Lue keskustelun säännöt.
Muita, jokta eivät suhtaudu kuolemanvakavasti pettämiseen?
07.09.2008 |
Olen tässä miettinyt, kun ikää alkaa olla lähemmäs 35 vuotta, että kuinka paljon rennommin sitä suhtautuu asioihin, jotka ennen olisivat olleet kuolemanvakavia. Kuten nyt pettäminen: Jos mieheni vaikkapa työmatkalla harrastaisi suojattua seksiä jonkun hasardipanon kanssa, ei se oikeastaan minulta olisi pois. Kunhan tulee takaisini, jatkaa elämää kanssani ja myös seksielämää.
En myöskään ole tässä suhteessa kaksinaismoralisti, vaan voisin itsekin vaikkapa konferenssissa jatkoilla harrastaa seksiä ja that's it.
Kommentit (28)
Ja uskollisuuskin tarkoittaa meille paljon muuta ja enemmän ja isompaa ja tärkeämpää kuin sitä, ettei nyt vain jompi kumpi haksahtaisi johonkin panoon työmatkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskollisuuteen liittyy paljon enemmän kuin vaan se ettei pane muita. En tietenkään ilahtuisi jos kävisi ilmi, että miehellä on ollut joku hoito työmatkalla, mutta isompi asia on kuitenkin meidän parisuhde ja meidän perhe ja se miten toimitaan koko perheen hyvinvoinnin eteen pitkällä tähtäimellä (maailman tappiin asti yhdessä). Yksittäinen kännipano jota mies katuu olisi varmasti hetkellinen kriisi mutta ei maailmaa kaatavaa jos sen yli halutaan päästä. Lasten kaltoinkohtelu, taloudellisen turvallisuuden vaarantaminen yhteisiä rahoja pimittämällä, asioidensa salailu ja jatkuva valehtelu veisi minusta enemmän pohjaa pois luottamukselta.
Ja uskollisuuskin tarkoittaa meille paljon muuta ja enemmän ja isompaa ja tärkeämpää kuin sitä, ettei nyt vain jompi kumpi haksahtaisi johonkin panoon työmatkalla.
Aikuiselle ihmiselle ei pitäisi olla niin vaikeaa hallita itseään. Kenelläkään ei ole pakollista tarvetta panna toista, missään tilanteessa. Ennen minäkin ajattelin, että "totta kai se satuttaa, mutta kyllä siitä pääsee yli". Vaan kyllä liittoomme tuli hemmetin iso kriisi, kun sain tietää miehen pettäneen. On vaikea luottaa häneen vieläkin, vaikka pahimmat tunnemyrskyt ovat laantuneet. Tiedän, että kiusauksia tulee. Itseään voi kuitenkin hallita. Tekoja voi hallita, ajatuksia ei. Toista voi satuttaa äärimmäisen pahasti "pelkällä" panemisellakin. Minun mielestä jotain olennaista rikkoutuu, jos parisuhteessa lähdetään vieraaseen petiin. Seksin pitäisi olla intiimi pariskunnan välinen asia (ellei sitten ole yhteisymmärryksessä muuta sovittu).
Minusta on helppoa sanoa nyt että se olisi sinulle sama mutta kysytään sitten kun miehesi ON harrastanut sitä seksiä vieraan kanssa.
Ja vieläkään en ole siitä päässyt täysin yli. Se ei vaikuta meidän joka päiväiseen elämään, mutta jos mies lähtee johonkin niin aina se yksi kerta jää leijumaan meidän välille.
Ikää minulla on se 35 enkä koe olevani todellakaan mikään mustasukkainen tiukkis. Kuitenkin tuo juttu menneisyydessä satutti sen verran, että en voisi miehelle tehdä samaa temppua. Jos meidän suhde menisi niin huonolle tolalle, että olisin valmis sen tekemään niin silloin olis parempi vaan erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhtaudunsiihen nykyisin kuolemanvakavasti. Lähiympäristössäni ystävyyssuhteita katkennut, isätön lapsi syntynyt, yksi ihminen hoidossa, yksi syö masennuslääkkeitä ja yksi on yroittänyt itsemurhaa petturien takia.
on enemmän elämänkokemusta, ei enää ole niin ehdoton ja varma mielipiteistään :-) t. Rouva Plentythree
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin tiedän että mun ukko ei kumiukkoa suostuisi missään tilanteessa laittamaan, joten se siitä suojatusta. Toinen juttu on sitten se että mistäs sitä tietää ettei pikapanoon voisi ihastua/rakastua. Eli pikaisetkin ovat aina riskejä vaikkei muuta sitte seuraisikaan. Ja muistuttaisinpa vielä että on ne kortsut ennenkin rikki menneet............
vaan parisuhteen laadusta. Jos olisin vieläkin ihan hirveän rakastunut mieheeni niin varmaan löytäisin sen motivaation jatkaa pettämisenkin jälkeen. Tällä hetkellä en ole riittävän motivoitunut. Jos se vielä pettäisikin kaiken muun lisäksi niin se olisi se viimeinen höyhen joka katkaisisi kamelin selän. Ero tulisi varmasti.
t. 35v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää tosin 'vasta' 28 vuotta, mutta mielipiteet kummasti muuttuneet sitten nuoruusvuosien.
