Lue keskustelun säännöt.
Paljonko panostat kaveri/ystäväsuhteisiin ollessasi parisuhteessa?
29.01.2025 |
Mietin tossa kun yksi kaveri erosi yli 20 vuoden suhteesta. Kaikenaikaa oli vain mies, lapset ja perhe. Mihinkään ei voinut lähteä (mies ei kieltänyt tai mitään!) ja mitään ei voinut koskaan tehdä. Nyt sitten kun ero tuli ja lapset on viikko/viikko meiningillä niin aikaa olisikin ystäville vaikka ja kuinka ja vika onkin meissä muissa, kun "hyljätään" hänet vaikka hän on juuri eronnut ja hänellä on vaikeaa!
Teksti nyt ei ollut kovin selkeä, mutta haluaisin vaan muistuttaa kaikkia pitämään huolta niistä ystävyyssuhteista myös parisuhteessa ollessaan.
Kommentit (22)
Lueskelin juuri kuinka monille se oma puoliso pitää olla paras kaveri ja kaikki pitää tehdä yhdessä.
Aivan käsittämätöntä. Lyhytnäköistä. Jopa AHDISTAVAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ, harrastukset, läheiset ja ystävät. Tasapaino näiden asioiden välillä on tavoittelemisen arvoista. Perhe ei ole pysyvä yksikkö.
Ei kaverisi tuossa tilanteessa ole oikeutettu syyllistämään sinua. Mutta asiat ei koskaan ole mustavalkoisia. Jos siellä perheessä on ollut sitä lapsiarkea ja vaikka jatkuvaa henkistä väkivaltaa (näistä harvoin ulkopuoliset tietää mitään), on voinut olla liian kuormittunut mihinkään muuhun tekemiseen. Että nyt voi olla ihan eri tavalla energiaa kun parisuhteen taakka on poissa ja vapaa-aikaa enemmän. Mutta toki sinäkin oman jaksamisesi mukaan tapaat häntä, ei siinä mitään syytä loukkaantua ole.
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin juuri kuinka monille se oma puoliso pitää olla paras kaveri ja kaikki pitää tehdä yhdessä.
Aivan käsittämätöntä. Lyhytnäköistä. Jopa AHDISTAVAA.
Maailma on nyt senkaltainen, että parisuhteesta tankataan asioita, joita ennen saatiin monesta muusta lähteestä. Ennen oltiin suhteessa myös esim sukuun, jumalaan tai kylään, nyt haetaan kaikki parisuhteesta. Parisuhteista tulee liian tiiviitä ja tämä altistaa erolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin juuri kuinka monille se oma puoliso pitää olla paras kaveri ja kaikki pitää tehdä yhdessä.
Aivan käsittämätöntä. Lyhytnäköistä. Jopa AHDISTAVAA.
Maailma on nyt senkaltainen, että parisuhteesta tankataan asioita, joita ennen saatiin monesta muusta lähteestä. Ennen oltiin suhteessa myös esim sukuun, jumalaan tai kylään, nyt haetaan kaikki parisuhteesta. Parisuhteista tulee liian tiiviitä ja tämä altistaa erolle.
Parisuhteessa saa ja täytyy olla jotain omaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaverisi tuossa tilanteessa ole oikeutettu syyllistämään sinua. Mutta asiat ei koskaan ole mustavalkoisia. Jos siellä perheessä on ollut sitä lapsiarkea ja vaikka jatkuvaa henkistä väkivaltaa (näistä harvoin ulkopuoliset tietää mitään), on voinut olla liian kuormittunut mihinkään muuhun tekemiseen. Että nyt voi olla ihan eri tavalla energiaa kun parisuhteen taakka on poissa ja vapaa-aikaa enemmän. Mutta toki sinäkin oman jaksamisesi mukaan tapaat häntä, ei siinä mitään syytä loukkaantua ole.
Itse mietin näissä asioita myös toisin päin, onko siellä perheessä isällä ja lapsilla ollut sitä omaa aikaa, isä ja lapsi aikaa ilman, että nainen ohjaa ja säätelee koko aikaa.
Tuttavanainen käytännössä ghostasi kun aloitti seurustelun miesystävänsä kanssa. Nyt sitten kun parin vuoden myrskyisän suhteen jälkeen erosi, niin tarvitsisi olkapäätä, seksiä, harrastuskaveria. No, se juna meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde ei ole koskaan rajoittanut minulla muuta elämää, olen pitänyt yhteyttä kavereihin säännöllisesti. Nyt moni, myös minä, elää hektistä lapsiperhearkea, ja sillä on ollut iso vaikutus siihen että nykyään on vaikea löytää yhteistä aikaa kun on vauvoja, isompien lasten harrastuksia ja paljon tauteja mitä tulee päiväkodista ja koulusta ym. Lisäksi korona muutti omassa kaveripiirissä asioita, ihmiset oli pitkään vain kotona ja jotenkin se aikaisempi sosiaalisuus ei ole palautunut.
