Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini yletön "kuolinsiivous". En jaksa
07.02.2025 |
Äitini (79v) aloitti pari vuotta sitten ylettömän kuolinsiivouksen, joka on vain kiihtymistään kiihtynyt. On masentavaa seurata, kuinka hän elää kokoajan kuolemanpelossa ja masennuksessa. Mikään ei kuulemma kiinnosta, eikä hän halua käydä missään. Kyseessä on pieni n.10 tuhannen hengen asuinpaikka, jossa ei oikeastaan mitään virikkeitä edes ole. Aina kun puhumme puhelimessa hän kyselee otanko sitä, tätä ja tuota. Sitten kun useinmiten tuskastuneena sanon, että en halua mitään 80 luvun kangaspakkoja, vaatteita, kenkiä ym. Alkaa tiuskiminen, loukkaantuu ja sanoo heti, että hän heittää sitten roskiin. Tekee siis heti hävitystyön, etten ehdi edes nähdä. En tiedä miksi siitäkin pitää loukkaantua, että en halua 48 vuotiaana äitini 10 vuotta vanhaa talvitakkia, joka on ostettu 70 vuotiaan käyttöön. Kun kävin äskettäin kotona, niin hän halusi eroon kaikista valokuvista. Tuntuu todella pahalta kun hän ei halua enää nähdä mitään valokuvia ympärillään, eikä kansioissa. Minulle nämä monetkaan "sukulisen-serkun-veljen- naapurin pojan" vihkikuvat hänen seinällä ei merkitse yhtään mitään. Isäni elää vielä ja elävät siis aivan itsenäisesti samassa asunnossa, missä eläneet 50 vuotta. Kumpikin pystyy liikkumaan omilla jaloilla ulkona, eikä tarvitse holhousta. Ei vakavia sairauksia ja äidilläni ei ole edes mitään lääkityksiä. Mitään sairaskohtauksia eivät ole koskaan saaneet. Kuitenkin tämä kuolema ajatus ja pelko on vaan kaiken keskiössä marttyyrimaisesti.
Kommentit (118)
Voimia. Oma äitini aloitti 50-vuotiaana ja löi luuria korvaan jos en suostunut kuuntelemaan. Ei olla enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma, että kyse on pelosta? Minäkin teen 67-vuotiaana "kuolinsiivousta" aikani kuluksi eläkkeellä.
On ihanaa hankkiutua turhista tavaroista eroon. Olen vienyt kierrätyskeskukseen ja lahjoituskirppikselle. Osan myynyt.
Nykyaika on turhauttavaa, kun kotoa pois muuttavat nuoret haluavat ostaa kaiken uutena tai jos jokin hommataan käytettynä, niin mikään kotoa saatu ei tietenkään kelpaa.
Anna äitisi raivata huusholliaan rauhassa. Voit tietysti tarjota apua lajitteluun tai kuljetuksiin.
Tuntuu siltä, että sinua itseäsi ahdistaa lähestyvä kuolema enemmän kuin äitiäsi.
Äitisi on käsittänyt, minusta, kuolinsiivouksen vähän pieleen. Ei se tarkoita, että dumpataan kamaa seuraavalle tai sitä seuraavalle sukupolvelle. Ne hävitetään tai hommataan ammattihävittäjä niille, joka joko myy ne tai hoitaa asian mukaisesti pois kierrosta. Edelleen korostan, että henk.koht mielipide kokemuksella 200m2 omakotitalosta , jonka sain syliini. T. Noin 70v.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on käsittänyt, minusta, kuolinsiivouksen vähän pieleen. Ei se tarkoita, että dumpataan kamaa seuraavalle tai sitä seuraavalle sukupolvelle. Ne hävitetään tai hommataan ammattihävittäjä niille, joka joko myy ne tai hoitaa asian mukaisesti pois kierrosta. Edelleen korostan, että henk.koht mielipide kokemuksella 200m2 omakotitalosta , jonka sain syliini. T. Noin 70v.
Just näin ja vähänkin roskan tapainen roskiin ettei perilliset joudu ensi töikseen hommaan roskalavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolemanpelko on ymmärrettävää tuossa iässä. Tulet itsekin sen todennäköisesti kokemaan. Naureskele ja muistele sitten sen kourissa, kuinka kiukuttelit äidistäsi vauvapalstalla.
Se tunne kun tiedät todella hengenvaarallisesti sairaana että lähtösi voi olla lähellä.... kun sen tiedostus iskee täysillä, veri jäätyy suonissa jos olet yhtään tiedostavassa tilassa etkä tajuttomaksi lääkittynä. Minä olen sen kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että kyse on pelosta? Minäkin teen 67-vuotiaana "kuolinsiivousta" aikani kuluksi eläkkeellä.
On ihanaa hankkiutua turhista tavaroista eroon. Olen vienyt kierrätyskeskukseen ja lahjoituskirppikselle. Osan myynyt.
