Mistä kumpuaa ihmisten pahuus?

Pitäisi määritellä pahuus. Mikäli nykysukupolvet ovat Aku Ankan ym. eläinhahmojen vuoksi sekaisin ja luulevat eläimien olevan ihmisiä, mielestäni se on pahmpi, kuin nähdä vaikkapa peura ravintona siten kuin ennen.

Ihmisessä on sisäänrakennettuna kyky sekä hyvään että pahaan. Sitten on eniten itsestämme ja vähän ympäristöstä kiinni, että kumpaa kasvatamme ja pidämme esillä ja kumpaa näivetämme.

Kun ei Jeesus saa olla Herrana elämässä, on omien lihanhimojen vallassa ja Saatanan sumutettavissa. Jumala on meidät luonut ja tietää mikä on meille parasta. Ihminen luulee pärjäävänsä niin että on itse oman elämänsä Herra ja hallitsevansa kaiken. Mutta ei se niin käy, sillä me ei olla luotu yhtään mitään eikä me olla tämän maailman omistajia.

Me ollaan ikuisuusolentoja ja kuulutaan Jumalan yhteyteen, ja Jumala on Rakkaus. Rakkauteen kuuluu kuitenkin täysi vapaaehtoisuus, se ei ole rakkautta jos Jumala väkisin ottaa sinut yhteyteensä. Sama on meidän ihmisten välillä, jos sinut otetaan panttivangiksi ja pidetään vankina, ei se ole rakkautta. Jos sinä otat jonkun väkisin, et voi tietää, rakastaako hän sinua oikeasti, eikö niin?

Merkillistä mutta totta. Ja tuo pahuus vaan kasvaa , itse uskon että kun ei ole lapsille opetettu uskontoa että se aiheuttaa pelkoa kun ei ole ketään keneen luottaa. 

Ite rukoilin Jumalaa lapsena ja teen sen vieläkin. 

Juuri kukaan ei koe tekevänsä pahoja asioita. Ihmiset koittaa pärjätä ja edistää mitä pitävät hyvinä asioina. Uskonnon nimissäkin tehty sekä hyvää että pahaa, mutta suuri osa "pahuudestakin" on vähintäänkin perusteltu hyvillä aikomuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisessä on sisäänrakennettuna kyky sekä hyvään että pahaan. Sitten on eniten itsestämme ja vähän ympäristöstä kiinni, että kumpaa kasvatamme ja pidämme esillä ja kumpaa näivetämme.

Tai sitten hyvä ja paha on dualistinen näkemys, johon ei mahdu mitään siltä väliltä. Uskonnoissa on helvetti ja taivas, tietokoneissa tosi ja epätosi. Ihmisen genetiikka on kuitenkin muuta kuin päällä ja pois. Se voi olla mitä vain. Sama pätee hyvän ja pahan määrittelyyn. Testi, jolla asiaa voi pohtia: jokin asia tässä hetkessä voi olla hyvä (oikein, taivas, totta), mutta tulevaisuudessa paha (väärin, helvetti, epätosi).

Kateus, katkeruus ja heikompien kyykytys on ihmisen tuho. Sisäänrakennettu paha, jota vain älykkäät kykenee aivoillaan vastustamaan. 

Siitä mustasta möykystä, jollaisen Touko-Pouko askarteli-paskarteli.

Sellainen meillä kaikilla on sisällä, ja joku päivä se levii meidän käsiin.

Kaikki kumpuaa Jumalasta, hön on kaiken näin halunnut ja suunnitellut.

Kun ihminen taistelee hengestään, niin siinä vaiheessa ei mietitä onko hyvä tai paha. Joskus yhteiskunta muuttaa ihmisen pahaksi ja välinpitämättömäksi, kuten esim. venäläiset ovat. Orjuutettua ja lannistettua jengiä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi määritellä pahuus. Mikäli nykysukupolvet ovat Aku Ankan ym. eläinhahmojen vuoksi sekaisin ja luulevat eläimien olevan ihmisiä, mielestäni se on pahempi, kuin nähdä vaikkapa peura ravintona siten kuin ennen.

Niin mutta jos määritellään pahuus, niin kuka sen sitten saa määritellä? Nimittäin eri ihmiset määrittelevät eri asioita pahaksi. Ei lopu kiista jos lähdetään jokainen määrittelemään ja lopulta monia joudutaan sortamaan ja hiljentämään jotta yksi saa sen määrittelyvallan.

Kysypä noilta huivipäiltä lähi-idässä mikä on oikein, se voi olla eri vastaus kuin naapurisi Lissulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi määritellä pahuus. Mikäli nykysukupolvet ovat Aku Ankan ym. eläinhahmojen vuoksi sekaisin ja luulevat eläimien olevan ihmisiä, mielestäni se on pahempi, kuin nähdä vaikkapa peura ravintona siten kuin ennen.

 

Niin mutta jos määritellään pahuus, niin kuka sen sitten saa määritellä? Nimittäin eri ihmiset määrittelevät eri asioita pahaksi. Ei lopu kiista jos lähdetään jokainen määrittelemään ja lopulta monia joudutaan sortamaan ja hiljentämään jotta yksi saa sen määrittelyvallan.

Kysypä noilta huivipäiltä lähi-idässä mikä on oikein, se voi olla eri vastaus kuin naapurisi Lissulla.

Tämä on juurikin sitä määrittelyongelmaa. Ehkä pahuuden ja hyvyyden määritteleminen on lopulta sotien ja monien muiden ongelmien keskeisin syy.

Onko ihminen sitten epäonnistunut universumin koe?

Ap:

On

Se johtuu perisynnistä joka on meissä kaikissa ja ilmenee eri tavoin.

Sisältä se kumpuaa.

Syntyessään jokainen ihminen on luonnollinen, puhdas ja hyvätahtoinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihminen sitten epäonnistunut universumin 

--

Tarkistakoon joku tämän Raamatusta, en halua vääristellä Raamattua.

Ellen väärin muista, Raamatussa taitaa olla, että Jumala katui sitä että hän loi ihmisen.

Perun heti puheeni jos muistan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisessä on sisäänrakennettuna kyky sekä hyvään että pahaan. Sitten on eniten itsestämme ja vähän ympäristöstä kiinni, että kumpaa kasvatamme ja pidämme esillä ja kumpaa näivetämme.

Hyvä vastaus. Muistakaa kuitenkin että ympäristö ei voi tehdä meistä pahantahtoisia.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihminen sitten epäonnistunut universumin koe?

Ihminen on planeetan jäähtymisestä muodostuneen kaasukehän ja biologisen materian tuottama elämänmuoto, joka elää ja kuolee. Ei ole mitään merkitystä ja tarkoitusta. Koko planeettamme on pikkuriikkinen hiekanjyvä kokonaisuudessa. Emme ole mitään. Emmekä tiedä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Juuri kukaan ei koe tekevänsä pahoja asioita. Ihmiset koittaa pärjätä ja edistää mitä pitävät hyvinä asioina. Uskonnon nimissäkin tehty sekä hyvää että pahaa, mutta suuri osa "pahuudestakin" on vähintäänkin perusteltu hyvillä aikomuksilla.

Selitellä voi mitä tahansa mutta oikeasti on myös meitä jotka tiedämme ettemme tee pahaa, ei meistä ole siihen.

Vierailija kirjoitti:

Sisältä se kumpuaa.

Syntyessään jokainen ihminen on luonnollinen, puhdas ja hyvätahtoinen ihminen.

Joidenkin aivot kehittyy viallisesti, ja niistä tulee pahoja.