Onko 2v "pahin" ikä aloittaa päiväkodissa

Siis onko lapsen sopeutuminen vaikeinta tuolloin? Vai mikä olisi paras ikä päiväkodin aloitukseen, jos nyt sellaista ikää onkaan...?

Paras ikä jos ajattelee kokopäivähoitoa lapsen näkökulmasta on 5-6v!kaikki aikaisempi oleminen päiväkotihoidossa on aina ylimääräistä stressiä lapselle.Kuitenkin puolipäivähoito on 3veestä eteenpäin lapsen kehitystä usein hyvin tukeva ja siis lapsen edun näkökulmasta puolipäivähoidon aloittaminen tässä iässä on monella tavalla paras ikä.Alle kolmevvuotiaan sijoittaminen päiväkotihoitoon ryhmään ei ole lapsen kehitystä mitenkään edistävä asia. Mitä pienempi alle kolmevuotias on ja mitä pitemmät päivät sitä suuremmat stressit ja sitä suuremmat riskit normaalille emotionaaliselle kehitykselle.Jos lapsen etu ja lapsen näkökulman haluat parhaiten huomioida vie pph:oon ja pyri järjestämään hoitopäivät mahdollisimman lyhyenä.Kun sitä pinnistelee vanhempana nämä kolme ensimmäistä vuotta niin lapsi saa paremmat eväät omaa elämäänsä varten. Eikö me tätä vanhempina juuri lapsillemme halua?!

Mutta 2-v. parempi kuin 1-v.

Mutta 2-v. parempi kuin 1-v.

Kyllä vaan.Mitä pienempi lapsi sitä suurempi stressi ja sitä suurempi riski että asiat menevät pieleen lapsen kehityksessä.Se että alle 1v lapsi ei näytä päivähoidon aloitukseen reagoivan ei merkitse että tilanne lapsen kannalta olisi vähemmän vaikea tai stressaava, lapsella ei vaan ole vielä kehittynyt kykyä protestoida tai edes ymmärtää mitä on tapahtumassa. 2v tietää jo miten paljon äitiä tarvitsee ja miten pahalta tuntuu kun äiti on poissa 2v osaa tämän myös raivokkaasti jo ilmaista.Että 1v oppisi protestoivan 2veen taidot tarvitsee hän vielä yhdessäoloa äidin kanssa jonka kanssa tämä kehitys vauvasta taaperoksi tapahtuu.

Liittyykö se siihen, ettei 3v:n jälkeen enää saa kh-tukea? Vai päätettiinkö kh-tuen aikaraja lapsipsykologisin perustein? Jos näin, niin wau, sillä lapsen kehitykseen liittyvät näkökohdat eivät (enää) tunnu ohjaavan päätöksentekoa.

Liittyykö se siihen, ettei 3v:n jälkeen enää saa kh-tukea? Vai päätettiinkö kh-tuen aikaraja lapsipsykologisin perustein? Jos näin, niin wau, sillä lapsen kehitykseen liittyvät näkökohdat eivät (enää) tunnu ohjaavan päätöksentekoa.

Mutta 2-v. parempi kuin 1-v.

Kyllä vaan.Mitä pienempi lapsi sitä suurempi stressi ja sitä suurempi riski että asiat menevät pieleen lapsen kehityksessä.Se että alle 1v lapsi ei näytä päivähoidon aloitukseen reagoivan ei merkitse että tilanne lapsen kannalta olisi vähemmän vaikea tai stressaava, lapsella ei vaan ole vielä kehittynyt kykyä protestoida tai edes ymmärtää mitä on tapahtumassa. 2v tietää jo miten paljon äitiä tarvitsee ja miten pahalta tuntuu kun äiti on poissa 2v osaa tämän myös raivokkaasti jo ilmaista.Että 1v oppisi protestoivan 2veen taidot tarvitsee hän vielä yhdessäoloa äidin kanssa jonka kanssa tämä kehitys vauvasta taaperoksi tapahtuu.

Toisaalta 2-vuotias voi jo ymmärtää, että vaikka äiti onkin poissa, hän tulee kyllä iltapäivällä takaisin, 2-veelle voi jo yksinkertaistetusti selittää, että äitin pitää käydä töissä, että olisi rahaa ostaa ruokaa, vaatteita ja leluja.

