Sinkkunainen: Tuntuuko sinusta siltä, että sinulla on valtavasti valinnanvaraa miehissä?
Kysymys sinkkunaisille: tuntuuko teistä sinkuista siltä, että teillä on deittiäpissä valtavasti valinnanvaraa ja että te saatte sieltä milloin vaan laadukasta miesseuraa?
Entä jos olet tapailu- tai seurustelusuhteessa jonkun tosi kivan miehen kanssa, niin mietitkö koskaan, että kyllä sä paremmankin miehen löytäisit, eli "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella"? Tai jos tulee jokin pienikin konflikti tilanne, oletko valmis lyömään hanskat tiskiin, kun tiedät, että kyllä sä löydy helposti uuden paremman miehen?
Kommentit (15)
Ei ole valinnanvaraa enkä alkaisi mihinkään suhteeseen ihan kivan kanssa. Ehkä siksi olenkin ollut niin pitkään sinkku.
Vaikea samaistua kysymykseen, koska en lähtökohtaisesti halua miestä ja parisuhdetta. Voin ryhtyä sellaiseen vain, jos tulee todella mahtava mies vastaan ja rakastun. Eli millään "valinnanvaralla" ei ole mitään merkitystä. Valinnanvaraa pohtivat ne miehet, jotka ehdottomasti haluavat jonkun parisuhteeseen.
En hae parisuhdetta. Oikea mies tulee jos on tullakseen. Voin olla myös ilman miestä.
On vain yksi ja ainoa. Muut ei kiinnosta pätkääkään 😎
Vierailija kirjoitti:
Sanotaanko, että valinnanvaraa on, mutta oikeasti potentiaaliselta tuntuvia miehiä on aika vähän. Ei kuitenkaan tarvitse tyytyä mihinkään huonoon. Kriteerien pitää olla korkealla.
Näin juuri. Enkä pidä yleisesti ottaen deittisovellusmiehiä suurimmaksi osaksi laadukkaina. On hyviäkin joukossa, mutta valtaosa ei todellakaan ole hyviä. En muuten tuomitse deittisovellusten käyttöä, mutta ihannemieheni uskaltaa lähestyä livenä. En minä osaa sitä sen paremmin selittää. Ujo saa olla, mutta kyllä sitä vain odottaa että siitä huolimatta mies uskaltaa jutella livenä, kun uskalsi 17-vuotias eksänikin silloin aikoinaan kun olimme teinejä. Aikuiselta odottaa ihan hieman enemmän. Omat kriteerini ovat tosi korkealla ja livenä ON vaikeaa, todella vaikeaa löytää sokkona sellaista, joka niihin osuu. Mutta kyllä silti kaipaan enemmän sitä livekontaktia heti alusta. Deittisovellukset ovat kiva lisä siihen. Kyllä minulla on aina paljon valinnanvaraa, mutta ei kuka tahansa sytytä.
Minä jotenkin turhaudun ihan äärimmäisen paljon, kun joku vaikuttaa kiinnostuneelta, mutta häneen ei saa mitään kontaktia livenä. Monesti nämä ovat suhteessa (vihaan sanaa varattu), mutta joskus ovat vain saamattomia. Muistan yhdessä työpaikassa parin vuoden takaa, kun yksi mies vilkuili minua ja hänkin kiinnitti huomioni, vaikkei ollut mikään 😍😍😍😍😍😍😍😍 ainakaan välittömästi. Oli ihan miellyttävän näköinen. Monesti olimme samassa paikassa samaan aikaan, mutta koskaan emme jutelleet mitään. Se oli turhauttavaa. Olisi ollut mukavaa tutustua, vaikka ujo olenkin. Ehkä hän oli superujo (vaikutti siltä) tai suhteessa.
On noita muissakin työpaikoissa ollut, mutta koskaan kukaan ei oikein juttele mitään. Ohimennen EHKÄ jotain pientä, ei muuten. Yleensä ei senkään vertaa.
Kun olin sinkku, tuntui että täysin riman alittavia miehiä oli kaikki kanavat tukossa. Nekin jotka aluksi vaikuttivat hyviltä ja joiden kanssa päädyin treffeille osoittautuivat niin laaduttomiksi että heitä oli mahdoton pitää "vaihtoehtoina" lainkaan.
Lopulta rakas löytyi yhteisestä harrastuksesta ja en kyllä olisi voinut elää itseni kanssa jos olisin sitä ennen tyytynyt johonkin niistä muista tarjokkaistanja missannut sen takia tämän aarteen.
Kun nykyisen kanssa käytiin ekoilla virallisilla treffeillä, oli vahva tunne että tässä se on. Ja sama tunne on edelleen viisi vuotta myöhemmin. Ei tule mieleenkään haikailla "vihreää ruohoa aidan toisella puolen" kun oma parisuhde on varsinainen kukkaketo, kaunein, vehrein ja idyllisin.
Jos meille tulee ero, niin sitten kyllä mulle ei kelpaa enää kukaan. Kun on kokenut jotain näin ihanaa ja aitoa, vähempi ei tunnu enää miltään ja parempaa en usko kenenkään pystyvän tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Minä jotenkin turhaudun ihan äärimmäisen paljon, kun joku vaikuttaa kiinnostuneelta, mutta häneen ei saa mitään kontaktia livenä. Monesti nämä ovat suhteessa (vihaan sanaa varattu), mutta joskus ovat vain saamattomia. Muistan yhdessä työpaikassa parin vuoden takaa, kun yksi mies vilkuili minua ja hänkin kiinnitti huomioni, vaikkei ollut mikään 😍😍😍😍😍😍😍😍 ainakaan välittömästi. Oli ihan miellyttävän näköinen. Monesti olimme samassa paikassa samaan aikaan, mutta koskaan emme jutelleet mitään. Se oli turhauttavaa. Olisi ollut mukavaa tutustua, vaikka ujo olenkin. Ehkä hän oli superujo (vaikutti siltä) tai suhteessa.
Miksi te naiset ette voi tehdä sitä aloitetta???????????
Sanotaanko, että valinnanvaraa on, mutta oikeasti potentiaaliselta tuntuvia miehiä on aika vähän. Ei kuitenkaan tarvitse tyytyä mihinkään huonoon. Kriteerien pitää olla korkealla.