Aikuinen nainen,haaveiletko rikkaasta,hyvin toimeentulevasta miehestä puolisoksesi,lapsiesi isäksi vai mikä?

Kyllä se on turvallisempaa perustaa perhe hyvätuloisen miehen kanssa. Monella naisella on pienet tulot, joilla on vaikea lapsia kasvattaa.

Millaisen miehen naisen tulisi sinusta haluta? Ruman ja köyhän? Kuulostaako fuksulta?

En. Haluan puolisokseni tämän nykyisen. On köyhä ja mielenterveysongelmainen, mutta rakastan häntä.

En enää haaveile mistään miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on turvallisempaa perustaa perhe hyvätuloisen miehen kanssa. Monella naisella on pienet tulot, joilla on vaikea lapsia kasvattaa.

Totta ja ymmärän,mutta toisaalta naiset on koulussa todella hyviä,kyllä minä uskon,että naisissa on tulevaisuutta muussakin kuin synnyttämisessä.

Perustin uusperheen yli kolmikymppisenä.

Miehelläni ei ollut omaisuutta ja pienempi palkka kuin minulla mutta potentiaalia hänellä oli ja kunnianhimoa. En tarvinnut elättäjää vaan kumppanin

Tärkeämpää oli se että on luotettava, arvostava, turvallinen ja rakastava. 

No, 100ke vuosituloraja meni rikki jo vuosia sitten mutta nuo tärkeimmät kriteerit on ja pysyy

Välittävästä, luotettavasta ja turvallisesta. Sellaisesta, joka jakaa arvomaailmani. Tulot olisi hyvä olla sellaiset, että pärjäämme hyvin, itse olen töissä,

Pelkkä raha ja omistamien ei itselläni ole puolison valinnassa kriteeri.

jos minun pitäisi valita rahan ja noiden alkuun kirjoittamiani kriteerien välillä, niin en valitsisi rahaa.

 En oikein välitä maailmasta, jossa raha ja ulkokuori on tärkeintä. En viihtyisi sellaisessa. 

Taidan olla humanisti.

Kunhan pysyy erossa mun rahoistani eikä sotke taloutta niin ihan sinänsä sama. 

Mieluummin otan kunnianhimottoman kotimiehen kuin uratykin. 

Toivon kumppania, hyviä keskusteluja, hellyyttä ja läsnäoloa, yhteisiä puuhia jne. En tarvitse elättäjää, mutta miehen tulisi olla sen verran hyvätuloinen, että voi välillä reissata kanssani. Olen jo viisikymppinen joten lapsia ei enää tule.

Ihanasta 🥰 En tiedä tulotasoaan 🤠 

Haaveilin hellästä ja läsnäolevasta isästä, joka viettäisi mielellään aikaa perheensä kanssa ja kasvattaisimme lapsemme aikuisiksi yhdessä. Haaveilin, että lasteni isä olisi osallistuva isä, joka kuskaisi heitä harrastuksiin, veisi telttailemaan ja retkille, opettaisi ajamaan pyörällä ja uimaan, tekisi heidän kanssaan ruokaa ja opettaisi lapsille nikkarointia. 

Kun lapsemme olivat taaperoita, tämä mies sitten totesi, ettei perhe-elämä ole häntä varten ja lähti toisen naisen matkaan. Kasvatin siis lapsemme yksin (hän ei maksanut elatusmaksuja eikä halunnut tavata lapsiaan kuin n. 2 kk:n välein päivän kerrallaan) tehden kaikkea ylläolevaa. 

Nuorten kauniiden naisten keskuudessa nostaa päätään kotirouvailmiö, jossa nainen hankkii elättäjämiehen ja jättäytyy pois työelämästä. Tässä on omat etunsa ja tietty arvokkuus.

https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000011049870.html

Monet vanhemmista kokevat tehtävänsä kotona lasten kanssa hyvinkin mielekkääksi ja antoisaksi.

Tämän valinnan tehnyt nainen elää miehensä rahoilla eikä yhteiskunnan, tehköön niin. Nykyään korostetun yksilönvapauden ja itsemääräämisoikeuden nimissä se lienee sallittua.

