Kun epäilee toista pettämisestä niin pettääkö silloin epäilijä aina itse?

mutta olen kyllä epäillyt. Ja hyvästä syystä, onneksi kuitenkin epäilys osoittautui vääräksi. Ehkä sitten jos on kyse "sairaalloisesta" mustasukkaisuudesta/epäilystä, voisi ajatella ettei ole epäilijällä puhtaat jauhot pussissa.

mutta en itse ole ikinä pettänyt, en miestäni, en exiä enkä ole myöskään ollut petoskumppanina. En ikinä voisi tehdä niin toiselle.



Aika erikoinen ajatusmaailma minusta, jos vain pettäjät voisivat tuntea itsensä petetyiksi ja muut sitten olisivat ilmeisesti hyväuskoisia hölmöjä jotka eivät tajua mitään...

Mutta nuorempana olin aika sairaalloisen mustasukkainen jos mies oli vaikka kavereittensa kanssa eikä minun.. ;)



Sittemmin tajusin uskoa miestä, hänen rakkautta ja uskollisuutta.

Sitä huomasi että miten kamala on itse epäilijänä. Että maalaa itse päässään toisen valehtelijaksi ja petturiksi ja se jos joku on kamalaa. Syyttää toista.

vaikka ite touhus muiden kanssa koko ajan. Enkä pettänyt häntä koskaan.

Kun olimme olleet 15 vuotta aviossa, epäilin miestäni ja oikeassa olin

Suhde päättyi, kun mies löysi toisen. Sain eron jälkeen tietää, että muita satunnaispanonaisia oli ollut useita. Se toinen olikin noin kahdestoista.



Eli satavarmasti voin sanoa, että epäilijä ei välttämättä itse petä.

Ymmärrän ap:n logiikan. Jos itse pettää, on kai aika helppo tulkita toisen ihmiset teot ja sanomiset pettämiseksi tai sellaisen suunnitteluksi.



Me ihmiset olemme taipuvaisia valitsemaan monista mahdollisista johtopäätöksistä sen, joka jotenkin itselle on tutuin. Tyypillinen esimerkki on se kukka, jonka vähemmän romanttinen aviomies kerrankin tuo kotiin. Miesparka ajatteli että kerrankin ilahduttaa vaimoaan. Vaimo tulkitsee kukan miehen sovitteluyritykseksi.



Joskus on ihan perusteltua epäillä pettämistä, vaikka kuinka haluaisi suhtautua puolisoonsa hyväntahtoisesti. Jos kaulalla on fritsu, on tietenkin mahdollista, että puoliso on kävellyt päin pyykkinarua. Mutta jos puoliso sen lisäksi vahtii kännykkäänsä haukkana, esittää kumman epämääräisiä selityksiä tulemisilleen ja menemisilleen ja on tämän tästä ihan uudenlaisissa ryhmäpalavereissa jossakin katinkullassa, olisi hyvä nostaa kissa pöydälle. Ja senkin voi tehdä asiallisesti, vaikkei sekään taatusti ole helppoa. Ennen kuin hyökkää syyllistämään, voi sanoa, että minusta tuntuu, että sinulla on nyt jotakin salattavaa.

Ja mies syytti mua pitkään vainoharhaiseksi, kun epäilin pettämisestä. Lopulta oli todisteita niin paljon, että mies ei voinut olla enää tunnustamatta.

Toimii valehtelun kanssa ylipäätään. Mutta ei tuosta mitään sääntöä saa tekemälläkään! Siis epäilijä ei todellakaan ole automaattisesti pettäjä.

taas olen pettänyt miestäni, mutta en ole koskaan epäillyt häntä pettämisestä. Luotan häneen täysin. Että näinkin päin voi olla.

Eli olin oikeassa. Itse en ole koskaan pettänyt, vaikka se tuon tapahtumasarjan jälkeen mielessä monesti kävikin. En ole tähän päivään mennessä kyennyt, enkä ole oikeastaan hakeutunutkaan sellaisiin tilanteisiin, että olisi ollut mahdollista. Myös mieheni luottaa minuun 100-prosenttisesti, ei usko, että kykenisin pettämään (olen kysynyt häneltä asiasta).



Tiedän monta muutakin petettyä naista, jotka eivät ole pettäneet tai eivät petä, vaikka heitä petettäisiin.

Aika usein varmaan juuri se tyyppi joka kovaan ääneen vouhkaa uskollisuuden tärkeyttä ja syyttä epäilee ja syyttelee puolisoaan, on just se joka itse pettäisi. Yleensä on vaan niin veemäinen ja rumahko ettei löydä ketään petoskumppania...