Olen jäänyt ihan lapsen tasolle kun puhutaan esimerkiksi ihastumisesta. Punastelen ja olen todella nolo.
Hävettää ihan oikeasti. Kun läheinen kysyy millaisia tunteita minulla on ihmiseen x ja näkee, että olen kiinnostunut. Alan sitten takeltemaan sanoissani, punastun ja yritän kieltää ihastumisen. Olen todella nolo siinä tilanteessa ja myöhemmin facepalmaan itseäni.
Haluan pitää kovan kuoreni ja pitää rajani. En halua tuoda ihastumisiani esiin kenellekään ja lopputulos on tuo. Jos olisin näissä asioissa kypsempi varnaan pystyisin keskustelemaan luontevammin.
Välillä tuntuu, että osa minusta on taantunut ja jäänyt jollekin tasolle, eikä ole kehittynyt kuten voitaisiin ikäiseltään odottaa.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Kolmekymppinen. Olen seurustellut muutaman kerran, eivät olleet millään tavalla terveitä suhteita. Huono olen näissä mitä romanttisin ihmissuhteisiin tulee. -ap
Peruskoulussa oli yks poika, joka muuttui ihan punaiseksi aina luokan edessä kun joutui pitämään esitelmää. Lapsilla minusta normaalia. Mut jos sä olet se a bimp 55v ukko niin aika outoa minusta, enpä ole koskaan kuullut. Luulisin ihmisten tapaamisen olevan haastavaa, jos tulee tuollaisia oireita
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa oli yks poika, joka muuttui ihan punaiseksi aina luokan edessä kun joutui pitämään esitelmää. Lapsilla minusta normaalia. Mut jos sä olet se a bimp 55v ukko niin aika outoa minusta, enpä ole koskaan kuullut. Luulisin ihmisten tapaamisen olevan haastavaa, jos tulee tuollaisia oireita
Ihmisten kohtaaminen neutraalisti on ok ja myös ihastuksen kohteenkin tapaaminen on ok, en punastele ollenkaan tai muutakaan.
Kyse on enemmänkin siitä kun pitäisi puhua tunteistaan ja tuoda niitä esille. Se on hyvin hankalaa. -ap
Samaistuukohan kukaan?