Nykyaika on turhauttavaa, kun kotoa pois muuttavat nuoret haluavat ostaa kaiken uutena tai jos jokin hommataan käytettynä, niin mikään kotoa saatu ei tietenkään kelpaa.
Anna äitisi raivata huusholliaan rauhassa. Voit tietysti tarjota apua lajitteluun tai kuljetuksiin.
Tuntuu siltä, että sinua itseäsi ahdistaa lähestyvä kuolema enemmän kuin äitiäsi.
Kyllä se on hyvin ahdistavaa kunnella päivät pääksytysten kun toinen suunnittelee kuolemaansa. Minusta se tuntui henkiseltä väkivallalta joutua kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se on ihan hyvä asia jos on aloittanut ajoissa tavaroiden hävittämisen ja ns. kuolinsiivouksen. Teille suuri helpotus sitten kun heistä aika jättää. Tuon ikäisillä kun sitä roinaa tuppaa olemaan.
Olen itse 60+, mutta joka kerta kun vien roskat, vien jotain muutakin roinaa roskiin. Tai laitan kierrätyksiin, UFF tai kirppariin. Nuorisolle on jo tarjottu niin monta kertaa, ja tiedän että sen ovat ottaneet minkä ovat tarvinneet/halunneet. En enää tyrkytä ja minustakin se on ihan ok.
Pyrin siihen että jos henkeä riittää, n 5v kuluttua olisi vaan ihan peruselämiseen tarvittavat koneet ja kodin tavarat, sitten myyn rivitalonpätkäni, ja muutan sellaiseen seniorikerrostaloon vuokralle, jossa voi ostaa tarvittavia palveluita oman tarpeen mukaisesti. Jälkipolvi on samaa mieltä kanssani ja heistäkin se on oikein hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on käsittänyt, minusta, kuolinsiivouksen vähän pieleen. Ei se tarkoita, että dumpataan kamaa seuraavalle tai sitä seuraavalle sukupolvelle. Ne hävitetään tai hommataan ammattihävittäjä niille, joka joko myy ne tai hoitaa asian mukaisesti pois kierrosta. Edelleen korostan, että henk.koht mielipide kokemuksella 200m2 omakotitalosta , jonka sain syliini. T. Noin 70v.
Tietysti niitä kuuluu tarjota jälkeläisille, etteivät katkerana valita, kuinka heidän tärkeät muistonsa ja arvokkaat tavarat on menty hukkaamaan.
Moni menee noissa kuolinsiivouksissaan vähän liiankin pitkälle. Anoppi siivosi sellaisiakin tavaroita, joille hänelleä olisi ollut paljonkin käyttöä vähän myöhemmin. Kuten isonäppäiminen sim-kortillinen "lankapuhelin", sille olisi ollut tarvetta, kun joitakin vuosia myöhemmin sairastui muistisairauteen, eikä enää osannut käyttää kännykkää kuin ihan hyvinä päivinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen aavistaa oman kuolemansa.
Tuossa iässä aikaa on jäljellä ihan muutamia vuosia, kuolema on lähellä. Itse otan vastaan kiitollisena sen mitä annetaan- minulta ne tavarat siirtyvät joka sekajätteeseen ja sitä kautta tuottamaan lämpöä meille, käyttökelpoiset/ajanmukaiset vien kierrätyskeskukseen. Mitään retroa ei meilläkään ole, lähinnä 30-40 vanhaa roskaa, mutta koen ettei se nyt merkitse mitään lähteä tästä taistelemaan ja erityisesti keskustelmaan että on roskiskamaa.
Entä jos juttelisitte valokuvien ihmisistä? Täyttäisivät tehtävänsä ja äitisi saisi tarinoida, sitten viet kotiin ja lajittelet miten haluat. Tosivanhoja kuvia voi tarjota kansallisarkistoihin, loput roskiin. Itse säilöin digitaalisesti niin että kuvasin albumien sivut, jos jostain syystä pitäisi palata kuviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ottanut kaiken vastaa ja heittänyt pois. Tuo on vaan asia, joka on meillä jokaisella edessä.
Mun äiti vatvoo kenen sukulaisen hautaan hänet haudataan ja se vaihtelee viikoittain kun tulee mieleen miten mikäkin täti on joskus sanonut. Oon sanonut ettei hän enää sitä ole tietämässä minne kuopataan ja uhannut että viedään tuhkat kaatopaikalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin ap:n äiti, niin ihan piruuttani jättäisin koko höskän hänen niskoilleen. Miksi pitäisi vielä viimeisillä voimillaan tehdä palveluksia tiuskivalle ja kiittämättömälle tyttärelle?
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että kyse on pelosta? Minäkin teen 67-vuotiaana "kuolinsiivousta" aikani kuluksi eläkkeellä.
On ihanaa hankkiutua turhista tavaroista eroon. Olen vienyt kierrätyskeskukseen ja lahjoituskirppikselle. Osan myynyt.
Nykyaika on turhauttavaa, kun kotoa pois muuttavat nuoret haluavat ostaa kaiken uutena tai jos jokin hommataan käytettynä, niin mikään kotoa saatu ei tietenkään kelpaa.
