En pääse yli lemmikin kuolemasta
Suru tuntuu niin kamalalta. Mitä pidempään menee, sitä uskomattomalta tuntuu, että en näe häntä enää koskaan. Selailen päivästä toiseen kuvia ja videoita hänestä.
Kommentit (130)
Mitä olit oikein kuvitellut? Että lemmikki eläisi ikuisesti? Tai että sinä kuolisit ensin? Nyt vähän valoja päälle.
Surusta ei tarvitse päästä yli, mutta kuolema tulee kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Eläin on se, ei hän.
Painu helvettii pätemästä kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläin on se, ei hän.
Painu helvettii pätemästä kusipää.
Painu itse. Eläin on eläin, ja siitä käytetään persoonapronominia se.
Onpa ylilautamaisia kommentteja täällä. Hävetkää.
Vierailija kirjoitti:
Saitko saikkua? Rakki kuoli
Oootko aina ollu kusipää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläin on se, ei hän.
Painu helvettii pätemästä kusipää.
Painu itse. Eläin on eläin, ja siitä käytetään persoonapronominia se.
Nyt äikän ope painu helvettiin.turpaa pitäis vetää tollasia kusipäitä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olit oikein kuvitellut? Että lemmikki eläisi ikuisesti? Tai että sinä kuolisit ensin? Nyt vähän valoja päälle.
Surusta ei tarvitse päästä yli, mutta kuolema tulee kaikille.
Eli kaikki sureminen on turhaa. Sulla vissiin lääkkeet tapissa?
Voimia ap, jos rahkeet riittää, miten olisi uusi lemmikki? Ei korvaa vanhaa, mutta itseäni on aina helpottanut kun voi keskittyä pikku hiljaa uuteen elämään.
Anna nyt niiden kuvien ja videoiden selailun nyt ainakin vähän aikaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ylilautamaisia kommentteja täällä. Hävetkää.
Nää aloitukset kerää eläinten vihaaja mulkeroita .joilla on kusta päässä.
Eläin on se, ei
Eläin on eläin, ja siitä käytetään persoonapronominia se.
Rakki on se.
Rakki se on.
Se on hirvee rakki.
Vierailija kirjoitti:
Eläin on se, ei hän.
Sinä et sitä määrää.
Vierailija kirjoitti:
Eläin on se, ei hän.
kusipää on kusipää.sen on tultava tänne pätemään.
Hyi, mitä vastauksia olet saanut. Ihmiset osaavat olla kylmiä ja ilkeitä. Surkeaa, jos heillä ei ole koskaan ollut elämässään mitään tai ketään yhtä rakasta kuin AP:llä.
AP, ymmärrän tuskasi. Jouduin luopumaan lemmikistäni viime kesänä. Ensimmäiset viikot ja kuukaudetkin olivat kamalia. Ikävän lisäksi tunsin huonoa omaatuntoa lopetuspäätöksestä, vaikka se oli oikea päätös eläinlääkärinkin mielestä.
Kuukausien mittaan olo on helpottunut, vaikka itku tulee yhä. Alkuun tuntui, etten voi ajatella muuta kuin surua ja menetystä, nyt päähän mahtuu muutakin. Olen aktiivisesti alkanut ajatella, kuinka onnekas olen, kun olen saanut jakaa muutaman vuoden rakkaan lemmikin kanssa.
Voimia AP, toivon, että pääset tasapainoon asian kanssa.
Tänne ei kannata laittaa aloituksia jos haluaa neuvoja tai empatiaa. Luonnevikaiset oikein nauttivat kun pääsevät potkimaan maassa makaavaa.
Ja täällä niitä luonnevikaisia todellakin pyörii. Keskenkasvuisia henkisesti.
Eläin on se, ei hän.