Miten äiti voi suostua etävanhemmaksi? Ihmettelen todella

äidille iski kiima-aika ja meni jonkun uuden munan mukana. Isä ja lapset jäi kuin nalli kalliolle.



Myöhemmin on yrittänyt ruinata lapsia luokseen.

Ei taida siinä onnistua.



Yleensä mies on se joka lähtee uuden pillun perään mutta voi se olla toisinkin päin.

Miten äiti voi suostua??????

Voi, että tämä aihe saa minut kiehumaan!



AP:n oletus, niinkuin niiiiiin monen muunkin äidin oletus on se, että äiti on lapselle kaikki kaikessa ja eron tullessa luonnollisestikin äidistä tulee lähi. MIKSI? Ihan oikeasti siksi, että naiset vaan on niin paljon itsekkäämpiä, että ajattelevat ensisijaisesti omaa etuaan ja omia tunteitaan: "minä en kestä olla ilman lapsia, lapset kuuluvatr minulle". Ja helppoakos tuo, ei miehet osaa samalla tavalla pitää puoliaan naista ja naisviranomaisia vastaan ja pääsevät helpommalla, kun eivät lähde tappelemaan lähihuoltajuudesta.

Ei ole ihme, että miehet joutuvat aloittamaan suurimman osan huoltajuuskiistoista oikeusteitse, koska äidit, ne pyhät otukset, eivät pysty sopimaan asioista siten, että eron jälkeen peli olisi reilu myös sille lapselle ja isälle!



Näyttäkää mulle yksikin tutkimustulos, missä näytetään äitien olevan parempia vanhempia kuin isät! Varsinkin jos lapsi ei ole enää pieni eli toisin sanoen riippuvainen äidin ravinnosta (maidosta) ja kiintymyssuhde molempiin vanhempiin on kehittynyt normaalisti.



Ja sitten vielä... miten ihmeessä etävanhemmuus on lapsista luopumista?

lähivanhemmuuteen

missään vaiheessa en luopunut lapsistani tai jättänyt heitä. Ihan niinkuin vanhemmuus automaattisesti katoaisi jos lapset asuu eri osoitteessa, kummaa ajattelua. Sain minäkin kuulla että olen lapseni hylännyt, vaikka tosiasiassa näinhän ei ollut. Mutta tyypilliset av-mammat ei taidakkaan osata ajatella lasten etua kun pitää kiillottaa sitä omaa kruunuaan.

lapset on kouluikäisiä poikia, todellisia miehenalkuja ja täysin isän poikia. Enemmän isä heidän kanssaan tekee juttuja kuin minä.



Enkä muuten siltikään kokisi luopuvani lapsista vaikka isä olisi se lähivanhempi.

kun en saatana jaksanut tapella.

äitejä kuin ne, jotka olosuhteista riippumatta tappelevat/syyllistävät lapsensa itselleen. Isällä voi olla mahdollista pitää isompi koti, äidin luona voi sitten käydä niin paljon kuin on tarve, äidillä voi olla hankalat työajat, terveysongelmia, tai isä jää asumaan vanhaan koulupiiriin.



Mitä isompi lapsi, sitä isompi isän tarve, ja viisaat vanhemmat asettavat lapsen tarpeet ohi omiensa. Tietysti jonkun äidin voi olla vaikea luopua marttyyrikruunustaan, mutta ei siinä minusta ole mitään ihailtavaa. Toki vakituinen osoite voi yhtä hyvin olla äidinkin luona, jos se on kokonaisuuden kannalta parampi, mutta ei se ole mitenkään parempi kuin isä.



Itse elän ihan ydinperhe-elämää, mutta en näe omaa äitiyttäni isyyttä parempana.

Erotilanteessa joutuu aina tekemään vaikeita ratkaisuja, ajatellen lapsen etua!

Vaikka isä olisikin yhtä läheinen, äiti on eri tavalla läheisempi. Ellei äidillä tosiaan ole jotain mt-sairautta tms.



