Kyllä tämä etälasten tuleminen on sarjassa Keisarilla ei ole vaatteita.
Mies - eli lasten isä - on ihminen, joka ei osaa tehdä lasten kanssa oikein muuta kuin käydä ravintolassa syömässä. Hän kyllä tekee heidän kanssaan asioita, jos lapset ehdottavat. Mutta kun lapsilta kysyy mitä haluavat, niin 90 %:sti vastaus on en mä tiiä.
Mitä viikonloppuna sitten tapahtuu? Lapset tulevat ja syömme kaikki valmistamaani ruokaa. Kysellään kuulumisia, mutta harvoimpa niitä kauheasti on. Minä aikalailla ylläpidän keskustelua. Ruokailu kestää lasten osalta 15 minuuttia, jonka jälkeen lapset sulkeutuvat omiin huoneiisinsa katselemaan tiktokkia. Näen heidät illalla kävelemässä keittiöön.
Me menemme aikaisin nukkumaan ja heräämme aikaisin. Lapset heräävät puolelta päivin. Näen heidät silloin kävelemässä keittiöön. He vetäytyvät syömään aamiaista omiin huoneisiinsa. Sitten onkin jo kotiinkähtöaika.
He ovat nyt teinejä, mutta näin on menty jo vuosikaudet. Pikkulapsiaikana he halusivat hoploppiin, lopun ajasta leikkivät huoneissaan kaksi päivää, mutta ovat nyt halunneet lyhentää käynnit yhteen vuorokauteen.
Eivät he minua haittaa, mutta ihmettelen, miksi tätä leikkiä leikitään? Isälle sopii, jos he tulevat, mutta hänelle sopii, jos eivät tule. Lapset eivät kehtaa sanoa, että kavereiden kanssa olisi kivempaa. Lähiäiti noudattaa velvollisuuttaan. Outo kuvio jokaiselle osapuolelle.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole eroperheistä kokemusta, mutta kuvittelisin että tuo on pitkällä tähtäimellä oikein fiksua, vaikka nyt tuntuukin hölmöltä. Tällä lailla lasten ja isän suhde kuitenkin pysyy yllä.
Eivät ne teinit välttämättä ole yhtään sen innokkaampia vanhempien kanssa seurustelijoita ydinperheessäkään. Eikä niitä silti olla sieltä dumppaamassa mihinkään.
Saman asian ajaisi se, että kävisivät vain syömässä kahden viikon välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole eroperheistä kokemusta, mutta kuvittelisin että tuo on pitkällä tähtäimellä oikein fiksua, vaikka nyt tuntuukin hölmöltä. Tällä lailla lasten ja isän suhde kuitenkin pysyy yllä.
Eivät ne teinit välttämättä ole yhtään sen innokkaampia vanhempien kanssa seurustelijoita ydinperheessäkään. Eikä niitä silti olla sieltä dumppaamassa mihinkään.
Saman asian ajaisi se, että kävisivät vain syömässä kahden viikon välein.
Vanhempana en voisi kuvitella tilannetta, jossa olisi ideaalia olla (alaikäisten) lastensa kanssa tekemisissä yhden aterian verran pari kertaa kuussa.
Isä on niiden lasten vanhempi. Ei mikään vieras sukulainen. Eikö isä voi viedä teinejä esim. elokuviin? Onko isä jotenkin ulkoistanut itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole eroperheistä kokemusta, mutta kuvittelisin että tuo on pitkällä tähtäimellä oikein fiksua, vaikka nyt tuntuukin hölmöltä. Tällä lailla lasten ja isän suhde kuitenkin pysyy yllä.
Eivät ne teinit välttämättä ole yhtään sen innokkaampia vanhempien kanssa seurustelijoita ydinperheessäkään. Eikä niitä silti olla sieltä dumppaamassa mihinkään.
Saman asian ajaisi se, että kävisivät vain syömässä kahden viikon välein.Vanhempana en voisi kuvitella tilannetta, jossa olisi ideaalia olla (alaikäisten) lastensa kanssa tekemisissä yhden aterian verran pari kertaa kuussa.
