Lue keskustelun säännöt.
Jos alkaa vanhan vanhemman edunvalvojaksi, mitä käytännössä joutuu tekemään
15.03.2025 |
Ei yhtään kiinnostaisi, etenkään jos siitä tulee paljon vaivannäköä. Kokemuksia mitä tuohon hommaan alkaneilla on ollut?
Kommentit (35)
Olin edesmenneen vanhempani henkilöedunvalvoja. Alkuun siinä oli hieman hommaa, kun tein omaisuusluettelon ja mitä nyt vaadittiin ja rekisteröitiin. Sen jälkeen kaikki muuttui helpoksi, koska kaikki "liikenne" oli omassa hallussa. Olin ainoa lapsi, eikä siksi mitään valtuutuksia tarvittu. Vuositiliä ei tarvinnut tehdä, vaikka ensin niin luulin. Sossuilta voi pyytää apua, jos tulee yllättäviä tilanteita jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin edesmenneen vanhempani henkilöedunvalvoja. Alkuun siinä oli hieman hommaa, kun tein omaisuusluettelon ja mitä nyt vaadittiin ja rekisteröitiin. Sen jälkeen kaikki muuttui helpoksi, koska kaikki "liikenne" oli omassa hallussa. Olin ainoa lapsi, eikä siksi mitään valtuutuksia tarvittu. Vuositiliä ei tarvinnut tehdä, vaikka ensin niin luulin. Sossuilta voi pyytää apua, jos tulee yllättäviä tilanteita jatkossa.
Kyllä pitää vuositili tehdä jos on edunvalvoja.
Kannattaa ryhtyä edunvalvontavaltuutetuksi, ei edunvalvojaksi! Paljon kevyempi byrokratia. Alkuperäinen sopimus kannattaa tehdä hyvissä ajoin vaikka pankin lakimiehen kanssa, lääkäri vahvistaa voimaantulon aikaan.
Kun valtuutus tulee voimaan, piti muistaakseni tehdä yksi raportti DVV:lle ja siinä kaikki.
Ehdottomasti kannattaa ryhtyä edunvalvontavaltuutetuksi. Ulkopuolinen edunvalvoja on todellakin ulkopuolinen ja sen näkee. Ei ole myöskään ilmaista.
Käytännössä joutuu tekemään vuositilin eli eräänlaisen kirjanpidon kaikista raha-asioista. Aika yksinkertainen muutaman tunnin homma tavallisen ihmisen maksuista, jos kaikki menee pankkitilin kautta. Ja tietenkin pitää huolehtia siitä, että laskut on maksettu, avustukset ja tuet haettu ym. raha-asiat, että on tarpeeksi vaatteita, ruokaa ym.
Laajennetussa voi sitten päättää hoitopaikoista ja muista henkilökohtaisista asioita.
Ei todellakaan kannata ottaa yleistä edunvalvojaa, jos vaan lähipiiristä löytyy joku, joka siihen kykenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vähän, mitä kautta joutuu. Suosittelen edunvalvontavaltuutusta, jossa sanotaan, ettei tarvitse tehdä vuosiraportteja.
Lähinnä se on laskujen maksamista ja sopimusten allekirjoittamista vanhemman puolesta, rahaliikenteen hallitsemista. Käräjäoikeuden kautta saadussa edunvalvonnassa joutuu tekemään vuosittaiset raportit DVV:lle. Se raportin vääntäminen on melkeinpä suurin homma, kun joutuu laskemaan ja erittelemään mitä tuloja ja menoja valvottavalla on.
Käy lukemassa DVV:n sivuilta edunvalvonnasta, kyllä sieltä saa aika tarkan kuvan, mitä joutuu tekemään.
