Onko sinusta tullut kaiken jälkeen erakko?

Kiitos aloituksesta. Olen AINA ollut hyvin sosiaalinen ja iloinen tyyppi. Nyt kyn työelämää takana jo tarpeeksi ja kokemuksia sieltä sekä ihmisten parissa työskentelystä ylipäätään, niin kaiken paskan jälkeen erakoituminen on pikkuhiljaa alkanut hiipiä elämääni, eli tunnen suurta nautintoa, kun saan funtsia ongelmia ja niiden ratkaisuja oman mallin mukaan yksin, en kaksin, en kolmisin, enkä nelisin. Erakkous on myös tietynlainen haaste, jossa toisen henkilön apu olisi toivottavaa, mutta jos avunpyyntö ja toimeentuleminen aiheuttaa kerta toisensa jälkeen konfliktin, olipa itse miten kohtelias ja hyväkäytöksinen tahansa, on erakkous oikeastaan ainoa ratkaisu. Säälittävää, että ihmisten kanssa ei tule toimeen, haluavat vääntää ja kääntää sekä ymmärtää kaikki tietoisesti väärin ja sanelevat, irvailevat ja piikittelevät lähes kaikesta mistä vain piikin löytävät. Onnea meille erakoille valitsemallamme tiellä!

Oletteko erakot olleet kallellaan ääri-introverttiuteen jo lapsesta lähtien vai kokeeko joku olevansa jopa ekstrovertti?

Erakko-termiä käytetään monesti väärin, jopa perheelliset kuvailevat itseään erakoksi vaikka tarkoittaa todellisuudessa perheetöntä yksineläjää jonka sosiaaliset kontaktit muihin ihmisiin ovat hyvin rajallisia ja lyhytkestoisia.

Joo, siis aivan käsittämätöntä kuinka ilkeitä ja pahantahtoisia suurinosa ihmisistä nykyään on. Ihan alkeellisetkin käytöstavat puuttuvat. Iän myötä olen alkanut vältellä ihmisseuraa, vaikka ihan pienestä pitäen olen ollutkin enemmän omissaoloissani viihtyvä.

Minusta tuli Pup pa! 🤯😎🥸

Vähän joo. Kaverisuhteet ovat loppuneet yksi kerrallaan, enkä ole enää tekemisissä kuin mieheni ja lapseni ja yhden kaverin kanssa oma-aloitteisesti. Enkä halua uusia läheisiä ihmisiä, kun ei niillä edellisilläkään lopulta mitään tehnyt. Miksi toistaa samaa kaavaa?

Kymmenen vuotta erakkona. Pienestä pitäen koin olevani toisten mielestä vääränlainen, joten vetäydyin sitten omiin oloihin. Jäi mulle kouluista joitain ystäviä, mutta nyt sairastumisten myötä en ole enää jaksanut heitäkään nähdä enkä pitää yhteyttä, kun ei elämässäni tapahdu mitään, mistä kertoa. Hekin lopulta lakkasivat yrittämästä, onneksi.

Kyllä nämä vaivat ja taudit ovat harventaneet kontakteja entisiin ystäviin ja sukulaisiin viime vuosina, koska oiekastaan en saisi sairastua.

Nyt Ruotsissa on jo jotkut sairaalat täynnä inflenssapotilaita, eiköhän sekin vitsaus ole tänne tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos aloituksesta. Olen AINA ollut hyvin sosiaalinen ja iloinen tyyppi. Nyt kyn työelämää takana jo tarpeeksi ja kokemuksia sieltä sekä ihmisten parissa työskentelystä ylipäätään, niin kaiken paskan jälkeen erakoituminen on pikkuhiljaa alkanut hiipiä elämääni, eli tunnen suurta nautintoa, kun saan funtsia ongelmia ja niiden ratkaisuja oman mallin mukaan yksin, en kaksin, en kolmisin, enkä nelisin. Erakkous on myös tietynlainen haaste, jossa toisen henkilön apu olisi toivottavaa, mutta jos avunpyyntö ja toimeentuleminen aiheuttaa kerta toisensa jälkeen konfliktin, olipa itse miten kohtelias ja hyväkäytöksinen tahansa, on erakkous oikeastaan ainoa ratkaisu. Säälittävää, että ihmisten kanssa ei tule toimeen, haluavat vääntää ja kääntää sekä ymmärtää kaikki tietoisesti väärin ja sanelevat, irvailevat ja piikittelevät lähes kaikesta mistä vain piikin löytävät. Onnea meille erakoille valitsemallamme tiellä!

