mutta en kyllä haluaisi lähteä kasvattamaan sitä sataan prosenttiin.

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa tuskin. Kesämökillä voisin kesäaikaan pärjätä, kun kasvimaalta saa vihanneksia ja järvestä kalaa. Vaan en minä siellä talven yli pärjäisi, vaikka mökin lämpimänä pitäisinkin.

Onpa sulla helppoa omavaraisuutta kun kasvimaalta ihan vaan saa vihanneksia. Mun kasvimaa on sitten varmaan jotenkin huono, kun sieltä ei noin vaan saa mitään, paitsi voikukkaa, ruohosipulia ja lipstikkaa, kaikki muu vaatii enemmän ja vähemmän rahaa ja vaivannäköä, ennen kuin niistä irtoaa mitään syömäkelpoista..

Entäs kun tuolla herralla joku sähkökäämi kärähtää? Siitä vaan hakku käteen ja malmia louhimaan. Toisin sanoen en usko että hän on omavarainen. Jos vähän pidemmälle ajattelee niin voisi jopa luulla että on riippuvaisempi kuin ihan tavallinen taaplaaja. Mutta ihan hyvä homma eikä minulla mitään negatiivistä ole häntä kohtaan.

Off-grid -elämä vaatii liikaa työntekoa. City-erakkona elämä on helpointa, kunhan ymmärtää kuinka yhteiskunta toimii. 

en pystyisi ja en näe tavoittelemisen arvoisena päästä irtaantumaan sähköverkosta. En ole ikuisesti nuori ja jonain päivänä tuskin jaksaisin huolehtia tuosta kaikesta mitä täysi omavaraisuus edellyttää. Mutta muuten pärjään välillä, kesällä kasvimaa tuottaa ruokaa, ja talvelle löytyy polttopuuta. Niin -eikä akut, ja generaattorit ole ilmaisia.

En. En omista maata. Ehkä voisin kovalla työllä päästä viidessä vuodessa omavaraiseksi: möidin omaisuuteni, opettelisin viljelemään, säilömään jne elämään luonnonmukaisesti ja  vaatimattomasti. Ei houkuttele

Herään kesäaamuna ennen muita. Mereltä tulee kevyt sumu ja jossain kauempana lokki huutaa. Kahvipannu porisee puuhellalla ja pihalla kana kotkottaa kuin ilmoittaakseen, että päivä on alkanut. Ei tämä mitään täydellistä omavaraisuutta ole, mutta vähän sinne päin.

Kasvimaalla on rivissä perunaa, sipulia, kurkkua ja tomaattia. Kesällä syödään pitkälti sitä mitä maasta nousee. Kalaverkot ovat vedessä ja joskus tulee ahventa tai siikaa pannulle. Pakastimessa on marjoja viime syksyltä ja kellarissa purkkeja, jotka muistuttavat että kesä ei oikeasti koskaan lopu kokonaan.

Moni kuvittelee, että omavaraisuus on jotain hippeilyä tai köyhyysromantiikkaa. Todellisuudessa se on aika arkista. Multaa kynsien alla, välillä epäonnistuneita satoja ja kurkkuja enemmän kuin jaksaisi syödä. Mutta siinä on myös jotain rauhoittavaa. Kun katsoo lautasta ja tietää mistä ruoka on tullut, se tuntuu jotenkin oikeammalta.

En minä kaupungin palveluita tai kauppaa vihaa. Kyllä sieltä haetaan kahvit, suolat ja muut mitä ei itse tehdä. Mutta pieni pala omavaraisuutta tuo sellaista vapautta, jota on vaikea selittää. Maailma voi olla miten sekava tahansa, mutta kasvimaa ei siitä välitä. Siemen menee maahan, aurinko nousee, ja jos onni käy, syksyllä nostetaan satoa.

Ehkä se on vähän romanttista ajattelua. Mutta kun istuu kesäiltana laiturilla, savukala lautasella ja oma kurkku vieressä, meri tyyni ja aurinko laskemassa niin siinä hetkessä tuntuu, että ihminen pärjää aika vähälläkin.