Lue keskustelun säännöt.
Syöpätutkimukset ja puolisolle kertominen
04.02.2025 |
miten te olette kertoneet puolisollenne? Minulla toistamiseen tämä tilanne, ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten. En kertonut puolisolleni mitään, koska hän ei osaa tukea minua, vaan alkaa hyökkääväksi minua kohtaan kun olen heikoimmillani. Suhteemme ei ole ok, mutta erinäisistä syistä en pysty irrottautumaan. Silloin tulokset olivat negatiiviset. Nyt taas syöpäepäily, nyt eri syöpää kuin viimeksi. Taaskaan en ole kertonut puolisolleni mitään meneillään olevista tutkimuksista. Hän ei näe tai halua nähdä minussa mitään outoa päällepäin. En tiedä osaanko peittää huoleni ja tuntemukseni niin hyvin ettei mitään näy ulospäin, vai eikö hän vaan välitä.
Kommentit (43)
Suosittelen eroa. Jos on syöpä, kertomasi mukaan kestät sen paremmin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun puolisoni on kiinnostunut ja olen tässä kertonut mitä on kerrottavaa. Tuore dg.
No, varmaan jos tulee positiivinen diagnoosi, niin kannattanew jotain mainita?
Oletko tullut ajaelleeksi, että koska et voi hyvin, kehosi sairastuu? Se ettei puolisosi tue sinua, ei ole hyvä merkki. Itse olin tuollaisessa toksisessa suhteessa 10- vuotta ja sairastuin syöpään. Kesti kauan irrottautua, mutta lopulta sen tein. Rintasyöpä parani ja itse olen henkisesti parantunut ja löytänyt oman arvoni.
Vierailija kirjoitti:
Minun puolisoni on kiinnostunut ja olen tässä kertonut mitä on kerrottavaa. Tuore dg.
MIten hän ilmaisee kiinnostuksensa? Miten hän tukee sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun puolisoni on kiinnostunut ja olen tässä kertonut mitä on kerrottavaa. Tuore dg.
MIten hän ilmaisee kiinnostuksensa? Miten hän tukee sinua?
Kyselee ja on kuskannut tutkimuksiin. Huomenna vie sairaalaan. Puhutaan asioista.
Itse jäin tutkimuksista suoraa sairaalaan, joten ei siinä oikein muuta auttanut kuin soittaa ja kertoa missä mennään.
Mitä sitten jos saat tällä kertaa syöpädiagnoosin? Jos pelkkä epäily on aiheuttanut tuollaisen reaktion (tai oikeammin sen puutteen), niin mitä käy kun ei ole kyse väärästä hälytyksestä? Kumppanisihan pitäisi olla sinun paras tukesi, eikä lisämielipahan aiheuttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse jäin tutkimuksista suoraa sairaalaan, joten ei siinä oikein muuta auttanut kuin soittaa ja kertoa missä mennään.
Mitä sitten jos saat tällä kertaa syöpädiagnoosin? Jos pelkkä epäily on aiheuttanut tuollaisen reaktion (tai oikeammin sen puutteen), niin mitä käy kun ei ole kyse väärästä hälytyksestä? Kumppanisihan pitäisi olla sinun paras tukesi, eikä lisämielipahan aiheuttaja.
Miten kumppanisi tukee sinua?
Olisin pistänyt noin tunteettoman kumppanin pellolle jo ajat sitten. Oma puolisoni kävi kanssani sekä tutkimuksissa että tuloksia kuulemassa, kuskasi minut hoitoihin, suri kanssani kun oli surtavaa ja iloitsi kun kaikki oli vihdoin ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jäin tutkimuksista suoraa sairaalaan, joten ei siinä oikein muuta auttanut kuin soittaa ja kertoa missä mennään.
Mitä sitten jos saat tällä kertaa syöpädiagnoosin? Jos pelkkä epäily on aiheuttanut tuollaisen reaktion (tai oikeammin sen puutteen), niin mitä käy kun ei ole kyse väärästä hälytyksestä? Kumppanisihan pitäisi olla sinun paras tukesi, eikä lisämielipahan aiheuttaja.
Miten kumppanisi tukee sinua?
Hän on käytännössä pitänyt minut elossa.
Hän otti koko meidän yhteisen elämän hartioilleen ja siihen päälle vielä minusta huolehtimisen. Hän kannatteli minut rankkojen hoitojen ja epätoivon hetkien yli, sai nauramaan synkimmälläkin hetkellä, oli lähellä ja toisaalta antoi tilaa kun tarvitsin sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme saa sut pysymään noin kammottavan ihmisen kanssa? Mitä saat tuollaisesta suhteesta?
Hyvä kysymys, joten epäilen AP:n hakevan vain sääliä tai myötätuntoa täysin muihin asioihin, mikäli tarina on totta, miksi hän ei hakeudu terapiaan. Palstan lohduttajat on perseestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on muu parantumaton diagnoosi, josta en ole kertonut sukulaiselle, jonka kanssa asun tai ylipäätään yleisesti muutenkaan kovin monelle. En kuitenkaan kuole tähän, eikä ole vakavuudeltaan mitään syövän luokkaa. Asian salaaminen on vaikeaa, koska itsestäni huomaa selvästi, että jotain on vialla ja joudun tämän takia jatkuvasti silmätikuksi. Myös sukulaiseni ihmettelee ja tuomitsee jatkuvasti. Diagnoosini ei kuitenkaan kuulu muille, enkä halua tämän tiedon muuttavan asioita. Olen joutunut koko elämäni syntipukiksi, syrjityksi ja huonosti kohdelluksi ja tämä vain pahentuisi, jos puhuisin diagnoosistani avoimesti. Valitettavasti kyseessä on ns. muotidiagnoosi, johon liittyy valtavasti ennakkoluuloja ja uskomuksia. En itsekään kysele sukulaiseni diagnooseja, joita sukulaisellani on itsellään monta, mutta ei näitä kahta, jotka itselläni on. Sukulaiseni yrittää aina vedota omiin diagnooseihinsa, mutta ei vahingossakaan halua ymmärtää omia vaikeuksiani, jotka on nähtävissä ilman diagnoosin tietämistäkin.