Sama tilanne.

Erakot elävät tämän maailman ja henkimaailman välissä. Tämä maallinen maailma ei enää kiinnosta niin paljon että siihen osallistuisi.

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuotta erakkona. Pienestä pitäen koin olevani toisten mielestä vääränlainen, joten vetäydyin sitten omiin oloihin. Jäi mulle kouluista joitain ystäviä, mutta nyt sairastumisten myötä en ole enää jaksanut heitäkään nähdä enkä pitää yhteyttä, kun ei elämässäni tapahdu mitään, mistä kertoa. Hekin lopulta lakkasivat yrittämästä, onneksi.

Minulla samat kokemukset. Ystävätkin alkoivat olla jo niin ilkeitä että lopetin yhteydenpidon kokonaan. Miksi ihmeessä pitäisi sietää ilkeitä energiaa syöviä ihmisiä elämässään. Nyt haaveilen enää omasta pienestä talosta jonka pihalla saisin puuhastella ypöyksin ilman kyylääviä naapureita. Kauppa saisi olla suhteellisen lähellä posteineen. 

Jos katsoo mitkä ihmistyypit menestyvät, ovat he niitä, jotka nauramatta gusevat toisten taskuun, mustamaalaavat, kiusaavat, tekevät elämisen sietämättömäksi (esim. työyhteisöissä), valehtelevat sujuvasti, hyökkäävät, käyttäytyvät erittäin epäkohteliaasti, kolaavat toiset sivuun vaikka väärin keinoin. NÄMÄ OVAT MENESTYJIÄ ja jos näitä "menestyjiä" kohtaan tekee vastarintaa tai edes puolustautuu, on sota valmis, eli kaikki toimeentuleminen perustuu aina siihen, että joku tai jotkut ovat tavalla tai toisella kyykyssä jo oletusarvona, ja jos tämä kyykkääminen ei onnistu, se laitetaan onnistumaan ja silloin jää omat varpaat alimmaiseksi, en suostu vaikka erittäin moni on yrittänyt paloitella minua 100 gramman pakettiin, nousen aina ylös.

Vierailija kirjoitti:

Erakot elävät tämän maailman ja henkimaailman välissä. Tämä maallinen maailma ei enää kiinnosta niin paljon että siihen osallistuisi.

Siinä mielessä olet oikeassa, että monesti erakkona eläessä alkaa miettiä myös henkimaailman asioita, eikä kukaan ole sanomassa, että nuo ajatukset on hölynpölyä. Tulee muutenkin sellainen filosofinen ote maailmaan, tarkkailee asioita ulkopuolisen roolista.

Vierailija kirjoitti:

Erakot elävät tämän maailman ja henkimaailman välissä. Tämä maallinen maailma ei enää kiinnosta niin paljon että siihen osallistuisi.

Tämä oli aika hyvin kirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Joo, siis aivan käsittämätöntä kuinka ilkeitä ja pahantahtoisia suurinosa ihmisistä nykyään on. Ihan alkeellisetkin käytöstavat puuttuvat. Iän myötä olen alkanut vältellä ihmisseuraa, vaikka ihan pienestä pitäen olen ollutkin enemmän omissaoloissani viihtyvä.

👵🏻: YYYHYY IHMISET ON TUHMIA JA ILKEITÄ YYYHYYY?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakot elävät tämän maailman ja henkimaailman välissä. Tämä maallinen maailma ei enää kiinnosta niin paljon että siihen osallistuisi.

Siinä mielessä olet oikeassa, että monesti erakkona eläessä alkaa miettiä myös henkimaailman asioita, eikä kukaan ole sanomassa, että nuo ajatukset on hölynpölyä. Tulee muutenkin sellainen filosofinen ote maailmaan, tarkkailee asioita ulkopuolisen roolista.

Tästä kiitos, hyvin kirjoitettu, tunnistin "oireet".