Minulla on ollut kavereita jotka ei pidä yhteyttä juurikaan kun ovat parisuhteessa, eron jälkeen kyllä seura kelpaa kunnes taas se seuraava elämän rakkaus tulee kuvioihin. No, ne kaverisuhteet on joko kokonaan kuopattu tai oman prioriteettilistan häntäpäässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin juuri kuinka monille se oma puoliso pitää olla paras kaveri ja kaikki pitää tehdä yhdessä.
Aivan käsittämätöntä. Lyhytnäköistä. Jopa AHDISTAVAA.
Maailma on nyt senkaltainen, että parisuhteesta tankataan asioita, joita ennen saatiin monesta muusta lähteestä. Ennen oltiin suhteessa myös esim sukuun, jumalaan tai kylään, nyt haetaan kaikki parisuhteesta. Parisuhteista tulee liian tiiviitä ja tämä altistaa erolle.
on todella lyhytnäköistä takertua pelkästään siihen kumppaniin, jonka on oltava kaikki kaikessa, aina mukana, aina yhteydessä. Ja kun koko elämän parisuhteet on harvinaisia niin jossain kohtaa nämä ihmiset itkee kun ovatkin niin yksinäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosien varrella monet ystävyyssuhteet hiipuu tai ainakin yhteydenpito vähenee, mun mielestä normaalia jo ihan muutenkin perheen perustamisen, muuttojen ym myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vuosien varrella monet ystävyyssuhteet hiipuu tai ainakin yhteydenpito vähenee, mun mielestä normaalia jo ihan muutenkin perheen perustamisen, muuttojen ym myötä.
Turha sitten itkeä kun ero tulee kun kellään ei ole koskaan aikaa. Normaalia sekin on koska kuka jaksaa täysin parisuhdeidylliin katoavaa ihmistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosien varrella monet ystävyyssuhteet hiipuu tai ainakin yhteydenpito vähenee, mun mielestä normaalia jo ihan muutenkin perheen perustamisen, muuttojen ym myötä.
No tässä kohtaa se ei kai ole oikeaa ystävyyttä? Minulla on monta ystävää ihan päiväkodista asti (olen liki 50) ja esimerkiksi yksi ulkomaille muuttanut ystävä, jota muutosta huolimatta näen vähintään kahdesti vuodessa vierailujen muodossa ja puhun vähintäänkin viikoittain kuulumiset puhelimessa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavanainen käytännössä ghostasi kun aloitti seurustelun miesystävänsä kanssa. Nyt sitten kun parin vuoden myrskyisän suhteen jälkeen erosi, niin tarvitsisi olkapäätä, seksiä, harrastuskaveria. No, se juna meni jo.
Mulla vähän sama tilanne. Just eilen blokkasin joka paikasta mimmin joka tekee tuota samaa. 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosien varrella monet ystävyyssuhteet hiipuu tai ainakin yhteydenpito vähenee, mun mielestä normaalia jo ihan muutenkin perheen perustamisen, muuttojen ym myötä.
Turha sitten itkeä kun ero tulee kun kellään ei ole koskaan aikaa. Normaalia sekin on koska kuka jaksaa täysin parisuhdeidylliin katoavaa ihmistä
No kyllä mä jaksan. Lapsuudesta asti parhaan ystävän kanssa yhteydenpito väheni, kun hänellä oli neljä alle kouluikäistä lasta ja vielä iso talo ja eläimet. Mun mielestä TÄYSIN ymmärrettävää. Nyt heillä on jo kaksi vanhinta lasta muuttamassa omilleen eikä jäljelle jäävien harrastuksiin mene niin paljoa aikaa. Joten nyt ollaan taas oltu yhteyksissä enemmän, ja ensi kesänä aiotaan nähdä ihan pidemmän kaavan mukaan pitkästä aikaa.
Mun mielestä oikea ystävyys sen kestää, että aina ei vaan ehdi pitää niin paljoa yhteyksiä. Sitten kun ehtii, jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin juuri kuinka monille se oma puoliso pitää olla paras kaveri ja kaikki pitää tehdä yhdessä.
Aivan käsittämätöntä. Lyhytnäköistä. Jopa AHDISTAVAA.
