Lue keskustelun säännöt.
Toimiiko huolettoman ja traumatisoituneen välinen parisuhde?
09.02.2025 |
Vähän hankala aihe kirjoittaa siten etten leimautuisi ikäväksi ihmiseksi jonka oma asenne elämään on huono, mutta tosiaan omaa elämää varjostanut kiusaaminen ja jopa se miten lähimmät ystävät eivät ole puuttuneet siihen. Sitten ollut monenmoista eriarvoisuutta ja muiden ihmisten itsekkyyttä perhepiirissä sekä harrastuksissa joka jättänyt jäljet. Myös nämä suomalaisten suljetut piirit koen ahdistavina, kaiken hyvän tuntuu saavan vain jos kuuluu sisäpiiriin.
En siis elä mistään valittamisesta, mutta tietty melankolia elää minussa. Tiedän vastaavan sielunmaiseman omaavia olevan muitakin ja siksi olen aina päätynyt seurustelemaan kaltaisteni kanssa.
Onko se ihan luonnonlaki ettei huolettomat ihmiset pariudu kuin toisten huolettomien kanssa?
Kommentit (14)
Voi toimia, jos traumatisoitunut käsittelee traumansa (esim. terapiassa) ja pääsee niistä yli, niin että ahdistus vähenee eikä triggeröidy enää niin helposti vanhoihin kokemuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös vastakohdat usein auta toisiaan kasvamaan ja täytä puuttuvia palasia. Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Aikamoinen yleistys silti tämä aloitus, ihmisillä usein on todella monta tasoa ja puolta. Määrittele lisäksi huoleton? Jokuhan voi ottaa jonkun asian kevyemmin mutta monia muita asioita taas ei.
Ei ole kokemusta, mutta huolettomana epäilen ettei toimisi...
No minä olen tuollainen huoleton enkä todellakaan jaksaisi mitään ankeuttajaa elämässäni. Miksi elät menneisyydessä? Minuunkin on kohdistunut äärimmäisen vakavia rikoksia ja olen kokenut väkivaltaa hyvin nuoresta iästä lähtien, enkä silti istu märisemässä niistä vaan elän eteenpäin
Viimeisimmän tragedian kohdalla, joka oli äärimmäisen raju ja vahingollinen, kysyin neuvoa muutamalta mieheltä ja sain heiltä kaikilta saman vastauksen. Että he eivät välitä. Mene sinäkin eteenpäin, jätä nuo kurjuudet menneisyyteen ja nauti siitä hyvästä, mitä on nyt. Usko hyvään tänääseen ja hyvään huomiseen
Itsensä määrittäminen traumojen kautta on aika huono lähtökohta mille tahansa parisuhteelle. Ja liika erilaisuus persoonissa on aina huono juttu, hermot menee väistämättä molemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule, joko olet tippahuumetta kokeillut?
Vaatii ainakin sen, että traumatisoitunut käsittelee traumojaan (esim. terapiassa). Puoliso ei ole terapeuttisi, se on liian raskas taakka kenenkään kantaa.
Toinen realiteetti on varautuminen tiettyyn etäisyyteen ja omaan yksityisyyteen, vaikka yhdessä ollaankin. Tiedän kokemuksesta, että ahdistushäiriöisen kanssa etäisyyttä toisinaan tarvitsee, ihan oman hyvinvointinsa vuoksi.
Kokemukseni on, että oman näköisen ja tyytyväisenkin avioliiton voi "huoleton ja traumatisoitunut" keskenään rakentaa. Toinen kysymys on se, että riittääkö sellainen ja onko sinnikkyyttä ja tahtoa päästä siihen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli arvattavissa että minut nähdään ankeuttajana. Olen itse kuitenkin tehnyt kaiken mahdollisen jotta voisin olla huolettomin versio itsestäni. Ja väittäisin ihmisten ilmoilla liikkuessani herättäväni muissa mielikuvia huolettomasta ja elämässään onnistuneesta tyypistä - saan paljon hymyjä ja katseita tuntemattomilta.
Kiusaajat jätin taakseni aikaa sitten muuttamalla muualle. Vaan elämä opettanut sen kuinka kaikenlaisia uusia vastoinkäymisiä on mahdollista kohdata eikä se huoleton asenne kaikkeen vaan auta.
