Menetin uskon "rakkauteen" jo kun olin 15 vuotias

Olin tuolloin n.3kk pojan kanssa ja tuon ikäisenä se oli pitkä aika. Poika vannoi jatkuvasti rakastavansa minua ja puhui tulevaisuudesta. Niinpä...tuon ikäisenä minua ahdisti aika paljon, kun joku puhui jo ajasta, jolloin valmistuisimme kouluista jne. Päädyin sitten hetken mielijohteesta jättämään tämän pojan, koska kaikki alkoivat puhua, että olin hänelle lähes pakkomielle.  Meni vajaa 2 viikkoa. Siis vajaa 2 viikkoa ja näin hänellä uuden pimun kainalossa. He menivät myös myöhemmin naimisiin ja saivat lapsia. Tietääkseni ovat yhdessä vieläkin näin 40 vuoden jälkeen. Nopesti ne sydänsurut ja tunteet minuun sitten katosivat. Minä olen ollut sittemmin skeptinen ja epävarma koko ikäni. Välttänyt oikein, jos joku on ollut minusta kovin kiinnostunut.  Olen lapseton ja ikisinkku. En olisi halunnut elämän menevän näin.