Maailma on nyt senkaltainen, että parisuhteesta tankataan asioita, joita ennen saatiin monesta muusta lähteestä. Ennen oltiin suhteessa myös esim sukuun, jumalaan tai kylään, nyt haetaan kaikki parisuhteesta. Parisuhteista tulee liian tiiviitä ja tämä altistaa erolle.
Ei se altista erolle, jos molemmat haluaa tiivistä parisuhdetta. Mun miehellä ei edes ole kuin työkaverit, heitä tapaa työajan ulkopuolella kerran vuodessa. Mulla on muutama ystävä, joita tapaan pari kertaa vuodessa ja molempien puolisot on mukana.
Muuten vietän kaiken mahdollisen vapaa-ajan miehen kanssa ihan siksi että hän on ihan parasta seuraa 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosien varrella monet ystävyyssuhteet hiipuu tai ainakin yhteydenpito vähenee, mun mielestä normaalia jo ihan muutenkin perheen perustamisen, muuttojen ym myötä.
Turha sitten itkeä kun ero tulee kun kellään ei ole koskaan aikaa. Normaalia sekin on koska kuka jaksaa täysin parisuhdeidylliin katoavaa ihmistä
No kyllä mä jaksan. Lapsuudesta asti parhaan ystävän kanssa yhteydenpito väheni, kun hänellä oli neljä alle kouluikäistä lasta ja vielä iso talo ja eläimet. Mun mielestä TÄYSIN ymmärrettävää. Nyt heillä on jo kaksi vanhinta lasta muuttamassa omilleen eikä jäljelle jäävien harrastuksiin mene niin paljoa aikaa. Joten nyt ollaan taas oltu yhteyksissä enemmän, ja ensi kesänä aiotaan nähdä ihan pidemmän kaavan mukaan pitkästä aikaa.
Mun mielestä oikea ystävyys sen kestää, että
Samaa mieltä. Pitkäaikaisimmat ystävyyssuhteet on kestäneet 45 vuotta ja kestäneet myös ne hiljaisemmat ajat.
Mitkä kaveri/ystävyyssuhteet?
Viimeinenkin lopetti yhteydenpidon kun kuuli että vaimoni on raskaana. Sen jälkeen ollut aika hiljaista, esikoinen pääsee ripille kesällä.
M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosien varrella monet ystävyyssuhteet hiipuu tai ainakin yhteydenpito vähenee, mun mielestä normaalia jo ihan muutenkin perheen perustamisen, muuttojen ym myötä.
Turha sitten itkeä kun ero tulee kun kellään ei ole koskaan aikaa. Normaalia sekin on koska kuka jaksaa täysin parisuhdeidylliin katoavaa ihmistä
No kyllä mä jaksan. Lapsuudesta asti parhaan ystävän kanssa yhteydenpito väheni, kun hänellä oli neljä alle kouluikäistä lasta ja vielä iso talo ja eläimet. Mun mielestä TÄYSIN ymmärrettävää. Nyt heillä on jo kaksi vanhinta lasta muuttamassa omilleen eikä jäljelle jäävien harrastuksiin mene niin paljoa aikaa. Joten nyt ollaan taas oltu yhteyksissä enemmän, ja ensi kesänä aiotaan nähdä ihan pidemmän kaavan mukaan pitkästä aikaa.
Mun mielestä oikea ystävyys sen kestää, että
Mulla on sama, mutta tähän pätee varmaan sama kuin parisuhteisiinkin, eli silloin on asiat ok kun kaikille osapuolille on ok. Omat ystävätkin on enimmäkseen vähän introvertteja ja sellaisia, että voi harvemminkin nähdä ja ystävyys silti jatkuu. Jos joku toivoo kovin tiivistä yhteydenpitoa niin huono ystävä olen siihen.
No minä panostaisin kyllä, mutta kaikki muut eivät. Paras ystäväni on uponnut lapsiperhesuohon eikä ota meitä edes kyläilemään, kun koti on jatkuvasti pommi. Kummipojan perheessä puolestaan vieraillaan säännöllisesti. Lapsettomien kavereiden kanssa harrastetaan, käydään lounailla ja illallisilla. Oikein hyvä tasapaino on. Miehen kanssa olen muuten 24/7 ja ihan omasta tahdostani :)
Panostan paljon. Mieheni myös. Tosiystävä ei hylkää vaikka rakastuisi ja/tai perustaisi perheen.
Kaverisi kitinälle voit nyt olla lotkauttamatta korvaasi. Eivät kaverit ja ystävät ole käyttötavaraa joka otetaan esiin kun niitä sattuu tarvitsemaan.