Vierailija kirjoitti:
Vaatii ainakin sen, että traumatisoitunut käsittelee traumojaan (esim. terapiassa). Puoliso ei ole terapeuttisi, se on liian raskas taakka kenenkään kantaa.
Toinen realiteetti on varautuminen tiettyyn etäisyyteen ja omaan yksityisyyteen, vaikka yhdessä ollaankin. Tiedän kokemuksesta, että ahdistushäiriöisen kanssa etäisyyttä toisinaan tarvitsee, ihan oman hyvinvointinsa vuoksi.
Kokemukseni on, että oman näköisen ja tyytyväisenkin avioliiton voi "huoleton ja traumatisoitunut" keskenään rakentaa. Toinen kysymys on se, että riittääkö sellainen ja onko sinnikkyyttä ja tahtoa päästä siihen asti.
No siitä voi olla montaa mieltä, edistääkö maksullinen traumavellominen asioista yli pääsemistä. Oleellista on
- mieti miten voit välttää kyseisen tapahtuman tulevaisuudessa ja harjoittele tätä esim. näyttelemällä
- älä tee traumasta identiteettiäsi vaan rakenna identiteettisi oman persoonasi, harrastustesi, luonteesi, kiinnostuksenkohteidesi, ammattisi kautta
- täytä elämäsi mukavilla asioilla
- mene eteenpäin, uskalla elää, uskalla luottaa elämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli arvattavissa että minut nähdään ankeuttajana. Olen itse kuitenkin tehnyt kaiken mahdollisen jotta voisin olla huolettomin versio itsestäni. Ja väittäisin ihmisten ilmoilla liikkuessani herättäväni muissa mielikuvia huolettomasta ja elämässään onnistuneesta tyypistä - saan paljon hymyjä ja katseita tuntemattomilta.
Kiusaajat jätin taakseni aikaa sitten muuttamalla muualle. Vaan elämä opettanut sen kuinka kaikenlaisia uusia vastoinkäymisiä on mahdollista kohdata eikä se huoleton asenne kaikkeen vaan auta.
Et sinä ole jättänyt heitä taaksesi jos kannat heitä mukanasi koko ajan - tämä aloituskin koskettaa sinun traumojasi ja kiusaajiasi. Kyllä he istuvat jokaisessa kahvipöydässä kanssasi, missä olet valmis heistä tai traumoistasi keskustelemaan
Sama juttu ihmisten eksien kanssa - älkää kantako heitä mukana uusiin suhteisiin. Jos ette pysty käymään treffeillä puhumatta eksistänne, on parempi keskittyä itseen vielä muutama vuosi ennen kuin alkaa treffailemaan
Vierailija kirjoitti:
Eikös vastakohdat usein auta toisiaan kasvamaan ja täytä puuttuvia palasia. Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Aikamoinen yleistys silti tämä aloitus, ihmisillä usein on todella monta tasoa ja puolta. Määrittele lisäksi huoleton? Jokuhan voi ottaa jonkun asian kevyemmin mutta monia muita asioita taas ei.
Huoleton on sellainen johon jos tutustut vaikka risteilyllä ja vietätte 24 h yhdessä, niin hän ainoastaan puhkuu positiivista energiaa ja miettii intoa täynnä tulevia kivoja asioita ja suunnittelee elämäänsä paremmaksi eikä käy mielessäkään pohtia samalla liittyykö näihin suunnitelmiin mitään haasteita jotka voivat estää niiden toteutumisen.
Tietääkseni kaikki meistä haluaisi käsikirjoittaa elämänsä juuri sellaiseksi kuin toivoo, mutta joka asian kulkua ei voi itse päättää niin kaikki eivät ole näin huolettomia. Ja kun ikää tulee niin monista häviää se huolettomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni uhriudut ja lokeroit ihmisiä. Ei todellakaan asioiden kulkua voi päättää ja tuskin kukaan ei olisi kokenut vastoinkäymisiä ja muita ikäviä asioita elämässään. Silti voit vaikuttaa siihen miten suhtaudut näihin. Eikä se tarkoita mitään huolettomuutta.
Traumat on nykypäivän höperyyttä. Mitä seuraavaksi keksitään?
Ei toimi, voin kokemuksesta sanoa. Liian isot erot ja molemmat turhautuu ja kärsii.