En nyt hahmota oikein etsitkö keinoa, miten kertoa vai miten olla paljastamatta asiaa. Koska se kertomisosuushan on hyvin yksinkertaista "Hei kuule, kävin lääkärissä ja sieltä löytyi taas jotain ja pitää mennä lisätutkimuksiin". En tiedä odotatko nyt, että joku kertoisi sinulle taikasanat, joilla saat "puolison" reagoimaan, kuten ihmiset normaalisti reagoivat tällaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin pistänyt noin tunteettoman kumppanin pellolle jo ajat sitten. Oma puolisoni kävi kanssani sekä tutkimuksissa että tuloksia kuulemassa, kuskasi minut hoitoihin, suri kanssani kun oli surtavaa ja iloitsi kun kaikki oli vihdoin ohi.
Miten tunteettoman, ei syöpä eikä sen epäily näy päällepäin. Jos ei kertonut viimeksi eikä kerro nytkään, niin odottaako että puoliso lukee ajatukset ? Kyllä on välillä vajaata sakkia täällä, pitäähän se nyt arvata vaikkei kerro mitään ja kyllä pitää tukea vaikkei tiedä mitään. Kyllä nyt on taas ap uhriutuja, avautuu tänne muttei aio kertoa puolisolle joka ei lue ajatuksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin pistänyt noin tunteettoman kumppanin pellolle jo ajat sitten. Oma puolisoni kävi kanssani sekä tutkimuksissa että tuloksia kuulemassa, kuskasi minut hoitoihin, suri kanssani kun oli surtavaa ja iloitsi kun kaikki oli vihdoin ohi.
Miten tunteettoman, ei syöpä eikä sen epäily näy päällepäin. Jos ei kertonut viimeksi eikä kerro nytkään, niin odottaako että puoliso lukee ajatukset ? Kyllä on välillä vajaata sakkia täällä, pitäähän se nyt arvata vaikkei kerro mitään ja kyllä pitää tukea vaikkei tiedä mitään. Kyllä nyt on taas ap uhriutuja, avautuu tänne muttei aio kertoa puolisolle joka ei lue ajatuksia
Luitko ap:n aloitusta ollenkaan? Hän kertoi että puoliso käy hyökkääväksi kun hän itse on heikoimmillaan ja eniten tuen tarpeessa. Jotain puolisollakin viiraa ja pahasti, kun ap haluaa heikoimmalla hetkellään suojautua tältä.
Sinun puolisollasi on joku trauma, joku kuollut vanhempi tai joku lähiomainen ja hän ei kestä käsitellä sitä sinun kohdalla. Siksi on niin negatiivinen. Tuo asia hänelle esiin erittäin herkästi ja häntä kuunnellen. Hänen maailman romahtaa siinä ja hän ei pysty sitä jostain syystä ottamaan käsittelyyn normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Sinun puolisollasi on joku trauma, joku kuollut vanhempi tai joku lähiomainen ja hän ei kestä käsitellä sitä sinun kohdalla. Siksi on niin negatiivinen. Tuo asia hänelle esiin erittäin herkästi ja häntä kuunnellen. Hänen maailman romahtaa siinä ja hän ei pysty sitä jostain syystä ottamaan käsittelyyn normaalisti.
Kyllä, hänellä on käsittelemättömiä traumoja eikä siksi reagoi normaalisti. Tämä on myös syy siihen miksi en ole eronnut hänestä. Hänen reaktionsa eroilmoitukseen ei olisi normaali. Tiedän kyllä tehneeni aikoinaan pahan virheen, mutta se ei auta tähän hetkeen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme saa sut pysymään noin kammottavan ihmisen kanssa? Mitä saat tuollaisesta suhteesta?
Hyvä kysymys, joten epäilen AP:n hakevan vain sääliä tai myötätuntoa täysin muihin asioihin, mikäli tarina on totta, miksi hän ei hakeudu terapiaan. Palstan lohduttajat on perseestä!
Kerro minulle mitä tuntemattomien sääli auttaisi minua? Mistä päättelit etten ole ollut terapiassa? Alkuun ajattelin etten edes vastaa provokatiiviseen viestiisi, mutta jos joku muu hyötyy vastauksesta, niin sitten tämä ajaa asiansa. Miksi sinä olet niin hyökkäävä. Olet vähän kuin puolisoni. Jos olisit ajatuksella lukenut aloitukseni, olisit kyllä ymmärtänyt asian. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme saa sut pysymään noin kammottavan ihmisen kanssa? Mitä saat tuollaisesta suhteesta?
Hyvä kysymys, joten epäilen AP:n hakevan vain sääliä tai myötätuntoa täysin muihin asioihin, mikäli tarina on totta, miksi hän ei hakeudu terapiaan. Palstan lohduttajat on perseestä!
Olet kyllä sairas. Toivottavasti tulet omakohtaisesti kokemaan itsekin jotain vastaavaa. Sitten varmaan olisikin pas*at housuissa eikä suu paukkuisi entiseen tahtiin.
Mikä ihme saa sut pysymään noin kammottavan ihmisen kanssa? Mitä saat tuollaisesta suhteesta?