Mitä tehdä aikuisen lapse kanssa jolla ei kavereita ja on vaan yksin jos ei käy koulua

Kyllä kaikkeen tottuu. Itselläni ei ole koskaan ollut ystäviä ja olen yli viisikymppinen. 

Ehkä hänellä on nyt tällainen elämänvaihe. 

Eipä siihen vanhempi oikein voi vaikuttaa kuin kannustamalla esim. harrastuksiin. Kaverisuhteet täytyy luoda itse. Toki voit itse olla lapsen seurana ja piristää vaikka mukavalla tekemisellä.  

On myös ok olla ilman kavereita. Toki jos erityisesti haluaa kavereita niin aikuisiällä pitää vaan panostaa etsimiseen ja kaveruuden ylläpitoon enemmän, vaikka sitten harrastusten tms kautta. Itselläkin jäi käytännössä se ainoa kaverini pois kun opiskelut veivät eri suuntiin, enkä voinut olla enää se ainoa ylläpitäjä kaverisuhteessa jossa hän ei halunnut olla enää minuun yhteydessä. Kaikkeen tottuu, mutta ehkä yksinäisyys on sitten isompi pala niille jotka ovat tottuneet, että on aina ollut kavereita.

Mikään ei ole ahdistavampaa kuin se, että vanhempi yrittää väkisin sosialisoitumaan ja kavereita, jos itse on introvertti ja viihtyy yksinään. Itse nautin rauhasta ja yksinolosta. Se riittää. Anna olla, ei ole sinun ongelma.

Se on Suomessa normaalia. Ei koulussa tai töissä ihmiset ota kaikkia kaveriksi, osa juo porukoissa. Ja on parempi että löytyy ajan kanssa fiksua seuraa. On some, messutapahtumat ja keväällä / syksyllä osa liikkuu enemmän ulkona. Liika huolehtiminen johtaa turhaan hössötykseen, usein asiat menevät omalla painollaan kohdilleen. Osa viihtyy yksin ja harrastusten parissa, ajattelun. Ja on omat kiinnostukset tai kommunikointikanavat. Ei ole niin että kaikki ovat kommunisteja ja jatkuvasti muiden seurassa fyysisesti laumana.

Vanhempana voit olla aikuisen lapsesi käytettävissä jos hän sinua tarvitsee. Muuta et oikeastaan voi tehdä.

Mitä tarkoitit kun kirjoitit että hän on vain kotona? Omassa kodissaan vain lapsuudenkodissaan?

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole ahdistavampaa kuin se, että vanhempi yrittää väkisin sosialisoitumaan ja kavereita, jos itse on introvertti ja viihtyy yksinään. Itse nautin rauhasta ja yksinolosta. Se riittää. Anna olla, ei ole sinun ongelma.

Aikuisen lapsen pahoinvointi on aina vanhempien ongelma. Sinähän et tiedä nauttiiko ap:n lapsi rauhasta ja yksinolosta vai onko masentunut ja ahdistunut.

No mikä siis on ongelma, kun sanot että hän ei kerran HALUA kavereita. Ei kaikki ole mitään kaveriporukkaihmisiä. Eikä harrastajia. Ei mullakaan ole lapsuuden jälkeen mitään kavereita eikä harrastuksia ollut. Ei ole kiinnostanut yhtään. Oikein mukavaa on elämä ollut. 

Ja kun kerran se sun lapsi opiskelee, niin ei ole syrjäytynyt tms. Lopeta puuttuminen hänen asioihinsa ja anna hänen olla sellainen kuin on. Todennäköisesti siis itsekseen viihtyvä introvertti. Ei siinä ole mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole ahdistavampaa kuin se, että vanhempi yrittää väkisin sosialisoitumaan ja kavereita, jos itse on introvertti ja viihtyy yksinään. Itse nautin rauhasta ja yksinolosta. Se riittää. Anna olla, ei ole sinun ongelma.

Aikuisen lapsen pahoinvointi on aina vanhempien ongelma. Sinähän et tiedä nauttiiko ap:n lapsi rauhasta ja yksinolosta vai onko masentunut ja ahdistunut.

Ap sanoi tuossa, että on sanonut, ettei halua kavereita koulusta. Koko jutusta tulee vahvasti sellainen fiilis, että ap tekee siitä väkisin ongelman, ja yrittää muuttaa aikuista lasta erilaiseksi kuin hän on, koska hänestä on jotenkin outoa olla itsekseen viihtyvä. Mun äiti oli tuollainen myös. Mä ratkaisin ongelman alkamalla valehtelemaan että mulla on kavereita, jotta pääsin hössöttämisestä eroon.

