En ole koskaan saanut selkääni tai muutenkaan ruumillista kuritusta
Ei ole ollut edes tarvetta. Meillä on opetettu pienestä pitäen oikean ja väärän ero ja ohjattu menemään oikeaan kaveripiiriin.
Kommentit (20)
Ikäänkuin kiusatuksi joutuminenkin olisi vain itsestä kiinni.
Minua on fyysisesti kuritettu. Ei kuitenkaan jatkuvasti vaan muutamissa tilanteissa. Isä oli myös silleen ankara että pelättiin. En kuitenkaan koe että olisin saanut sielulleni vahinkoa. Ehkä se yleinen kannustuksen puute oli se pahin juttu, selkäsaunasta selvisin koska tiesin itsekin tehneeni väärin.
Minua taas pieksettiin ja paljon äiti antoi remmiä vielä kun olin melkeen 18v nuori mies.
Eikö sinulla ollut edes uhmaikää? Jokainen lapsi tekee aivan taatusti joskus vääriä tekoja. Voisiko olla ettet vain muista mitään?
Kerran minä ja pikkuveli saatiin nokkosista pyllyllemme kun tapeltiin,a
Vierailija kirjoitti:
Kerran minä ja pikkuveli saatiin nokkosista pyllyllemme kun tapeltiin,a
Auttoiko se teitä lopettamaan tappelun myös tulevaisuudessa?
Ap provoilee, kun ei muutakaan järkevää tekemistä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran minä ja pikkuveli saatiin nokkosista pyllyllemme kun tapeltiin,a
Auttoiko se teitä lopettamaan tappelun myös tulevaisuudessa?
Ei tietenkään. Normaali lapsi haluaa kokea nokkoset perseellään, se tuntuu hyvältä heistä
Vierailija kirjoitti:
En minäkään.
N55
Enkä minä.
N49
No kivat sulle sitten vaan. Itse olen joutunut isäni toteuttaman perheväkivallan kohteeksi lapsena, enkä toivo moista kellekään.
En ole minäkään saanut ikinä selkääni eivätkä myöskään sisarukseni. Meitä oli viisi kpl tyttöjä sekä poikia. Pärjättiin koulussa hyvin, useimmat saivat stipendejä (minä en muuta kuin kirj. kilpailu palkinnon), käytiin ulkona kavereiden kanssa, tanssimassa lukioaikana ja muutenkin ihan normaalia elämää. Meidät oli opetettu kyllä tottelemaan ja kunnioittamaan toisia ihmisiä. Ei olisi tullut mieleenkään esim. haukkua vanhempia. Näin oli tovereittenkin kodeissa. Itse en voisi ajatellakkaan omien lasteni lyömistä. Se vanhempien oma malli on tärkein kaikessa kasvatuksessa.
En minäkään. Riitti että isä uhkasi selkäsaunalla ja veti nahkavyön irti housuistaan, jos meno yltyi mukuloilla holtittomaksi. 😅
Eikä tätäkään tainnut tapahtua kuin kerran että oikein vyön veti irti housuistaan, kun on jäänyt mieleen. Sen jälkeen riitti pelkkä "selkäsauna" sana, jos tarvetta oli. Harvoin oli.
Ihanaa. Tuo olisi kiva kaikille. Ettei ole väkivaltaa tai pahaa mieltä.
Me saatiin piiskaa ja näin jälkikäteen ajatellen se oli kyllä ihan oikein. Olin villi ja kapinallinenkin ja oli tarpeen, että vanhemmat laittoi mut ruotuun välillä vaikka sitten antamalla piiskaa perseelle.
Ei muakaan ole pahoinpidelty. Mun vanhemmat ei ole väkivaltaisia.
55v.
En minäkään. Vaikka isä oli spontaani Kuuma-Kalle monessa asiassa, hän ei ikinä meitä lapsia fyysisesti rankaissut. Sanallisia ripityksiä joskus aiheesta tuli. Mummo vm. 46
Te, jotka olette omia lapsianne kurittaneet. Onko se aina ollut spontaani tilanne vai oletteko antaneet itsellenne harkinta-aikaa. Tyyliin, että syy on tullut ilmi vaikka aamulla, mutta päättäneet että annatte kuritusta vasta töiden jälkeen?
Jotkut lapset on niin tyhmiä että niitä pitää ehkä kasvattaa niin. Kaikki lapset ei ole