Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikävä vanhanaikaista suomalaisuutta
16.03.2025 |
Olen nyt jonkin aikaa pohtinut, että minun on vähän ikävä kaikenlaisia "yhteisiä" suomalaisia asioita, esineistä kulttuurikokemuksiin. Sellaisia jotka olivat taustalla olemassa koko ajan. Kun 90-luvulla lapsena selasin mummoni vanhoja lehtiä 70- ja 60-luvuilta, tunnistin vielä sen Suomen saman maailman jatkumoksi, jossa itse elin. Nykyään ei 90-luvun Suomea yhtä vahvasti tunnista samaksi maailmaksi kuin tämä 2020-luvun Suomi.
Huom. Tämän ei ole tarkoitus olla mikään m-muuttokeskustelu tai vastaava, vaan ajattelen tässä lähinnä kaikenlaisia asioita ja ilmiöitä, jotka olivat jostain syystä monta vuosikymmentä hyvin vahvasti läsnä Suomessa, mutta sitten katosivat.
Vaikka iskelmät. Tai pirttikalustot keittiössä. Karvalakkeja, potkukelkkoja, lapset hiihtämässä talvisin. 2000-luvun alun tangokuninkaalliset lauloivat vielä samoja lauluja kuin Olavi Virta aikanaan. Arabian astioita oli melkein kaikilla noin sata vuotta (no, Arabia ei sentään vielä ole kadonnut).
Ei niitä ole ikinä KAIKILLA ollut eikä niistä ole KAIKKI suomalaiset tykänneet, mutta kaikki tunnistivat ne heti hyvin suomalaisiksi asioiksi. Muistan esimerkiksi että vielä 90-luvulla oli useamman alakoulukaverini perheessä pirttikalusto, ja samoin niitä oli monilla vanhuksilla ollut jo vuosikymmeniä. Nykyään en keksi yhtään tuttavaa, jolla sellainen olisi.
Ei tällainen katoava perinne tietysti erityisen suomalainen ilmiö ole, vaan nykypäivän brändit, ketjut, somet ja kansainvälistyminen ovat hyvää vauhtia tuhoamassa tällaiset erityispiirteet joka puolelta maailmaa. Ranskalaisilla ja korealaisilla on samat Ikea-kaapit. Mutta silti. Minulla on nykyään ikävä näitä juttuja.
Mitä kaikkia muita esimerkkejä muistatte?
Kommentit (68)
Ei meilä ollut kellään 90-luvulla pirttikalustoa. Missä ihmeen perähikiällä sinä oot elänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meilä ollut kellään 90-luvulla pirttikalustoa. Missä ihmeen perähikiällä sinä oot elänyt?
Meilläpä on ollut,joten ei tarvitse asua perähikiällä vaikka sinä luulet kaikenlaista.
ja tämä täysin sivusta
Nostalgia ei koskaan ole tervettä. Se sinun ihailemasi aika oli edellisille sukupolville ahdistavaa ja väärää, ja esim. isoäitisi saattoi haikailla omaa nuoruuttaan, koska nkyaika on aina väärä, nykynuoriso on tyhmää, oi aikoja ja tapoja, ennen oli kaikki paremmin, mihin tämä maailma menossa, silloin kun minä olin nuori...
Eksäni väitti että 70-luvulla oli suomalaisten elintaso kohdallaan, mutta mitä hän siitä tiesi, koska hän oli silloin lapsi eikä joutunut elättämään perhettään eikä tekemään sitä raskasta päätöstä jonka hänen isänsä ja kymmenet tuhannet maanviljelijät joutuivat tekemään eli panemaan pellot pakettiin.
Äitini puolestaan väitti että 50-luvun nuorilla oli helppoa, koska silloin nuorilla ei ollut murrosiän ongelmia.