Oletan että poika! Mulla samanlainen tapaus ja mietin miten saa ihmisten ilmoille kun kymmeniä työhakemuksia on tehnyt ja ei vaan töitä löydy

"Täysi-ikäinen ei olekaan yhtä kuin aikuinen."

-  Aston Kalmari -

Eikö aikuiset käy yleensä töissä? Lapset ja nuoret käyvät koulussa.

t. täysi-ikäinen, mutta ei aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole ahdistavampaa kuin se, että vanhempi yrittää väkisin sosialisoitumaan ja kavereita, jos itse on introvertti ja viihtyy yksinään. Itse nautin rauhasta ja yksinolosta. Se riittää. Anna olla, ei ole sinun ongelma.

Aikuisen lapsen pahoinvointi on aina vanhempien ongelma. Sinähän et tiedä nauttiiko ap:n lapsi rauhasta ja yksinolosta vai onko masentunut ja ahdistunut.

Luki ettei _halua_ kavereita. Ei siis kuulu kenellekään. Turhaan itse sovittelet tyypille heti pahoinvointia ja masennuksia, kun et tiedä yhtään sen paremmin 😅

eri

Vierailija kirjoitti:

"Täysi-ikäinen ei olekaan yhtä kuin aikuinen."

-  Aston Kalmari -

Eikö aikuiset käy yleensä töissä? Lapset ja nuoret käyvät koulussa.

t. täysi-ikäinen, mutta ei aikuinen.

Aikuisuus ei ole samaa kuin työnteko. Myös aikuiset voivat olla opiskelijoita.

Siis jos ei halua niin mikä ongelma? Anna olla itsekseen. En minäkään halua vapaa-ajalleni mitään kavereita, viihdyn parhaiten itsekseni. Miksi kaikkien aina pitäisi olla niin sosiaalisia muiden mieliksi?

Vierailija kirjoitti:

Oletan että poika! Mulla samanlainen tapaus ja mietin miten saa ihmisten ilmoille kun kymmeniä työhakemuksia on tehnyt ja ei vaan töitä löydy

Hikikomero? Seuraavaksi alat hätäillä hänen puolestaan saako hän tyttöystävän ja puolison ja lapsia. Kumpi hänen elämäänsä elää, sinä vai hän?

Vierailija kirjoitti:

No mikä siis on ongelma, kun sanot että hän ei kerran HALUA kavereita. Ei kaikki ole mitään kaveriporukkaihmisiä. Eikä harrastajia. Ei mullakaan ole lapsuuden jälkeen mitään kavereita eikä harrastuksia ollut. Ei ole kiinnostanut yhtään. Oikein mukavaa on elämä ollut. 

Ja kun kerran se sun lapsi opiskelee, niin ei ole syrjäytynyt tms. Lopeta puuttuminen hänen asioihinsa ja anna hänen olla sellainen kuin on. Todennäköisesti siis itsekseen viihtyvä introvertti. Ei siinä ole mitään vikaa.

Tämä!!!!!! En tajua tuota sosiaalisuuden tuputtamista, jos ihminen viihtyy paremmin yksin niin miksei saa vain olla rauhassa yksin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole ahdistavampaa kuin se, että vanhempi yrittää väkisin sosialisoitumaan ja kavereita, jos itse on introvertti ja viihtyy yksinään. Itse nautin rauhasta ja yksinolosta. Se riittää. Anna olla, ei ole sinun ongelma.

Aikuisen lapsen pahoinvointi on aina vanhempien ongelma. Sinähän et tiedä nauttiiko ap:n lapsi rauhasta ja yksinolosta vai onko masentunut ja ahdistunut.

Luki ettei _halua_ kavereita. Ei siis kuulu kenellekään. Turhaan itse sovittelet tyypille heti pahoinvointia ja masennuksia, kun et tiedä yhtään sen paremmin 😅

eri

Lue nyt saatana se aloitus. Jokainen peräkammarinpoika on äitinsä ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Oletan että poika! Mulla samanlainen tapaus ja mietin miten saa ihmisten ilmoille kun kymmeniä työhakemuksia on tehnyt ja ei vaan töitä löydy

Miksi olisi? Itse olen nainen ja kuin aloittajan lapsi, ei kiinnosta kaverisuhteet tippaakaan.

Eikä ap:n lapsi ollut yhtään kuten oma poikasi, ap:n lapsihan opiskeli ja oli elämässä ihan hyvin kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että poika! Mulla samanlainen tapaus ja mietin miten saa ihmisten ilmoille kun kymmeniä työhakemuksia on tehnyt ja ei vaan töitä löydy

Hikikomero? Seuraavaksi alat hätäillä hänen puolestaan saako hän tyttöystävän ja puolison ja lapsia. Kumpi hänen elämäänsä elää, sinä vai hän?

Sulla on näköjään luentunymmärtämisessä ongelmia