Jos valvottava on vielä tajuissaan niin ehdottomasti edunvalvontavaltuutus. Ja se lakimiehen kanssa tehtynä ja kannattaa kirjata tosi tarkkaan mitä valtuutettu SAA tehdä. Eli esim. saako antaa lahjoja kenellekään, millä tavalla terveys- ja muista asioista saa kertoa ja kenelle -muussa tapauksessa on valtuutetulla on täysi salassspitovelvollisuus kaikista asioista eikä saa esim. kertoa kenellekään -ei edes perheen sisällä - mitään. Hoitotahto kannattaa myös tehdä paperille ja kanta.fi. Ja siihen kaikki siitä lähtien saako ostaa jalkohoitoa tai kampaajapalveluja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin edesmenneen vanhempani henkilöedunvalvoja. Alkuun siinä oli hieman hommaa, kun tein omaisuusluettelon ja mitä nyt vaadittiin ja rekisteröitiin. Sen jälkeen kaikki muuttui helpoksi, koska kaikki "liikenne" oli omassa hallussa. Olin ainoa lapsi, eikä siksi mitään valtuutuksia tarvittu. Vuositiliä ei tarvinnut tehdä, vaikka ensin niin luulin. Sossuilta voi pyytää apua, jos tulee yllättäviä tilanteita jatkossa.
Kyllä pitää vuositili tehdä jos on edunvalvoja.
Ei tarvinnut. Tein yhden, jonka jälkeen maistraatista tuli kirje, että ei tarvitse tehdä. Valtuutuspaperi oli tehty lakimiehellä jo kymmenen vuotta ennen edunvalvojuuteni alkua ja sen muoto käsittääkseni ratkaisi miten tulee toimia. Hyvää työtä, käyttäkää lakihenkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin edesmenneen vanhempani henkilöedunvalvoja. Alkuun siinä oli hieman hommaa, kun tein omaisuusluettelon ja mitä nyt vaadittiin ja rekisteröitiin. Sen jälkeen kaikki muuttui helpoksi, koska kaikki "liikenne" oli omassa hallussa. Olin ainoa lapsi, eikä siksi mitään valtuutuksia tarvittu. Vuositiliä ei tarvinnut tehdä, vaikka ensin niin luulin. Sossuilta voi pyytää apua, jos tulee yllättäviä tilanteita jatkossa.
Kyllä pitää vuositili tehdä jos on edunvalvoja.
Ei tarvinnut. Tein yhden, jonka jälkeen maistraatista tuli kirje, että ei tarvitse tehdä. Valtuutuspaperi oli tehty lakimiehellä jo kymmenen vuotta ennen edunvalvojuuteni alkua ja sen muoto käsittääkseni ratkaisi miten tulee toimia. Hyvää työtä, käyttäkää lakihenkilöä.
Et ole ollut edunvalvoja vaan sulla on ollut edunvalvontavaltuutus, se on eri asia ja silloin ei joudu tekemään vuositiliä joka vuosi, edunvalvojan se PITÄÄ tehdä joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edunvalvoja ja edunvalvontavaltuutettu on kaksi eri tehtävää
Vierailija kirjoitti:
Jos valvottava on vielä tajuissaan niin ehdottomasti edunvalvontavaltuutus. Ja se lakimiehen kanssa tehtynä ja kannattaa kirjata tosi tarkkaan mitä valtuutettu SAA tehdä. Eli esim. saako antaa lahjoja kenellekään, millä tavalla terveys- ja muista asioista saa kertoa ja kenelle -muussa tapauksessa on valtuutetulla on täysi salassspitovelvollisuus kaikista asioista eikä saa esim. kertoa kenellekään -ei edes perheen sisällä - mitään. Hoitotahto kannattaa myös tehdä paperille ja kanta.fi. Ja siihen kaikki siitä lähtien saako ostaa jalkohoitoa tai kampaajapalveluja
Ei kai noihin jalkahoitoihin ja kampaamopalveluihin mitään lupia tarvitse erikseen olla? Eikö ne katsota ihan normaaleiksi elämisen kuluiksi?