Lapsuutesi yhtenäiskulttuuri on kuollut, eikä se niin hääppöistä ikinä ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Nostalgia ei koskaan ole tervettä. Se sinun ihailemasi aika oli edellisille sukupolville ahdistavaa ja väärää, ja esim. isoäitisi saattoi haikailla omaa nuoruuttaan, koska nkyaika on aina väärä, nykynuoriso on tyhmää, oi aikoja ja tapoja, ennen oli kaikki paremmin, mihin tämä maailma menossa, silloin kun minä olin nuori...
Eksäni väitti että 70-luvulla oli suomalaisten elintaso kohdallaan, mutta mitä hän siitä tiesi, koska hän oli silloin lapsi eikä joutunut elättämään perhettään eikä tekemään sitä raskasta päätöstä jonka hänen isänsä ja kymmenet tuhannet maanviljelijät joutuivat tekemään eli panemaan pellot pakettiin.
Äitini puolestaan väitti että 50-luvun nuorilla oli helppoa, koska silloin nuorilla ei ollut murrosiän ongelmia.
Lapsuutesi yhtenäiskulttuuri on kuollut, eikä se niin hääppöistä ikinä ollutkaan.
Tämä on sinun näkemyksesi vain,muilla on omansa.
Vierailija kirjoitti:
Nostalgia ei koskaan ole tervettä. Se sinun ihailemasi aika oli edellisille sukupolville ahdistavaa ja väärää, ja esim. isoäitisi saattoi haikailla omaa nuoruuttaan, koska nkyaika on aina väärä, nykynuoriso on tyhmää, oi aikoja ja tapoja, ennen oli kaikki paremmin, mihin tämä maailma menossa, silloin kun minä olin nuori...
Eksäni väitti että 70-luvulla oli suomalaisten elintaso kohdallaan, mutta mitä hän siitä tiesi, koska hän oli silloin lapsi eikä joutunut elättämään perhettään eikä tekemään sitä raskasta päätöstä jonka hänen isänsä ja kymmenet tuhannet maanviljelijät joutuivat tekemään eli panemaan pellot pakettiin.
Äitini puolestaan väitti että 50-luvun nuorilla oli helppoa, koska silloin nuorilla ei ollut murrosiän ongelmia.
Lapsuutesi yhtenäiskulttuuri on kuollut, eikä se niin hääppöistä ikinä ollutkaan.
En minä haikaile takaisin minnekään 70-luvulle, ja itsekin huvittuneen hämmentyneenä ketjuja, joissa vaahdotaan, että ennen vanhaan kaikilla oli elämä helppoa ja kaikilla oli töitä ja nyt eläkeläiset syövät leivän nuorten suusta joilla on elämä hirveän vaikeaa ja köyhää. Hämmentää, koska olen jo pelkästään valokuvistakin nähnyt, miten karua omien vanhempieni ja isovanhempieni elämä oli aikoinaan. Kukaan nykynuori ei menneillä vuosikymmenillä viihtyisi.
Se, mitä kaipaan, on kuitenkin kaikenlaisia pieniä asioita jotka olivat vahvasti läsnä Suomessa vuosikymmenestä toiseen. 40-luvun Suomi ei ollut sama kuin 80-luvun Suomi, mutta väitän edelleen, että se oli kuitenkin samaa jatkumoa tavalla, joka tuntuu nykyään vieraalta.
Jonkinlainen "ketju" katkesi tässä 2000-luvun aikana. Siltä se tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meilä ollut kellään 90-luvulla pirttikalustoa. Missä ihmeen perähikiällä sinä oot elänyt?
Niin, kuten aloituksessani sanoinkin, ei niitä KAIKILLA ollut tietenkään. Ei meilläkään ollut pirttikalustoa, mutta kavereiden kotona oli ja naapurin mummoilla.
Olin länsirannikolla keskisuuressa kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Nostalgia ei koskaan ole tervettä. Se sinun ihailemasi aika oli edellisille sukupolville ahdistavaa ja väärää, ja esim. isoäitisi saattoi haikailla omaa nuoruuttaan, koska nkyaika on aina väärä, nykynuoriso on tyhmää, oi aikoja ja tapoja, ennen oli kaikki paremmin, mihin tämä maailma menossa, silloin kun minä olin nuori...
