Mitä tehdä aikuisen lapse kanssa jolla ei kavereita ja on vaan yksin jos ei käy koulua

Hanki mopo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Täysi-ikäinen ei olekaan yhtä kuin aikuinen."

-  Aston Kalmari -

Eikö aikuiset käy yleensä töissä? Lapset ja nuoret käyvät koulussa.

t. täysi-ikäinen, mutta ei aikuinen.

Aikuisuus ei ole samaa kuin työnteko. Myös aikuiset voivat olla opiskelijoita.

Juu, aikuisella iällä sitä vasta opiskellaankin, kun alan vaatimukset muuttuu koko ajan. 

t. 45-vuotias yliopisto-opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole ahdistavampaa kuin se, että vanhempi yrittää väkisin sosialisoitumaan ja kavereita, jos itse on introvertti ja viihtyy yksinään. Itse nautin rauhasta ja yksinolosta. Se riittää. Anna olla, ei ole sinun ongelma.

Aikuisen lapsen pahoinvointi on aina vanhempien ongelma. Sinähän et tiedä nauttiiko ap:n lapsi rauhasta ja yksinolosta vai onko masentunut ja ahdistunut.

Luki ettei _halua_ kavereita. Ei siis kuulu kenellekään. Turhaan itse sovittelet tyypille heti pahoinvointia ja masennuksia, kun et tiedä yhtään sen paremmin 😅

eri

Lue nyt saatana se aloitus. Jokainen peräkammarinpoika on äitinsä ongelma.

Lue sinä mitä minä kirjoitin. Jos äitillä on ongelma, niin miten se on aikuisen lapsen ongelma? Sukupuolta ei vissiin mainittu missään kyllä. 

Se, että on käynyt terveydenhoitajalla keskustelemassa viittaa siihen, että jotain vaikeuksia voi olla. Niitä kannattaa hoitaa. Se vaikuttaa tuleviin vuosiin.

Esim. Walk in -terapia on nuorille ilmainen palvelu.

Tuo asenne, että teet jotain väärin, kun sinulla ei ole kavereita, on ahdistavaa.

Omalla pojallani ei ole kavereita asuinpaikkakunnallamme, eikä koulussa. Hän viihtyy paljon kotona, omassa huoneessaan. Hänen kaverinsa asuvat sen verran kaukana, että heitä ei voi viikoittain tavata muuten kuin netin välityksellä. Ja sitähän poika illat pitkät tekeekin.

Monissa kouluissa on nykyisin paljon etä- ja itsenäistä opiskelua, etenkin niissä, joissa opiskelijat ovat täysi-ikäisiä. Silloin siellä koululla ei fyysisesti tarvitse olla juuri lainkaan. Eli koulutehtäviä tehdään kotona, yleensä tietokoneella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole ahdistavampaa kuin se, että vanhempi yrittää väkisin sosialisoitumaan ja kavereita, jos itse on introvertti ja viihtyy yksinään. Itse nautin rauhasta ja yksinolosta. Se riittää. Anna olla, ei ole sinun ongelma.

Aikuisen lapsen pahoinvointi on aina vanhempien ongelma. Sinähän et tiedä nauttiiko ap:n lapsi rauhasta ja yksinolosta vai onko masentunut ja ahdistunut.

Luki ettei _halua_ kavereita. Ei siis kuulu kenellekään. Turhaan itse sovittelet tyypille heti pahoinvointia ja masennuksia, kun et tiedä yhtään sen paremmin 😅

eri

Lue nyt saatana se aloitus. Jokainen peräkammarinpoika on äitinsä ongelma.

Miten tämä nyt on muka peräkammarinpoika, kun opiskeleekin. Eikä siinä edes kerrottu, että asuisi vielä vanhempien kotona. Mutta jos asuu, ja jos se häiritsee, niin senhän voi ottaa puheeksi, että mitä jos etsisi itselleen oman asunnon. 