2-vuotias pystyy kertomaan hoitajille tarpeistaan, eikä ole enää täysin puettava, syötettävä jne. mihin hoitajilla ei välttämättä ole kauheasti aikaa.

Meillä meni 2-vuotias pieneen ryhmään päiväkotiin, koska pph-paikat menivät vielä pienemmille. Itse olin toivonut, että lapsi olisi voinut olla 3-4-vuotiaaksi pph:lla. Kaikki on kuitenkin sujunut hyvin, enkä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että 2 v. olisi erityisen huono ikä aloittaa. Itselleni oli tärkeää hoitaa lapsi kotona nimeomaan 2-vuotiaaksi, koska sitä pienempää olisin pitänyt tosi pienenä hoitoonmenijäksi.

Liittyykö se siihen, ettei 3v:n jälkeen enää saa kh-tukea? Vai päätettiinkö kh-tuen aikaraja lapsipsykologisin perustein? Jos näin, niin wau, sillä lapsen kehitykseen liittyvät näkökohdat eivät (enää) tunnu ohjaavan päätöksentekoa.

Yllä kuvatut alle kolmevuotiaan tarpeet vs. päiväkotihoito ovat pitkän ja perusteellisen lapsen kehitysaskelten ymmärtämisen ja tutkimuksen lopputulos joka jo hyväksytään tosiasiana, ainakin asiantuntija piireissä ja kasvavassa määrin vanhempien keskuudessa,muualla mailmassa. Vain Suomessa tämä on tosiasia josta yleisesti surullista kyllä vaietaan, aiheuttaen näin tuskaa perheille, vanhemmille ja lapsille.

2v 2kk iässä.



Harjoiteltiin viikon verran ja sen jälkeenkään ei jäänyt itkemään äidin perään ja viihtyi hoidossa hyvin.



En koe, että olisi ollut vaikea ikä aloittaa (esim. suuren eroahdistuksen kausi tms).



Nyt poika täytti juuri 4v ja on edelleen reipas päiväkotilainen, joka on saanut sieltä paljon uusia ystäviä ja joka pitää hoitajistaan seä päiväkodin pihaleikeistä, aamupiiristä, retkistä jne.



Toki viihtyy kotonakin ja mikään pakko ei olisi sen ikäistä viedä vielä päiväkotiin. Itsekkäästi ajattelin kuitenkin palata työpaikalleni, kun töitä vielä oli ja kun aloitus oli syksyllä, sain seuraavana kesänä pitän kesäloman enkä joutunut töihin koko kesäksi (jos olisin ollut vielä kotona sen talven ennen kuin poika toukokuun lopussa täytti 3).



Meillä kuitenkin positiivisia kokemuksia ja koin 2 vuoden iän ihan sopivaksi päiväkodin aloitukselle.

Mutta 2-v. parempi kuin 1-v.

Kyllä vaan.Mitä pienempi lapsi sitä suurempi stressi ja sitä suurempi riski että asiat menevät pieleen lapsen kehityksessä.Se että alle 1v lapsi ei näytä päivähoidon aloitukseen reagoivan ei merkitse että tilanne lapsen kannalta olisi vähemmän vaikea tai stressaava, lapsella ei vaan ole vielä kehittynyt kykyä protestoida tai edes ymmärtää mitä on tapahtumassa. 2v tietää jo miten paljon äitiä tarvitsee ja miten pahalta tuntuu kun äiti on poissa 2v osaa tämän myös raivokkaasti jo ilmaista.Että 1v oppisi protestoivan 2veen taidot tarvitsee hän vielä yhdessäoloa äidin kanssa jonka kanssa tämä kehitys vauvasta taaperoksi tapahtuu.

Toisaalta 2-vuotias voi jo ymmärtää, että vaikka äiti onkin poissa, hän tulee kyllä iltapäivällä takaisin, 2-veelle voi jo yksinkertaistetusti selittää, että äitin pitää käydä töissä, että olisi rahaa ostaa ruokaa, vaatteita ja leluja.

2-vuotias pystyy kertomaan hoitajille tarpeistaan, eikä ole enää täysin puettava, syötettävä jne. mihin hoitajilla ei välttämättä ole kauheasti aikaa.