Eksäni väitti että 70-luvulla oli suomalaisten elintaso kohdallaan, mutta mitä hän siitä tiesi, koska hän oli silloin lapsi eikä joutunut elättämään perhettään eikä tekemään sitä raskasta päätöstä jonka hänen isänsä ja kymmenet tuhannet maanviljelijät joutuivat tekemään eli panemaan pellot pakettiin.
Äitini puolestaan väitti että 50-luvun nuorilla oli helppoa, koska silloin nuorilla ei ollut murrosiän ongelmia.
Lapsuutesi yhtenäiskulttuuri on kuollut, eikä se niin hääppöistä ikinä ollutkaan.
Mikä ihme tässä pohjattoman egoistisessa yksilökulttuurissa on parempaa kuin menneessä yhtenäiskulttuurissa? Ihmiset ovat koko ajan pahemmin kujalla elämästä ja toistensa kurkuissa kiinni, kun ei niitä kaikkia yhdistäviä asioita todellakaan enää samalla lailla ole. Uskallan väittää, että kyse ei ole nostalgiasta, vaan maailma on todellakin kokenut ainutlaatuisen mullistuksen 80-luvulta tähän päivään tultaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raanut seinillä, aidot liinat pitsikuvioineen pöydällä., vanhanaikainen seinäkello, räsymatot lattialla, esiliinat kun laitettiin ruokaa,
Vierailija kirjoitti:
Raanut seinillä, aidot liinat pitsikuvioineen pöydällä., vanhanaikainen seinäkello, räsymatot lattialla, esiliinat kun laitettiin ruokaa,
Voi kyllä!
Vaikea oli löytää kotia, jossa ei olisi ollut edes yksi räsymatto jossain huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Vierailija kirjoitti:
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Sillä kai niitä nykyään tuotetaan tänne, että ei kulttuuri häviä kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kaikkea USAsta kopioidut harhaiset ajattelumallit nakersivat ap:n kuvaamaa suomalaisuutta. Nykyään ei saisi nauraa niille sketseille, joita esitettiin telkkarissa vielä 1990-luvulla. Pitää vältellä sanoja, jotka olivat ennen ihan normaaleja ja neutraaleja. Tiernapoikia ei saisi esittää, ei pelata Afrikan tähteä, ei laulaa koulussa Suvivirttä. Joidenkin mielestä pitäisi hyväksyä sekin, ettei suomen kieltä voi enää käyttää kaikissa arjen tilanteissa.
Jotkut halusivat Suomesta monikulttuurisen - saatiinkin moniongelmainen yhteiskunta, joka ei tunnu enää edes turvalliselta. Mutta sitäkään ei saisi sanoa ääneen.
Mitä tulee ap:n kuvaamiin konkreettisiin sisustusjuttuihin, niin jostain syystä värit jäivät 1990-luvulle. Sen jälkeen on vallinnut valkoisen, mustan ja harmaan valtakausi. Ehkä se kuvastaa ankeaksi muuttunutta yhteiskuntaamme.
Ketä v I t t u kiinnostaa hiihtäminen tai pirttikalustot? Elä tässä päivässä. Niin pildesikin pysyy märkänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Totta, mutta eivät tainneet suurimmassa osassa Suomea olla kovin yleisiä enää moneen vuosikymmeneen.
Vierailija kirjoitti:
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Ja kiikkutuolit.
Vierailija kirjoitti:
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Ja kauppa-autot ja maitolaiturit ja heinäseipäät ja puhelinkopit. Kioskeja on vielä jonkin verran, mutta kovin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös huivipäiset mummot ovat kadonneet.
Ja kiikkutuolit.
Aino ja Reino tossutkin tehdään nykyään Italiassa.
Talvet kamalia. Jotkut lapset kärsivät talvilajeista ja muiden talvihulluudesta.
Alue: Aihe vapaa
No kyllä mä 90-luvun tunnistan enemmän samaksi kuin 2020 -luvun. Eri asia on et 70 ja 80 -luku ei ole yhtään samaa kuin 2020.