Lemmikinpidosta luopuminen.
Muita, jotka päättäneet etteivät enää ikinä hanki lemmikkiä? Meillä aina ollut eläimiä. Nyt vanha koira ja kissa, olen päättänyt että kun nämä kuolevat niin eläimiä ei meille enää tule. Loputonta rahanmenoa, terveyshuolia, aina pitää hankkia hoitaja jos lähtee päiväreissua pidemmälle. Sitten kun luopumisen aika koittaa, se on ihan hirveää ja olet surun murtama. Eivät juuri koskaan kuole itsekseen, vaan joudut viemään lopetettavaksi ja tunnet itsesi murhaajaksi. Lapsissa on tarpeeksi tekemistä. On eläimistä iloakin, mut nyt alkaa tuntua että miinuksia on enemmän kuin plussia.
Kommentit (4)
Joitain kuukausia sitten menetin nuorehkon lemmikin, joka oli äärettömän rakas. Kyllä siinä aluksi oli tunne, ettei ikinä enää, mutta kun suru ei millään tahtonut alkaa helpottaa, tuli ajatus, että ehkä uusi lemmikki auttaisi. Olisi muuta ajateltavaa kuin edellisen poismeno (lähti todella ikävällä tavalla ja odottamatta).
Otin sitten kerralla kaksi ja vaikka niistä on tekemistä ja kuluja, koen silti olevani saamapuolella hyvin vahvasti. Eläimistä on niin valtavasti iloa, eikä sitä pyyteetöntä rakkautta, mitä niiltä saa, korvaa mikään.
Vaikka ikävä on edelleen poismennyttä, uusien myötä on päivissä taas iloa ja naurua. Eikä ole ongelmaa, mitä tekisi vapaa-ajalla, koska noiden kanssa riittää aina puuhaa.
Ei ole ollut elukoita sen jälkeen erosin, lemmikit jäi eksälle. Mutta olen minä miettinyt josko hommaisin jonkun, vaikkapa käärmeen tai hämähäkin.
Näillä kuluilla mahdotonta ottaa enää uutta.
Käyn töissä
Minä jouduin luopumaan lemmikistä viime talvena ja olen päättänyt ettei enää koskaan. Luopuminen tekee liian kipeää.