Syöpätutkimukset ja puolisolle kertominen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin pistänyt noin tunteettoman kumppanin pellolle jo ajat sitten. Oma puolisoni kävi kanssani sekä tutkimuksissa että tuloksia kuulemassa, kuskasi minut hoitoihin, suri kanssani kun oli surtavaa ja iloitsi kun kaikki oli vihdoin ohi.

Miten tunteettoman, ei syöpä eikä sen epäily näy päällepäin. Jos ei kertonut viimeksi eikä kerro nytkään, niin odottaako että puoliso lukee ajatukset ? Kyllä on välillä vajaata sakkia täällä, pitäähän se nyt arvata vaikkei kerro mitään ja kyllä pitää tukea vaikkei tiedä mitään. Kyllä nyt on taas ap uhriutuja, avautuu tänne muttei aio kertoa puolisolle joka ei lue ajatuksia 

Luitko ap:n aloitusta ollenkaan? Hän kertoi että puoliso käy hyökkääväksi kun hän itse on heikoimmillaan ja eniten tuen tarpeessa

Kusipäisyys näkyy olevan sinunkin vaivasi. En ymmärrä tätä palstaa enää ollenkaan. Joka ketjuun tulee kiusaajat ja ilkeilijät. Ehdotus kunnon ihmisille: ei tehdä aloituksia eikä vastailla ollenkaan. Antaa ilketten ihmisten haukkua toisiaan. 😈

Tiedän ap, miltä sinusta tuntuu😣

Olen sairastanut syövän ja parantunut. Puolisoni tuki kiitettävästi (kuljetti, teki ruuat ja siivoukset, hellitteli jne.). Jos tulisi epäilys uudesta syövästä en kyllä kertoisi hänelle ennen kuin vasta varman tiedon saatuani ihan vaan säästääkseni hänet tuskasta, jota epäilykin aiheuttaa. 

Kuinka konkreettinen tämä syöpäepäily on? Epäiletkö itse syöpää? Epäileekö lääkäri syöpää?

Jos lääkäri epäilee syöpää, niin kertoisin.