En ymmärrä minäkään miksi äiti antaisi lapsensa pois. Mikään selitys ei auta tässä asiassa,

ja jos molemmat ovat yhtä läheisiä, niin miksi se olisi lapsen ETU olla isän kanssa eikä äidin?

SELITTÄKÄÄS SE!

Vaikka isä olisikin yhtä läheinen, äiti on eri tavalla läheisempi. Ellei äidillä tosiaan ole jotain mt-sairautta tms.

En ymmärrä minäkään miksi äiti antaisi lapsensa pois. Mikään selitys ei auta tässä asiassa,

ja jos molemmat ovat yhtä läheisiä, niin miksi se olisi lapsen ETU olla isän kanssa eikä äidin?

SELITTÄKÄÄS SE!

MITEN se äiti on läheisempi?

Vaikka isä olisikin yhtä läheinen, äiti on eri tavalla läheisempi. Ellei äidillä tosiaan ole jotain mt-sairautta tms.

En ymmärrä minäkään miksi äiti antaisi lapsensa pois. Mikään selitys ei auta tässä asiassa,

ja jos molemmat ovat yhtä läheisiä, niin miksi se olisi lapsen ETU olla isän kanssa eikä äidin?

SELITTÄKÄÄS SE!

äidin roolin ohi, isä voi olla oikeasti tärkeämpi.

Tärkeintä on tietysti läheinen yhteys molempiin vanhempiin.

vaikuttaa myös lasten oma tahto.

jos äiti antaa lapsensa pois.Ei tunnu luonnolliselta toimia niin.



-työnarkomaani, tekee pitkiä päiviä, tykö tärkeämpi kuin lapset



-uusi suhde, joka tärkeämpi kuin lapset



-lapset "vahinkoja", ei jaksa hoitaa niitä



-tullut liian nuorena äidiksi ja haluaa omaa vapauttaan takaisin



-työ ,jossa joutuu matkustelemaan (eli arvostaa rahaa tai työtään enemmän kuin lastensa kanssa olemista)



-raha-ongelmat, pakko panostaa työhön, eikä perheeseen....



jne (sairauksia en nyt jaksa luetella)

omasta puolesta en osaa vastata koska olen lähi-äiti, en kun voi tietää mitä niiden perheessä on tapahtunut jne joissa äiti onkin se etävanhempi, mutta enpä ihmettelisi tätä asiaa sen enempää koska tilanteita on niin paljon kun on ihmisiäkin. Joissakin tilanteissa lapsen paras on isän luona, meillä se asia ei niin ollut.

t: etä-äiti

"Katsopas, rakas lapsi, on erilaisia perheitä joilla on eri säännöt. Meillä on meidän säännöt ja naapurin perheessä eri säännöt. Niin se vain on."



Eikö sun äiti koskaan kertonut sulle tota?

Pitäiskö äidin olla jotenkin läheisempi lapsen kanssa? Miksi? Miten isä voi luopua lapsestaan, en tajua.

No ei tietenkään, koska se on kaikkien mielestä täysin normaalia. Heitä ei arvostele kukaan, mutta annas olla jos nainen syystä tai toisesta asuu eri osoitteessa lapsiensa kanssa, niin jo on maailmankirjat sekaisin.



Eikä kaikki etä-äidit ole väkivaltaisia, alkoholisteja tai sossun asiakkaita, vaan ihan normaaleja äitejä/naisia jotka syystä tai toisesta ovat päätyneet tähän ratkaisuun. Ja sitä ratkaisua ei muuten tehdä yksin, vaan lasten isän kanssa.

Miksei isän luona voisi asua?Onko äiti jotenkin pyhä ja koskematon?

Itse ainakin ajattelen niin että mahdollisen eron tullessa täytyisi muistaa miettiä mikä on lapsille parasta eikä sitä mitä itse haluaa ja käyttää lapsia vallankapulana.