Meillä meni 2-vuotias pieneen ryhmään päiväkotiin, koska pph-paikat menivät vielä pienemmille. Itse olin toivonut, että lapsi olisi voinut olla 3-4-vuotiaaksi pph:lla. Kaikki on kuitenkin sujunut hyvin, enkä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että 2 v. olisi erityisen huono ikä aloittaa. Itselleni oli tärkeää hoitaa lapsi kotona nimeomaan 2-vuotiaaksi, koska sitä pienempää olisin pitänyt tosi pienenä hoitoonmenijäksi.

Tavallisesti 2v ei vielä pysty kertomaan äidille päivästään ja etenkin asioista jotka ovat tuntuneet vaikealta.2v ei vielä myöskään edes oikein ilman apua pysty muistamaan että äiti todella tulee hakemaan.2v:n taidot ovat vielä hyvin hataria ja turvallisen aikuisen läheisyys ja apu on edellytys hyvälle kasvulle ja mahdollisuudelle säilyttää toimiva suhde äitiin jos äiti töissä. Päiväkodin ryhmähoidossa tämänkaltaista tukea pystytään hyvin harvoin tarjoamaan. Kaikki eivät kärsi eivätkä samalla tavalla mutta riski häiriöille on suurempi kun lapsi alle kolme, näin tutkimukset myös osoittavat.

Mutta 2-v. parempi kuin 1-v.

Kyllä vaan.Mitä pienempi lapsi sitä suurempi stressi ja sitä suurempi riski että asiat menevät pieleen lapsen kehityksessä.Se että alle 1v lapsi ei näytä päivähoidon aloitukseen reagoivan ei merkitse että tilanne lapsen kannalta olisi vähemmän vaikea tai stressaava, lapsella ei vaan ole vielä kehittynyt kykyä protestoida tai edes ymmärtää mitä on tapahtumassa. 2v tietää jo miten paljon äitiä tarvitsee ja miten pahalta tuntuu kun äiti on poissa 2v osaa tämän myös raivokkaasti jo ilmaista.Että 1v oppisi protestoivan 2veen taidot tarvitsee hän vielä yhdessäoloa äidin kanssa jonka kanssa tämä kehitys vauvasta taaperoksi tapahtuu.

Toisaalta 2-vuotias voi jo ymmärtää, että vaikka äiti onkin poissa, hän tulee kyllä iltapäivällä takaisin, 2-veelle voi jo yksinkertaistetusti selittää, että äitin pitää käydä töissä, että olisi rahaa ostaa ruokaa, vaatteita ja leluja. 2-vuotias pystyy kertomaan hoitajille tarpeistaan, eikä ole enää täysin puettava, syötettävä jne. mihin hoitajilla ei välttämättä ole kauheasti aikaa. Meillä meni 2-vuotias pieneen ryhmään päiväkotiin, koska pph-paikat menivät vielä pienemmille. Itse olin toivonut, että lapsi olisi voinut olla 3-4-vuotiaaksi pph:lla. Kaikki on kuitenkin sujunut hyvin, enkä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että 2 v. olisi erityisen huono ikä aloittaa. Itselleni oli tärkeää hoitaa lapsi kotona nimeomaan 2-vuotiaaksi, koska sitä pienempää olisin pitänyt tosi pienenä hoitoonmenijäksi.

Tavallisesti 2v ei vielä pysty kertomaan äidille päivästään ja etenkin asioista jotka ovat tuntuneet vaikealta.2v ei vielä myöskään edes oikein ilman apua pysty muistamaan että äiti todella tulee hakemaan.2v:n taidot ovat vielä hyvin hataria ja turvallisen aikuisen läheisyys ja apu on edellytys hyvälle kasvulle ja mahdollisuudelle säilyttää toimiva suhde äitiin jos äiti töissä. Päiväkodin ryhmähoidossa tämänkaltaista tukea pystytään hyvin harvoin tarjoamaan. Kaikki eivät kärsi eivätkä samalla tavalla mutta riski häiriöille on suurempi kun lapsi alle kolme, näin tutkimukset myös osoittavat.