Mutta aloittajalle tilanne olisi ideaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole eroperheistä kokemusta, mutta kuvittelisin että tuo on pitkällä tähtäimellä oikein fiksua, vaikka nyt tuntuukin hölmöltä. Tällä lailla lasten ja isän suhde kuitenkin pysyy yllä.
Eivät ne teinit välttämättä ole yhtään sen innokkaampia vanhempien kanssa seurustelijoita ydinperheessäkään. Eikä niitä silti olla sieltä dumppaamassa mihinkään.
Saman asian ajaisi se, että kävisivät vain syömässä kahden viikon välein.Vanhempana en voisi kuvitella tilannetta, jossa olisi ideaalia olla (alaikäisten) lastensa kanssa tekemisissä yhden aterian verran pari kertaa kuussa.
Ajallisesti se olisi sama asia, mitä nyt viettää lastensa kanssa. Ravintolassa kun istutaan pidempään ruokapöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Isä on niiden lasten vanhempi. Ei mikään vieras sukulainen. Eikö isä voi viedä teinejä esim. elokuviin? Onko isä jotenkin ulkoistanut itsensä?
hän viel lapset leffaan, jos nämä haluavat. Mutta lapsilla eivät ehdota mitään. Pienempämä ehdottivat hoploppia, ja silloin kävivät siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole eroperheistä kokemusta, mutta kuvittelisin että tuo on pitkällä tähtäimellä oikein fiksua, vaikka nyt tuntuukin hölmöltä. Tällä lailla lasten ja isän suhde kuitenkin pysyy yllä.
Eivät ne teinit välttämättä ole yhtään sen innokkaampia vanhempien kanssa seurustelijoita ydinperheessäkään. Eikä niitä silti olla sieltä dumppaamassa mihinkään.
Saman asian ajaisi se, että kävisivät vain syömässä kahden viikon välein.Vanhempana en voisi kuvitella tilannetta, jossa olisi ideaalia olla (alaikäisten) lastensa kanssa tekemisissä yhden aterian verran pari kertaa kuussa.
Mutta aloittajalle tilanne olisi ideaali.
Luuletko, että nykymalli kuormittaa minua jotenkin? Teen ruokaa kuitenkin, minulle on ihan sama, teenkö sitä enemmän vai vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Käytettyjen ongelmia osa 656
Ei tässä ole ns. Ongelmaa. Tai ainakaan ei ole ongelma minulle eikä miehell. Ihmettelen vain kuviota.
Lapset ovat kivoja ja hyvinkäyttäytyviä. Äitinsä on kasvattanut heidät toki tiukassa kurissa. Ikinä eivät pullikoi vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole eroperheistä kokemusta, mutta kuvittelisin että tuo on pitkällä tähtäimellä oikein fiksua, vaikka nyt tuntuukin hölmöltä. Tällä lailla lasten ja isän suhde kuitenkin pysyy yllä.
Eivät ne teinit välttämättä ole yhtään sen innokkaampia vanhempien kanssa seurustelijoita ydinperheessäkään. Eikä niitä silti olla sieltä dumppaamassa mihinkään.
Saman asian ajaisi se, että kävisivät vain syömässä kahden viikon välein.Vanhempana en voisi kuvitella tilannetta, jossa olisi ideaalia olla (alaikäisten) lastensa kanssa tekemisissä yhden aterian verran pari kertaa kuussa.
Mutta aloittajalle tilanne olisi ideaali.
<
Ajattele, saisit harrastushuoneen ja kotitoimiston, jossa voit kirjoittaa blogia, eikä tarvitse katsoa, kun teinit käyvät keittiössä.
Eikö tuo olisi mukavaa?
