Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Itkettääkö tai surettaako teitä menneet sukupolvet ja muinoin kuolleet ihmiset?
14.02.2025 |
.. ja koko aika, ajankäsitys, vuosisadat, -tuhannet? Tässä taas selaillessani vanhoja muotokuvia ja maalauksia tai lukiessani muinaisista eläneistä ihmisistä, seikkailen netissä linkistä toiseen esim. keskiaikaisia kuninkaallisia, kuningattarien maalauksia, kuningassukuja, ihan tavallisiakin, joiden nimi tai muotokuva on säilynyt meidän aikoihin, ei nyt niin väliä ketä, mutta kuitenkin sellaisia oikeita ihmisiä, jotka ovat eläneet. Vaikka vuosina tuhat ja siitä eteenpäin keskiaikaan ja uudempaankin. Alan itkeä ja suren ja mietin niiden ihmisten elämää. Miten ovat syntyneet, eläneet ja kuolleet. Kenellä on ollut helppoa, kenellä vaikeaa, toiset ovat saaneet lapsia, toiset ei. Joillain on ollut vaikeaa tai sairauksia, jotkut kuolleet tauteihin, sotiin, hirtettynä. Toiset eläneet hyvän elämän, kuolleet vanhana. Ja näiden kasvot tallennettu muotokuviin. He ovat oikeasti joskus olleet olemassa ja ajatelleet. Mitä heistä jää, kaikista heidän tunteista, ajatuksista, tiedostavuudesta. Miten ihmisen elämä voi hävitä niin. Vai häviääkö se? Historia on ihmeellistä.
Kommentit (79)
Suurta myötätuntoa herättävät suomalaiset vanhat valokuvat, joissa tiukkailmeisiä aikuisia ja suurisilmäisiä, vakavia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan. Historiasta pitää oppia, mutta ihmiskunta vain tuhoaa itseään kehittymisen sijaan.
Itkisit varmaan solkenaan, jos näkisit isoäitini valokuvajäämistön. Hän oli kansakouluopettajana 20-60 -luvuilla Kainuussa ja Satakunnassa. Paljon köyhästi puettuja lapsia ja vanhempia kuvissa. Iso osa heistä jo kuolleita.
Taivaalla leijuva Kuu on pysynyt ihmissilmälle samanlaisena niin pitkään kuin ihminen on ollut. Kun katson kuuta, näen sen samanlaisena kuin muinainen ihminen. Luolaihminen jolla ei ollut Kuulle nimeä, näki Kuun samanlaisena kuin nykypäivänä ja siinä on jotain ihmeellistä suhteellista pysyvyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyt jutut triggeröi.
Katselin juuri videota Suomesta 70-luvulta. Siinä oli joku ihan tavallinen vanhus höpisemässä, mutta se liikutti. Se tunnelma ja äänet ja vaatteet ym. kuin elävä tuulahdus niiltä ajoilta, kun omat isovanhemmat eli.
Jokaisella meillä on kirjoitettu elämänpolku ja näin on tarkoitettu.
Helposti suremme jonkun toisen elämää, ymmärryksemme, ihmismieli, ei riitä Herran tahtoon ja tarkoitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurta myötätuntoa herättävät suomalaiset vanhat valokuvat, joissa tiukkailmeisiä aikuisia ja suurisilmäisiä, vakavia lapsia.
Se oli aivan eri aikaa se. Taisikohan olla vasta filmikameroiden markkinointiaikana kun keksittiin että valokuvissa pitää virnuilla ilman syytä ;) muodit muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä. Olet tarpeettoman herkkä, jos tuollaisia asioita suret itkuun saakka.
Niin varmaan olenkin. Ilmeisesti ei sitten hirveästi muita ole, jotka tuntee samoin, tätä ajattelinkin kysellä enkä ole ajatellut aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua surettaa niiden kohtalo jotka nuorina menetti henkensä neuvostoliiton toimesta.
Varmaan heillä oli omat unelmansa ja haaveensa toisenlaiseen tulevaisuuteen kuin päätyä mullan alle ennenaikaisesti nuorena.
Ajattelen miltä vanhemmista tuntui.
Toivottavasti ei enää sellaista uudestaan.
onanoit historian ihmisillä olet varmaan melko hankala ihminen kun näitä harhojasi alat ystävillesi selittämään (tuskin on ystäviä) hanki oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taivaalla leijuva Kuu on pysynyt ihmissilmälle samanlaisena niin pitkään kuin ihminen on ollut. Kun katson kuuta, näen sen samanlaisena kuin muinainen ihminen. Luolaihminen jolla ei ollut Kuulle nimeä, näki Kuun samanlaisena kuin nykypäivänä ja siinä on jotain ihmeellistä suhteellista pysyvyyttä.
Samaa ajatellut itsekin ja sama kun katson pimeällä tähtitaivasta tulee aika pieni olo.
Tämän artikkelin kuvat järkyttävät ja itkettävät.
https://yle.fi/a/3-10085663?utm_source=social-media-share&utm_medium=so…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan. Minkä sille enää voi?
En mä oikeastaan tarkoittanutkaan, että sille mitään pitäisi voida. Siis en tule itkuiseksi ja surulliseksi erikoisesti siitä, että heidän elämä olisi ollut rankkaa, julmaa, vaikeaa, vaikka olisi ollutkin. Vaan itku tulee siitä, miten tämä koko ajankulu on ihmeellinen. Että ihminen elää ja sitten kuolee ja mitä heistä jää. Tällainen haikeus ja lohduttomuus. En osaa selittää.
Enemmän surettaa sellaiset vanhat maalaukset, joissa luonto näkyy sellaisena ennen kuin se oli ennen ihmisen aiheuttamaa tuhoa.
Luomakunta on suunniteltu todella viisaasti, kaikilla eläimillä ja kasveilla on roolinsa, jotta tasapaino säilyy. Ihminen on tätä systeemiä pahasti sotkenut, kun on kuvitellut olevansa edistyksellinen, eikä ole ymmärtänyt miten helposti kaiken saa sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella meillä on kirjoitettu elämänpolku ja näin on tarkoitettu.
Helposti suremme jonkun toisen elämää, ymmärryksemme, ihmismieli, ei riitä Herran tahtoon ja tarkoitukseen.
Juuri tuollainen kohtaloon uskominen on pahinta myrkkyä sekä kollektiiviselle että yksilölliselle kehitykselle ja eteenpäinmenemiselle. Vedotaan Herran tahtoon ja ulkoistetaan oma vastuu eikä käytetä omaa voimaa asioiden muuttamiseen.
Tämä on yleisinhimillinen uskomus ja ihmiskunnan yksi suurimmista heikkouksista.
Vierailija kirjoitti:
onanoit historian ihmisillä olet varmaan melko hankala ihminen kun näitä harhojasi alat ystävillesi selittämään (tuskin on ystäviä) hanki oma elämä.
Punavihervasemmistorallaa!
no 40v päästä varmaan joku itkee kun erikan esitystä katsoo. köyhä laulu taidoton likka ilman vaatteita höynäytetty esiintymään.
Alue: Aihe vapaa
No ei kyllä. Olet tarpeettoman herkkä, jos tuollaisia asioita suret itkuun saakka.