Kadehdin ihmisiä jotka eivät häpeile mitään ja ovat itsevarmoja

Todellisuudessa hekin tuntevat suurta epävarmuutta. Kaikki ei näy päälle päin.

Mä olen aina ihaillut ihmisiä, jotka ovat loputtoman itsevarmoja ja mitään häpeämättömiä. Johtunee siitä, että minut kasvatettiin häpeällä. No, ihailun ja ihastusten seurauksena olen myös tutustunut aika moneen tällaiseen itsevarman ja häpeämättömän oloiseen ihmiseen aika läheisesti. Ja mitä sieltä lopulta löytyy: todella epävarma ihminen, joka häpeää suunnattomasti.

Sitten vielä että jos on vielä tällainen ihminen kaunis/komea... kateeksi käy.

Siis häpeile mitä?

Oikeasti syy taitaa olla se, että en vaan välitä tietyistä asioista.

Minä tiedän. Aitous auttaa ja kaiken hyväksyntä. Hyväksy itsesi ja elämäsi, hyväksy kaikki mahdollinen totuus. Siitä se lähtee viimeistään.

Ja hei, muista että kaikella on tarkoituksensa!

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän. Aitous auttaa ja kaiken hyväksyntä. Hyväksy itsesi ja elämäsi, hyväksy kaikki mahdollinen totuus. Siitä se lähtee viimeistään.

Ja hei, muista että kaikella on tarkoituksensa!

Mikä tarkoitus on sillä että isäni menetti vaimonsa ja lapsensa kun olin teini?

Joo, esim monet poliitikot ovat kuin teflonia, esim 100000 uutta työpaikkaa -Satonen. Ei hetkauta pätkääkään että tulikin 70000 uutta työtöntä. Samoin kaverinsa pääministeri purra ja joku orpolapanen, täysin häpeämättömiä! 

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa hekin tuntevat suurta epävarmuutta. Kaikki ei näy päälle päin.

Ei pidä paikkaansa.

Toki epävarmuus on luonnollinen tunne joskus ja joskus erittäin hyväksikin joten inhimillisistä syistä johtuen on mahdotonta päästä kaikista tunteista eroon.

Muutos alkaa siitä, kun arkailuun ja häpeilyyn tuhlattu elämä alkaa ahdistaa liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän. Aitous auttaa ja kaiken hyväksyntä. Hyväksy itsesi ja elämäsi, hyväksy kaikki mahdollinen totuus. Siitä se lähtee viimeistään.

Ja hei, muista että kaikella on tarkoituksensa!

Mikä tarkoitus on sillä että isäni menetti vaimonsa ja lapsensa kun olin teini?

Elämässä tapahtuu kaikenlaista monesta eri syystä. Hieman tahditon kommentti sinulta tähän.

Varmaan häpeämisen syyt löytyy tietynlaisesta kasvatuksesta. Minun mielestä sellainen korostettu itsevarmuus on vain vastenmielistä. Hiljaiset ja arat ovat paljon mielenkiintoisia, kun niillä on usein hyviä ajatuksia eivätkä pyri jyräämään toisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän. Aitous auttaa ja kaiken hyväksyntä. Hyväksy itsesi ja elämäsi, hyväksy kaikki mahdollinen totuus. Siitä se lähtee viimeistään.

Ja hei, muista että kaikella on tarkoituksensa!

Mikä tarkoitus on sillä että isäni menetti vaimonsa ja lapsensa kun olin teini?

Elämässä tapahtuu kaikenlaista monesta eri syystä. Hieman tahditon kommentti sinulta tähän.

Tuossa sanottiinkin, että kaikella olisi tarkoituksensa. Kysyin, että mikä tarkoitus tuossa voisi olla. Ihan aidosti kiinnostaa.

Tämä. 

Tosin olen itse nykyään paljon itsevarmempi kuin ennen :D

Eikö aikuisuus ja terveys ole sitä että pyritään rohkenemaan olemaan oma itse ja annetaan muidenkin olla. Siedättämällä paranee ei siihen häpeään kuole ja toiseksi rankka elämä kasvattaa omalla tavallaan jos olet kohdannut vaikka juuri kuolemaa ei sinua kiinnosta mitä naapurin Pertti ajattelee sinun hattusi väristä esim. Tai jos olet tavallaan riittävän kovilla niin ei pysty enää välittää tulee asenne ei kiinnosta yritän vain selvitä ja ihan oikeasti selvitä.