Vierailija kirjoitti:

Kiitos aloituksesta. Olen AINA ollut hyvin sosiaalinen ja iloinen tyyppi. Nyt kyn työelämää takana jo tarpeeksi ja kokemuksia sieltä sekä ihmisten parissa työskentelystä ylipäätään, niin kaiken paskan jälkeen erakoituminen on pikkuhiljaa alkanut hiipiä elämääni, eli tunnen suurta nautintoa, kun saan funtsia ongelmia ja niiden ratkaisuja oman mallin mukaan yksin, en kaksin, en kolmisin, enkä nelisin. Erakkous on myös tietynlainen haaste, jossa toisen henkilön apu olisi toivottavaa, mutta jos avunpyyntö ja toimeentuleminen aiheuttaa kerta toisensa jälkeen konfliktin, olipa itse miten kohtelias ja hyväkäytöksinen tahansa, on erakkous oikeastaan ainoa ratkaisu. Säälittävää, että ihmisten kanssa ei tule toimeen, haluavat vääntää ja kääntää sekä ymmärtää kaikki tietoisesti väärin ja sanelevat, irvailevat ja piikittelevät lähes kaikesta mistä vain piikin löytävät. Onnea meille erakoille valitsemallamme tiellä!

Ihmetyttää kovasti monien ihmisten kohdalla, että miksi joku haluaa edes olla missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuotta erakkona. Pienestä pitäen koin olevani toisten mielestä vääränlainen, joten vetäydyin sitten omiin oloihin. Jäi mulle kouluista joitain ystäviä, mutta nyt sairastumisten myötä en ole enää jaksanut heitäkään nähdä enkä pitää yhteyttä, kun ei elämässäni tapahdu mitään, mistä kertoa. Hekin lopulta lakkasivat yrittämästä, onneksi.

Minulla samat kokemukset. Ystävätkin alkoivat olla jo niin ilkeitä että lopetin yhteydenpidon kokonaan. Miksi ihmeessä pitäisi sietää ilkeitä energiaa syöviä ihmisiä elämässään. Nyt haaveilen enää omasta pienestä talosta jonka pihalla saisin puuhastella ypöyksin ilman kyylääviä naapureita. Kauppa saisi olla suhteellisen lähellä posteineen. 

Temuttaminen on sinulle arkipäivää?

Melkein.

Olen kaukana somemaailmasta ja löytänyt kai oman koloni mihin en odota yhteydenottoja tai koputuksia. Oikein hätkähdin kun tajusin että olen aina ollut melko samanlainen.

Tällä hetkellä yksi naisystävä ja näemme toisinaan. Aina ollut max kaksi ystävää kumppani mukaanlukien samaan aikaan. Ja ihan yksin mennyt vuosia montakin.

Vierailija kirjoitti:

Erakot elävät tämän maailman ja henkimaailman välissä. Tämä maallinen maailma ei enää kiinnosta niin paljon että siihen osallistuisi.

112 ja psykiatrian polille. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos aloituksesta. Olen AINA ollut hyvin sosiaalinen ja iloinen tyyppi. Nyt kyn työelämää takana jo tarpeeksi ja kokemuksia sieltä sekä ihmisten parissa työskentelystä ylipäätään, niin kaiken paskan jälkeen erakoituminen on pikkuhiljaa alkanut hiipiä elämääni, eli tunnen suurta nautintoa, kun saan funtsia ongelmia ja niiden ratkaisuja oman mallin mukaan yksin, en kaksin, en kolmisin, enkä nelisin. Erakkous on myös tietynlainen haaste, jossa toisen henkilön apu olisi toivottavaa, mutta jos avunpyyntö ja toimeentuleminen aiheuttaa kerta toisensa jälkeen konfliktin, olipa itse miten kohtelias ja hyväkäytöksinen tahansa, on erakkous oikeastaan ainoa ratkaisu. Säälittävää, että ihmisten kanssa ei tule toimeen, haluavat vääntää ja kääntää sekä ymmärtää kaikki tietoisesti väärin ja sanelevat, irvailevat ja piikittelevät lähes kaikesta mistä vain piikin löytävät. Onnea meille erakoille valitsemallamme tiellä!

Ap kiittelee itseään 🤣