Kotirouvat tekevät tärkeää työtä myös

Mun äiti eleli kotirouvana, ja heille se sopi mainiosti molemmille. Mutta en mä kyllä uskaltaisi näiden nykymiesten varaan jättäytyä, niissä on hyvin harvat sellaisia kuin mun isä, joka on (ihan perus kirkko-)uskovainen, vakavamielinen mies, joka on sitä mieltä että avioliitto on kuolemaan asti, myötä- ja vastoinkäymisissä. Äiti esim. keski-ikään mennessä tuplasi painonsa nuoruuden painosta, eikä varmasti ollut enää seksuaalisessa mielessä viehättävä. Isä ei koskaan harkinnutkaan eroa. Juhlivat 50-vuotishääpäiväänsä viime joulukuussa. Mutta nämä nykymiehet, jotka voivat vaan jossain vaiheessa päättää että on kasvettu erilleen tai akka on rupsahtanut eikä enää kiihota tms, niin en mä kyllä näiden varaan jättäisi toimeentuloani. Kivahan sitä olisi varmaan 20-30 veenä olla kotirouva, mutta mitä jos sitten kun olet 40-50, se mies jättää eikä sulla ole koulutusta, työkokemusta, omaa rahaa, eikä mitään. Ei, en uskaltaisi. Täytyy miehen maksaa mulle ns. palkkaa kotona olosta niin suostun. Ja luulen, että tämä onnistuu.

En haaveile. Mun mies on duunari.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Naiset alkavat älytä, että työelämään pyrkiminen ja opiskelut olivat virhe. Siitä tuli vain tupla työ ja riippuvaisuus sosiaaliturvasta. Nyt on kova rämpiminen takaisin miesten suojiin ja sehän onnistuu paremmin ulkoisilla avuilla, kuin ilman niitä.

Monet vanhemmista kokevat tehtävänsä kotona lasten kanssa hyvinkin mielekkääksi ja antoisaksi.

Vanhatpiiat ja mahot naiset kadehtivat eniten kotirouvia, joilla vieläpä omatekemiä lapsia ja kaiken lisäksi oman rakkaan miehen kanssa yhteisiä.

Painukaa vaan töihinne niillä matalilla palkoillanne tai olkaa työttömänä kelan elätteinä. Ja muistakaa katkerina kadehtia elämänne valuessa hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhemmista kokevat tehtävänsä kotona lasten kanssa hyvinkin mielekkääksi ja antoisaksi.

Tämän valinnan tehnyt nainen elää miehensä rahoilla eikä yhteiskunnan, tehköön niin. Nykyään korostetun yksilönvapauden ja itsemääräämisoikeuden nimissä se lienee sallittua.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Itse inhoan ns kotirouvan elämää. Sairauksien ja tyhmyyden takia en päässyt työelämään. Oma DI-mies hoitaa maksupuolen sitten. Kadehdin piikoja ja palvelijoita, jotka niiavat mielessäni kun palvelevat esim. kaupassa. Säälittävällä palkalla raatavat ja asuvat jossain läävässä. Ostavat halpaa ruokaa.

Juon tässä juuri juhlamokkaa ja syön fatzerin sisinstä. Ekaa kertaa yökylässä DI-miehen luona. Rikas elämä olen valmis.

Olen 45-vuotias nainen, jolla kolme lasta ihanan Miehen kanssa. Tunnen itseni erinomaiseksi. Katson peiliin ja näen timmin vartalon, joka kertoo tarinaa omasta huolenpidostani. Rinnat ovat kiinteät ja pakarat muotoillut, ja se saa minut hymyilemään. Minä olen ylpeä siitä, että olen panostanut itseeni.

Aamuni alkaa varhain. Herään ennen auringon nousua, ja ensimmäinen asia, jonka teen, on venytellä. Kehoni tarvitsee tätä aikaa herätäksesi. Joogaharjoitus rauhoittaa mielen ja valmistaa minut päivään. Tiedän, että liikunta on avain hyvinvointiin, joten nautin siitä, että voin ulkoilla ja liikkua luontoon. Juoksen usein lähimetsässä, tunnen tuulen kasvoillani ja sydämeni sykkii rytmikkäästi. Se on vapauttavaa.

Joka päivä diplomi-insinööri mieheni halaa minua ja antaa suudelman. Ihanaa seksiäkin on pari kertaa viikossa.

Ruoka on myös tärkeä osa elämääni. Valmistan itse terveellisiä aterioita, joissa on runsaasti vihanneksia, proteiinia ja hyviä rasvoja. Nautin kokkaamisesta ja kokeilen mielelläni uusia reseptejä. Syön tietoisesti ja nautin jokaisesta suupalasta. On tärkeää huolehtia kehosta, mutta myös sielusta.

Sosiaalinen elämäni on aktiivista. Tapaan ystäviäni säännöllisesti, ja meillä on yhteisiä harrastuksia, kuten tanssia ja vaellusta. Ystävyyssuhteet rikastuttavat elämääni ja tuovat siihen iloa. Yhdessä nauraminen ja jakaminen ovat asioita, joita arvostan syvästi.

Olen oppinut, että ikä on vain numero. Se, miten näen itseni ja miten pidän huolta itsestäni, määrittää sen, miltä minusta tuntuu. Olen ylpeä kehostani ja siitä, mitä olen saavuttanut. Tämä on minun aikani loistaa, ja aion antaa mieheni yhä nauttia siitä täysin rinnoin.