Ethän sinä ap tätä ihmettelisi, jos et kokisi, että tilanteessa ei ole ongelmaa. Sanoithan tuossa aiemmin, että riittäisi, että kävisivät syömässä parin viikon välein (ja sitten ovesta ulos, jotta ap saa olla rauhassa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä on niiden lasten vanhempi. Ei mikään vieras sukulainen. Eikö isä voi viedä teinejä esim. elokuviin? Onko isä jotenkin ulkoistanut itsensä?
hän viel lapset leffaan, jos nämä haluavat. Mutta lapsilla eivät ehdota mitään. Pienempämä ehdottivat hoploppia, ja silloin kävivät siellä.
Miksi pitäisi olla jotain järjestettyä toimintaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole eroperheistä kokemusta, mutta kuvittelisin että tuo on pitkällä tähtäimellä oikein fiksua, vaikka nyt tuntuukin hölmöltä. Tällä lailla lasten ja isän suhde kuitenkin pysyy yllä.
Eivät ne teinit välttämättä ole yhtään sen innokkaampia vanhempien kanssa seurustelijoita ydinperheessäkään. Eikä niitä silti olla sieltä dumppaamassa mihinkään.
Saman asian ajaisi se, että kävisivät vain syömässä kahden viikon välein.Vanhempana en voisi kuvitella tilannetta, jossa olisi ideaalia olla (alaikäisten) lastensa kanssa tekemisissä yhden aterian verran pari kertaa kuussa.
Mutta aloittajalle til
Ajattele, saisit harrastushuoneen ja kotitoimiston, jossa voit kirjoittaa blogia, eikä tarvitse katsoa, kun teinit käyvät keittiössä.
Eikö tuo olisi mukavaa?
Minulla on työhuone, jossa toinen lapsi nukkuu. En tee töitä viikonloppuisin. Miksi luulet, että minua haittaa keittiössä käyminen?
Ap on siis lasten isän nyksä? Olisihan tuon voinut kertoakin. Nyt piti lukea rivien välistä.
Hyvin kasvatetut ei vie aamupalaa omaan huoneeseen.
Ehkäpä lasten käyttäytymiseen vaikuttaa tämä äitipuoli, jota vaan tuntuu haittaavan lasten käyminen.
Samaahan se on kaikilla. Vaaditaan tosi paljon vanhemmalta saada nuori irrotettua ruudun ääreltä ja rikottua kaavaa. Ota tavoitteita, vaikka yksi tai kaksi juttua lisää päivässä jota teette yhdessä. Ei oo helppoa mutta tutustut lapsiisi siinä paremmin. Sekoita mukavaa ja uuden oppimista ja perusarkea. Sinä olet heidän isä.
Lakkaa tekemästä tunnetyötä. Jos isällä ja lapsilla ei ole tekemistä tai keskusteltavaa, niin älä sinä ylläpidä ilmapiiriä heidän puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä ap tätä ihmettelisi, jos et kokisi, että tilanteessa ei ole ongelmaa. Sanoithan tuossa aiemmin, että riittäisi, että kävisivät syömässä parin viikon välein (ja sitten ovesta ulos, jotta ap saa olla rauhassa).
Minä kyllä ihmettelen paljonkin asioita, vaikka en koe niiden olevan ongelmallisia. Ihmettelen vaikka kaverini valitusta siitä, ettei ole rahaa, mutta silti ei ota vastaan lisätöitä. Eihän se ole ongelma.
Ajallisesti ravintolassa käyminen olisi isän ja lasten kanssa yhtä paljon yhdessäoloa kuin tämä nykyinen kuvio. Jos tämä riittää nyt, niin oletan, että ravintolakäyntikin riittäisi.
Mulla ei ole eroperheistä kokemusta, mutta kuvittelisin että tuo on pitkällä tähtäimellä oikein fiksua, vaikka nyt tuntuukin hölmöltä. Tällä lailla lasten ja isän suhde kuitenkin pysyy yllä.
Eivät ne teinit välttämättä ole yhtään sen innokkaampia vanhempien kanssa seurustelijoita ydinperheessäkään. Eikä niitä silti olla sieltä dumppaamassa mihinkään.