Edunvalvontavaltuutuksessa kannattaa olla useampi eri henkilö nimettynä varavaltuutetuksi. Jos on yksi ainokainen, niin yhtäkkiä saattaa olla pulassa, jos tälle sattuukin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varavaltuutettu on hyvä pointti ja varavaltuutetun kannattaa olla mahdollisimman ulkopuolinen/ei missään olosuhteissa saman kuolinpesänjäsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valvottava on vielä tajuissaan niin ehdottomasti edunvalvontavaltuutus. Ja se lakimiehen kanssa tehtynä ja kannattaa kirjata tosi tarkkaan mitä valtuutettu SAA tehdä. Eli esim. saako antaa lahjoja kenellekään, millä tavalla terveys- ja muista asioista saa kertoa ja kenelle -muussa tapauksessa on valtuutetulla on täysi salassspitovelvollisuus kaikista asioista eikä saa esim. kertoa kenellekään -ei edes perheen sisällä - mitään. Hoitotahto kannattaa myös tehdä paperille ja kanta.fi. Ja siihen kaikki siitä lähtien saako ostaa jalkohoitoa tai kampaajapalveluja
Ei kai noihin jalkahoitoihin ja kampaamopalveluihin mitään lupia tarvitse erikseen olla? Eikö ne katsota ihan normaaleiksi elämisen kuluiksi?
Edunvalvontavaltuutuksessa kannattaa olla useampi eri henkilö nimettynä varavaltuutetuksi. Jos on yksi ainokainen, niin yhtäkkiä saattaa olla pulassa, jos tälle sattuukin jo
Kyllä tarvitsee olla kirjattuna toive, miten valtuuttajan varat on tarkoitus käyttää. Esim. tietynlaisen elämäntavan ylläpitäminen (kuten fysioterapeutin ja jalkahoitajan palvelut) jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos mitään tuollaisia ei ole eritelty, silloin valvoja käyttää varoja valvottavan hyväksi ja hänen elämäntapaansa myötäillen.
Mutta mitään lahjoituksia ei saa tehdä. Ei lapsenlapsen yo-lahjaa eikä naapurin 90-vuotiskeräykseen 20€ ellei ole valtuutuksessa kirjattu että pienimuotoisia lahjoja max xxxx euroa voi lahjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin edesmenneen vanhempani henkilöedunvalvoja. Alkuun siinä oli hieman hommaa, kun tein omaisuusluettelon ja mitä nyt vaadittiin ja rekisteröitiin. Sen jälkeen kaikki muuttui helpoksi, koska kaikki "liikenne" oli omassa hallussa. Olin ainoa lapsi, eikä siksi mitään valtuutuksia tarvittu. Vuositiliä ei tarvinnut tehdä, vaikka ensin niin luulin. Sossuilta voi pyytää apua, jos tulee yllättäviä tilanteita jatkossa.
Kyllä pitää vuositili tehdä jos on edunvalvoja.
Ei ainakaan mieheni ole tarvinnut tehdä, koska on ainoa lapsi ja äitinsä on muistisairas. Ei tarvi kennelkään mitään todistella, jos laskut on maksettu ja tiliotteet tallessa. Yhdellä sukulaisella on virkavalvoja ja hänen on tehtävä kaikki selvitykset.
Se vuositiilin tekeminen vähän sylettää, muuten ihan ok.
Ei kannata. Vanhempi voi antaa vaan verkkopankkitunnuksensa ja maksat sitten laskua hänen puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin edesmenneen vanhempani henkilöedunvalvoja. Alkuun siinä oli hieman hommaa, kun tein omaisuusluettelon ja mitä nyt vaadittiin ja rekisteröitiin. Sen jälkeen kaikki muuttui helpoksi, koska kaikki "liikenne" oli omassa hallussa. Olin ainoa lapsi, eikä siksi mitään valtuutuksia tarvittu. Vuositiliä ei tarvinnut tehdä, vaikka ensin niin luulin. Sossuilta voi pyytää apua, jos tulee yllättäviä tilanteita jatkossa.
Jos vuositiliä ei tarvinnut tehdä, olit edunvalvontavaltuutettu etkä edunvalvoja. Edunvalvojan pitää aina tehdä vuositili.
Kannattaa hankkia yleinen edunvalvoja...todella v-mainen tehtävä omaiselle kun joka suuntaan on annettava talous ym.tietoja säännöllisesti..ja muistisairas omainen ei itse pysty tekemään mitään..en todellakaan suosittele,menee hermot.