Ainahan siinä on riskinsä, mutta minusta se olisi vain seksiä. Ei sen enempää. Mies vain suhtautuu asiaan todella vakavasti, eli tuskinpa edes on odotettavissa pettämistä.
"pikapanosta" olisi enää kovinkaan huolestunut, mutta se satuttaa kun mies pettää henkisesti vuosi vuodelta:(
No erohan tässä onkin vireillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saan tietää vaikkapa taudin tain jonkun muun takia niin kyllä mä varmaan tositilanteessa miettisin eroa. Nyt en vaan enää jaksa miettiä mitä mies missäkin puuhaa ja kenen kanssa mutta en nyt tietenkään toivoisi että mies pettäisi. Jos sellanen vahinko käy niin toivon etten saa tietää. 35v olen muuten minäkin. Mä luulen että jos mä petän niin sellasen ihmisen kanssa natsaa niin hyvin kemiat yhteen että saattaisin siihen ihastua tosissaan ja ottaa eron miehestä.
noin pahasti sotkee elämän. Itsemurha sen takia, että joku pettää? Voi Herra varjele, puhutaanko nyt 15-vuotiaista teinidraamakunigattarista ja -kuninkaista?
suhtaudunsiihen nykyisin kuolemanvakavasti. Lähiympäristössäni ystävyyssuhteita katkennut, isätön lapsi syntynyt, yksi ihminen hoidossa, yksi syö masennuslääkkeitä ja yksi on yroittänyt itsemurhaa petturien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse pitkistä avioliitoista ja nämä tapaukset kahdenkymmenen vuoden sisällä tapahtuneita. Mutta arpia jättää selvästikin niin petettyihin, pettäjiin, lapsiin ja "toisiin naisiin".
pahinta sai aikaan tapaus, jossa vaimon paras ystävä ja mies pettivät systemaattisesti vuosia ja saivat yhdessä (vahinko)lapsen.
Ettei vain olisi käynyt niin, että pettäminen oli oire sietämättömästä perhetilanteesta ja toisen hallinnan alla olemisesta ja se itsemurhayritys sitten vain taas yksi keino yrittää saada se vapaaksi pyristelevä takaisin hallintaan.
Harvoin se pettäminen syy on yhtään mihinkään. Joskus se on oire ja usein se on tekosyy siihen, minkä muutenkin halusi tehdä. Esimerkiksi hyvä syy vihdoinkin erota jne. kun jo pidempään on tehnyt mieli, mutta ei ole saanut aikaiseksi. Saa vielä kätevästi muiden myötätunnon eikä tarvitse miettiä, mikä muu oli liitossa vialla, kun kaikki vastuu liiton epäonnistumisesta on helppo lykätä sen petturisian niskaan. Tai sille pettäjä osapuolelle keino päästä liitosta eroon, joutumatta itse olemaan se, joka tekee päätöksen.
Kyse pitkistä avioliitoista ja nämä tapaukset kahdenkymmenen vuoden sisällä tapahtuneita. Mutta arpia jättää selvästikin niin petettyihin, pettäjiin, lapsiin ja "toisiin naisiin".
Tunnen ko ihmisen hyvin. Se pettäminen oli viimeinen korsi joka taittoi kamelin selän, sairasti pahaa synnytyksen jälkeistä masennusta. Vaimon masennus toki saattoi olla osatekijä siinä miksi suhde alun alkaen alkoi, mutta oli miten oli aika paska temppu minusta.
Saa muiden säälinkin siinä sivussa osakseen ja se itsemurhayritykseen "syyllinen" kaikkien vihat niskoilleen. Erittäin kätevä keino kostaa tai syyllistää tai sitoa toinen itseensä.
Se, että joku on masentunut ei tee hänestä vähemmän manipuloivaa tai itsekästä, päin vastoin.
välttämättä tee sitä hallitakseen muita. Se ei silti poista sitä, etteikö itsemurhayrityksissä (ja itsemurhissakin) usein olisi toisten hallitsemisen, alistamisen tai koston piirteitä. Depressio ei tee kenestäkään pyhimystä, yleensä päin vastoin.
Depressio ei myöskään ole pelleilyä, mutta sitä voi käyttää pelleilyssä lyömäaseena ja moni käyttää. Jopa depressiossakin ihmisellä on vastuu itsestään. Syvässä depressiossa kyvyt toimia ja tehdä valintoja ovat vähäiset, mutta eivät olemattomat. Ja ne valinnat ja toimet voivat olla hyviä tai huonoja ja jopa se depressiossa oleva on niistä itse vastuussa. Depressio ei yleensä johda todellisuudentajun katoamiseen ja sitä myötä edesvastuun häviämiseen.
Eli depressiota sairastava joka tekee itsemurhan tekee sen automaattisesti hallitakseen muita? Ei sisäisen helvettinsä ajamana? Onkohan sinulla mitään käsitystä sairaudesta nimeltä depressio? Olet varmaankin niitä "lopeta jo toi pelleily ja toisten kiusaaminen"-tyyppejä.
parempi mieli.