Ymmärrän toki, että riskit ovat suuremmat. Siksi mekin toivoimme lapselle pph-paikkaa. Ja paljon on myös kiinni hoitopaikasta, meillä oli tosiaan pieni ryhmä ja omahoitajasysteemi, hoitajat kertoivat joka päivä tosi tarkasti lapsen kuulumiset. Meillä 2-vuotias puhui myös paljon, vaikka tietysti puhe oli konkreettista. Osasi esimerkiksi kertoa, mitä on syönyt, kenen kanssa leikkinyt, saattoi myös kertoa, että joku on lyönyt lapiolla päähän yms. Tarkoitin kirjoituksellani lähinnä sitä, että 2-vuotiaana on jo monia etuja, joita pienemmällä ei ole, kuten puhe, kävely ja jonkinlainen omatoimisuus, pahin eroahdistus jo ohi jne... Siksi en pitäisi kahta vuotta erityisen haitallisen aikana.

raja johtuu ihan siitä psykologisesti tutkitusta asiasta, että perusturvallisuus lapsella muodostuu 3 ensimmäisen ikävuoden aikana

.

Oman nuorimmaiseni vein aikoinaan hoitoon 2.5-vuotiaana.



Ekana päivänä vietyäni hoitoon nosti kättä ikkunan takana ja huusi rehvakkaasti, jótta "terve." ei itku itkua missään vaiheessa. Mutta hän ymmärsi jo puheestani, kun selitin hyvin päivän kulun ja milloin tulen hakemaan ja tietty turva äidin sanoihin oli njo muodostunut.



T. LTO/Luokanope, joka nähnyt paljon pieniä, itkeviä lapsia, eikä enää nuorimmaistaan suostunut viemään hoitoon liian varhain

1. 2 v 8 kk: oli jo kovasti odottanut päiväkotiin pääsyä ja kaikki sujuikin hyvin.



2. 1 v 2 kk: oli ihan vauva vielä, ei kävellyt eikä puhunut, mutta söi reippaasti. Pari viikkoa oli hankalia, mutta sitten lähti sujumaan. Se helpotti, että aloitti samassa ryhmässä isosiskon kanssa.



3. 1 v 11 kk: oli juuri sopiva ajankohta tälle lapselle. Itse asiassa koko aloitus tehtiin sillä perusteella, että nyt lapsi olisi valmis päiväkotiin. Haettiin paikkaa ja aloitin työt. Kaikki on sujunut tosi hyvin.



Joten riippuu lapsesta ja perheen tilanteesta. Jos äiti/isä viihtyy kotona, niin mikäs siinä, vaikka lapsi jättäisi koko päiväkodin väliin ja aloittaisi suoraan esikoulusta. Meillä molemmat vanhemmat pitävät myös työnteosta, joten päiväkotiin meno on ollut meille ihan luonnollinen valinta.

1. 2 v 8 kk: oli jo kovasti odottanut päiväkotiin pääsyä ja kaikki sujuikin hyvin.

2. 1 v 2 kk: oli ihan vauva vielä, ei kävellyt eikä puhunut, mutta söi reippaasti. Pari viikkoa oli hankalia, mutta sitten lähti sujumaan. Se helpotti, että aloitti samassa ryhmässä isosiskon kanssa.

3. 1 v 11 kk: oli juuri sopiva ajankohta tälle lapselle. Itse asiassa koko aloitus tehtiin sillä perusteella, että nyt lapsi olisi valmis päiväkotiin. Haettiin paikkaa ja aloitin työt. Kaikki on sujunut tosi hyvin.

Joten riippuu lapsesta ja perheen tilanteesta. Jos äiti/isä viihtyy kotona, niin mikäs siinä, vaikka lapsi jättäisi koko päiväkodin väliin ja aloittaisi suoraan esikoulusta. Meillä molemmat vanhemmat pitävät myös työnteosta, joten päiväkotiin meno on ollut meille ihan luonnollinen valinta.

Taapero on aina taapero oli sitten kysymys mistä lapsesta tahansa tai perheen tilanteesta.Taapero on vielä niin suuren avun tarpeessa koska omat taidot vielä kehittymättä.Tämä on se asian ydin. Se että vanhemmat joutuvat hyvinkin pienet lapset viemään hoitoon ei mitenkään tätä tosiasiaa muuta.Mutta kun olemme tietoisia syistä miksi erossaolo vanhemmasta näin pienelle on niin vaikeata, silloin voimme myös parhaiten suunnitella lapsen kannalta parasta mahdollista tilannetta.