Anna äitisi raivata huusholliaan rauhassa. Voit tietysti tarjota apua lajitteluun tai kuljetuksiin.
Tuntuu siltä, että sinua itseäsi ahdistaa lähestyvä kuolema enemmän kuin äitiäsi.
Kyllä kyse on nimenomaan hänen sanomastaan kuolinsiivouksesta. Kun kävin, niin toisti monta kertaa, että kuinka surullista luopua kaikesta. Tuli itsellenikin niin paha mieli, että en tiennyt kuinka olla, kun toisteli kuinka sitä vielä 20 vuotta sitten osteli kaikenlaista ja luuli, että elämää on paljon jäljellä. Lahjoiksi antamani astiat on palautettu lähes kokonaan. Aina saatesanoi, että "Ei näitäkään ehtinyt koskaan käyttää". Harmittaa kun omat vanhempani ovat tuollaisia. Vierestä olen seurannut, kuinka ystävieni samaikäiset vanhemmat matkustelevat, käyvät edes joskus jossain ja muuttavatkin vielä esim. paremmin varusteltuihin kaupunkiasuntoihin.
Ap.
Onko sulla muuta vaihtoehtoa, kuin jaksaa? Olen todennut itselleni, että kuuntelemalla siitä selviää. Ja kuten yllä jo sanottiin, olen myös itse ottanut kaiken vastaan ja hävittänyt ne.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että kyse on pelosta? Minäkin teen 67-vuotiaana "kuolinsiivousta" aikani kuluksi eläkkeellä.
On ihanaa hankkiutua turhista tavaroista eroon. Olen vienyt kierrätyskeskukseen ja lahjoituskirppikselle. Osan myynyt.
Nykyaika on turhauttavaa, kun kotoa pois muuttavat nuoret haluavat ostaa kaiken uutena tai jos jokin hommataan käytettynä, niin mikään kotoa saatu ei tietenkään kelpaa.
Anna äitisi raivata huusholliaan rauhassa. Voit tietysti tarjota apua lajitteluun tai kuljetuksiin.
Tuntuu siltä, että sinua itseäsi ahdistaa lähestyvä kuolema enemmän kuin äitiäsi.
Teen samoin ja tuskailen kotoa muuttaneen aikuisen lapsen tavaroiden kanssa. Hän ei ottanut käytännössä mukaan mitään muuta kuin vaatteet. Nyt kun kyselen jostain tavaroista haluaako hän säilyttää, vastaus on aina ei, sillä hetkellä. Kuitenkin muutaman kuukauden päästä kysyy sitä samaa tavaraa, onko vielä tallessa. Näyttää pettyneeltä, vaikka sai rahat myydystä tavarasta. Kaikki karsiminen pitäisi tehdä hänen läsnäollessa eikä se silloinkaan kiinnosta häntä juuri ollenkaan.
Jos taas on puhe jostain hänen hankinnoistaan, tarjoan jotain hyväkuntoista omaani ilmaiseksi niin säästyy rahat. Vastaus on aina sama: en kait minä mitään vanhaa huoli.
Hemmetin hankalaa päästä eroon hänen tavaroistaan kun ei halua niitä itse säilöä, ei myydä eikä käyttää. Minun pitäisi pysyä ilmaisena varastona jotta hän voi sitten joskus 40v kiinnostua taas omasta lapsuudestaan ja siihen liittyvistä tavaroistaan. On nyt yli 30 v ja todellinen tuuliviiri.
Vierailija kirjoitti:
Kuolemanpelko on ymmärrettävää tuossa iässä. Tulet itsekin sen todennäköisesti kokemaan. Naureskele ja muistele sitten sen kourissa, kuinka kiukuttelit äidistäsi vauvapalstalla.
Se tunne kun tiedät todella hengenvaarallisesti sairaana että lähtösi voi olla lähellä.... kun sen tiedostus iskee täysillä, veri jäätyy suonissa jos olet yhtään tiedostavassa tilassa etkä tajuttomaksi lääkittynä. Minä olen sen kokenut.
Ei kuolinsiivouksessa ole kyse kuolemanpelosta vaan siitä, ettei seuraava sukupolvi joudu käyttämään koko vuotta talon tyhjentämiseen. Vanhoihin omakotitaloihin mahtuu ihan järkyttävät määrät roinaa. Sellaista jota ei enää edes omistaja itse käytä vaan on jostain vuosikymmenten takaa käyttämätöntä roipetta.
Tilattiin sekajätelava mutsin pihalle ja todettiin, että siivotaan nyt sitten kunnolla kun kerran aloitit.😂 Saatiin homma kerralla kuntoon.
Alue: Aihe vapaa
Varmasti raskasta . Tiedän omasta kokemuksesta . Kai se iän karttuminen teettää tuota toisille mutta ei sitä jaksaisi kuunnella.Eikä ne roinat ole kaikille aarteita.