Huh, mitä kommentteja. Todellakin on ongelma jos ei ole yhtään kaveria. Hyvä jos saat harrastuksiin, mutta jos et niin onko sulla tuttuja joilla olis samanikäisiä nuoria. Kutsu perheenä kylään?

Vierailija kirjoitti:

Tuo asenne, että teet jotain väärin, kun sinulla ei ole kavereita, on ahdistavaa.

Omalla pojallani ei ole kavereita asuinpaikkakunnallamme, eikä koulussa. Hän viihtyy paljon kotona, omassa huoneessaan. Hänen kaverinsa asuvat sen verran kaukana, että heitä ei voi viikoittain tavata muuten kuin netin välityksellä. Ja sitähän poika illat pitkät tekeekin.

Monissa kouluissa on nykyisin paljon etä- ja itsenäistä opiskelua, etenkin niissä, joissa opiskelijat ovat täysi-ikäisiä. Silloin siellä koululla ei fyysisesti tarvitse olla juuri lainkaan. Eli koulutehtäviä tehdään kotona, yleensä tietokoneella.

Joo, hirveä häpeä ja leimaaminen ja toimenpiteet ja äitien hösääminen, jos ei ole kavereita. Ei kaikki halua kavereita. Kaikki taas ei saa kovin helposti kavereita, mutta ei silloinkaan tilannetta kuin pahenna se, että leimataan ja hösätään. Se just tuo sitä häpeää. 

Antaa olla rauhassa, kuitenkin opiskelee ja elämä edessä. Käynyt terkkarilla juttelemassa siitä mistä halunnutkin, ilmeisesti enää ei koe tarvitsevansa sitäkään, koska lopettanut. Hyvinhän sillä on asiat.

Lopetetaan se samaan muottiin pakottaminen ja ongelmien keksiminen. Tämä nuorihan ei missään nimessä ole mikään syrjäytynyt tai peräkammarissa, joten ei tehdä siitä sellaista edes puheissa leimaamalla. Sallitaan erilaisuus.

Jotkut on ujoja ja ei niin sosiaalisia. Myös voi olla ettei sopivaa kaveria löydy samalta luokalta. Tätä ihmisten jengiintymistä joskus huvittava seurata, että kenestä pidetään ja kuka hyväksytään lössiin. Itsehän olen kaikkien kaveri paitsi pahimpien rikollisten.

Ehkä voisit kysäistä, kokeeko hän yksinolon ongelmaksi. Oma lapseni on myös tuollainen, hän ei viihdy baareissa ryyppäämässä, ja sitähän monet opiskelijatapahtumat pääosin ovat. Hän kärsi melusta ja hälinästä jo lapsena, ja joskus lukioaikana kävi ilmi, että pari hyvää kaveria riittää, eikä hän kaipaa enempää. Kotona käydessään hänellä kuitenkin tulee viestejä puhelimeen tasaiseen tahtiin, hän vaikuttaa rennolta ja tyytyväiseltä, joten en ole huolissani. Olen itse ihan samanlainen, että ymmärrän oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että poika! Mulla samanlainen tapaus ja mietin miten saa ihmisten ilmoille kun kymmeniä työhakemuksia on tehnyt ja ei vaan töitä löydy

Hikikomero? Seuraavaksi alat hätäillä hänen puolestaan saako hän tyttöystävän ja puolison ja lapsia. Kumpi hänen elämäänsä elää, sinä vai hän?

Useimmat vanhemmat ovat huolissaan lapsistaan ja toivovat heidän olevan onnellisia. Omiinkin kokemuksiini nuoruudesta verraten ei se yksin kotonaolo välttämättä ole sitä mihin elämä on tarkoitettu. Puolison tapaaminen, perheen perustaminen ja lapsista huolehtiminen on ainakin itsellä ollut hyviä kokemuksia, vaikka jokainen päivä ei niin huoleton ole ollutkaan.