Inhottavat ja pistävät vanhemmat
Äiti lähinnä on pisteliäs, isä toki myös, mutta vähemmän. Joka kerta kun käy heitä tervehtimässä tai auttamassa, äiti aloittaa sen iän ikuisen kaivelemisen sävyyn: "olit lapsena aina niin omapäinen ja rauhaton", "lapsena sinun piti olla aina etupäässä menemässä, ei siunattua rauhan hetkeä", "lapsena olit aina niin tarkka syömisestäsi". Jatkuvaa perkeleen arvostelua, kysyin kerran äidiltäni näin: OLENKO KENTIES VAHINKOLAUKAUS TAI MIKÄ SINUA PERKELETTÄ OIKEIN RIIVAA, luuletko, ettei parempaa äitiäkin olisi voinut ansaita tai haluta. Tuli sanottua mitä tuli ja hyvä niin !
Kommentit (5)
otan osaa. hyvä että sanoit kerrankin suorat sanat
Olin jo 52-vuotias kun uskalsin ensimmäisen ja ainoan kerran kysyä väkivaltaiselta äidiltäni miksi en ole koskaan kelvannut hänelle. Hänhän heittäytyi välittömästi marttyyriksi, uhriutui ja sanoi että olin ulostulollani vienyt häneltä itsetunnon ja elämänhalun.
En ole enää tekemisissä hänen kanssaan.
Miksi sinä ap käyt tervehtimässä ja auttamassa vanhempiasi? Nautitko?
Vierailija kirjoitti:
Olin jo 52-vuotias kun uskalsin ensimmäisen ja ainoan kerran kysyä väkivaltaiselta äidiltäni miksi en ole koskaan kelvannut hänelle. Hänhän heittäytyi välittömästi marttyyriksi, uhriutui ja sanoi että olin ulostulollani vienyt häneltä itsetunnon ja elämänhalun.
En ole enää tekemisissä hänen kanssaan.
Miksi sinä ap käyt tervehtimässä ja auttamassa vanhempiasi? Nautitko?
En, mutta he todennäköisesti nauttivat mollaamisesta, ehkä kutsuvat minut käymään, jotta ehtivät valittaa ja mollata kaikki ennenkuin kuolevat.
Ilmesti, ehkä jopa postimiehen vahinkolaukaus?