Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja ystävyys
27.05.2011 |
Ystäväni on masentunut, diagnoosin hän sai vuosi sitten. Hän ei jaksa pitää minuun yhteyttä. Tapaamisemme ja ystävyytemme on minun aktiivisuuteni varassa ja se on alkanut tuntua minusta pahalta. Ehkä sen vuoksi, että muihin ystäviinsä hän jaksaa pitää yhteyttä ja tavata heitä, mutta minua vain silloin, jos minä sitä ehdotan. Olen puhunut asiasta hänen kanssaan, ymmärrän ettei aina jaksa. Ymmärrän, että jos voimat ovat vähissä, niin silloin keskitytään olennaiseen ja tärkeään. Olisin vaan halunnut olla höänelle se olennainen ja tärkeä, olen siis mustasukkainen selvästi, tämän tiedostankin.
Olenko kylmä ja tunteeton, jos lakkaan yrittämästä ystävyytemme eteen?
Kommentit (4)
Käsittääkseni jonkin verran kyse on siitä, että muut kaverit soittelevat / pyytelevät jne mutta tiedän myös, että hän on aktiivinen muihin päin.
Jokin aika sitten ottaessani asian puheeksi hänen kanssaan kysyin, että millaista yhteydenpitoa tai ystävyyttä hän haluaa minulta, ja kuulemma se, että tietää minun olevan "jossain" on hyvä. Ongelma vaan on se, että minä en halua olla jossain varastossa, haluan oikeaa ystävyyttä. Olimme aiemmin todella läheisiä. En ole kuulemma loukannut häntä tai mitään sellaista.
Minua siis harmittaa ja surettaa ihan kamalsti, ettei hänellä riitä voimia olla minun ystäväni, vaikka voimia riittää esim. kutsua muita ihmisiä kylään. Haluaisin katkaista välit kokonaan, koska pahoitan mieleni viikottain hänen vuokseen, mutta eihän tosi-ystävä voi hylätä masentunutta?!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisten suhteen joutuu olemaan aktiivisempi menettämisen pelossa?
Ehkä, en tiedä, en usko. Luulen, että hän ei vaan välitä seurastani enää.
ystävälliseen sävyyn.