Kannattaa vähän olla itsekritiikkiä, mitä tekee, esim. kännissä strippaminen, niin ei tarvotse miettiä häpeämistä. Normaalia tekemistä ja olemista ei tarvitse hävetä, ne on pikkusieluisia heikkoitsetuntoisia, jotka arvostelevat toisten tekemisiä. Sellaista taas ei kannata tehdä, minkä takana ei itse pysty seisomaan.

Mä olen iän myötä oppinut nauramaan itselleni. Ei aina ole niin vakavaa...

Häpeilyyn tehoaa parhaiten se, että mokaa muutaman kerran kunnolla. Sen jälkeen kynnys häpeilyyn on kauempana.

Minulta kysytään usein, mistä löydän rohkeutta tehdä tiettyjä asioita ja miten olen niin itsevarma tai vaikutan joidenkin silmään siltä. Todellisuudessa pelkään, häpeän ja toisinaan ylianalysoin itseäni ja mietin kyllä mitä muut minusta ajattelevat, mutta juju, on siinä etten kuitenkaan anna näiden tunteiden päättää tai ratkaista sitä mitä teen ja miten elän. Eli Ap sinua suosittelisin kanssa pohdiskelemaan sellaista vaihtoehtoa, että mitäpä jos tarkoitus ei olekaan päästä häpeästä kokonaan irti vaan tulla toimeen sen kanssa? Mitä jos itsevarmuus ei olekaan sitä, ettei koskaan ole epävarma, vaan että päättää silti epävarmuuksista huolimatta elää itsensä näköistä elämää? Rohkea ihminen ei ole peloton, vaan sellainen joka tekee peloista huolimatta. Itsevarma ihminen taas ei kuvittele, että kaikki hyväksyvät hänet, vaan sellainen joka on sinut sen kanssa että kaikki eivät tule koskaan pitämään hänestä. Oma elämäni muuttui sen myötä kun sisäistin nämä asiat ja luulen että tämä juuri on se muutos, jonka kysyjät minussa kenties nappaavat ja tulkitsevat häpeilemättömyydeksi. :) Hyödyllistä on myös tutkia uteliaisuudella kun häpeä iskee, missä sen juuret ovat ja mistä se on saanut alkunsa. Kuka on opettanut häpeämään, milloin ja miksi. Joskus sitä tajuaa, ettei esim. joku itseä syyllistävä ajatus oikeastaan edes ole oma ajatukseni, vaan se on omaksuttu muualta. Esim. vanhempi voi siirtää omia traumojaan, käsittelemättömiä tunteita tai vääriä uskomuksia tahtomattaan lapseen. Lapsi ei ymmärrä, mistä on kyse eikä tietenkään tiedosta että todellisuudessa vanhempi ei aina vain osaa käsitellä kaikkia puolia itsessään, ja alkaa turhaan häpeämään samoja ominaisuuksia itsessään. Esim. seksuaalisuuteen ja tunteiden ilmaisuun liittyvät asiat ovat mielestäni hyvä esimerkki tästä. Jos esim. negatiivisten tunteiden ilmaisu on ollut kotona kielletty tai aiheuttanut aikuisissa epämukavia tunteita, sitä voi alitajuisesti alkaa häpeämään vaikkapa itkemistä, vaikka todellisuudessa siinä ei ole mitään hävettävää tai väärää. Vanhempi ei ole vain osannut olla tukena niiden tunteiden käsittelyssä, joita ei ole itse sallinut itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Muutos alkaa siitä, kun arkailuun ja häpeilyyn tuhlattu elämä alkaa ahdistaa liikaa.

"Beatings will continue until morale improves"

Vierailija kirjoitti:

Häpeilyyn tehoaa parhaiten se, että mokaa muutaman kerran kunnolla. Sen jälkeen kynnys häpeilyyn on kauempana.

Tässä on totuuden siemen. Ihminen tavallaan karaistuu ja huomaa, että ei mokailut maailmaa kaatanut ja elämä jatkuu. Kummasti häviää jokaisesta asiasta häpeilyt.