En ymmärrä ihmisiä jotka tekee kaiken puolison kanssa

Varmaan mustasukkaisuutta. 

Juuri juttelin tuttuni kanssa kun ei päästä puolisoa reissuun vaikkei itse pääse lähtemään. Kun he on aina käyneet yhdessä kaikkialla. On kyllä erikoista.

Läheisriippuvuutta. 

Jotkut nyt vaan tykkää puolisonsa seurasta

Me teemme kaiken yhdessä koska pidämme samoista asioista. Se ei ole pakollista. On meillä omiakin kavereita, mutta heidän kanssaan ei voi ihan kaikkea tehdä yhdessä.

En minäkään puolisoni kanssa kaikkea tee. Esim. jos lähden naisiin, niin en ehdottomasti ota puolisoani mukaan. Hänellä on kyllä siivottavaa ja ruoanlaittoa kodissamme, ettei hänen tarvitse tulla häiritsemään vapaa-aikaani.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään puolisoni kanssa kaikkea tee. Esim. jos lähden naisiin, niin en ehdottomasti ota puolisoani mukaan. Hänellä on kyllä siivottavaa ja ruoanlaittoa kodissamme, ettei hänen tarvitse tulla häiritsemään vapaa-aikaani.

👍👍👍

Me tehdään. Me vaan ollaan niin sielunkumppaneita, että ei me edes koeta olevamme 2 eri ihmistä tavallaan. Esim. mä olen aina ennen ollut ihminen, joka vaati paljon yksinoloaikaa parisuhteissa voidakseni hyvin. Alkoi ahdistaa jos toinen oli siinä aina. Mutta mieheni kanssa tajusin heti, että en tarvi ollenkaan "omaa aikaa", koska en millään tapaa paineistu hänen läsnäolostaan. On ihan kuin olisi yksin, vaikka on kaksin. 

Me ollaan aina yhdessä, sen takiahan on kimppaan menty, että viihdytään yhdessä. En ymmärrä pareja, jotka välttelevät toisiaan.

Todennäköisesti et ole löytänyt sitä oikeaa, jos tarvitset hirveästi omaa aikaa ja välttelet kumppaniasi. Oma kumppanini antaa minulle engergiaa ja voimaa, ei syö sitä. Voidaan tehdä erikseen asioita, mutta kivempaa se on yhdessä, koska ollaan toistemme sielunkumppanit. Voidaan olla täysin omia itsejämme ja puhutaan kaikesta.

Mun mieheni on myös mun paras ystäväni?

Miksi en reissaisi hänen kanssaan, lomailisi,  tapaisi yhteisiä ystäviämme, touhuaisi talojemme puutarhoissa, tekisi rinta rinnan raksahommia omissa taloissamme, nauraisi hölmöille inside jutuille, katsoisi leffoja hänen kainalossaan, kävisi kaupoissa yhdessä jne??

Omaakin elämää on riittämiin, omia ystäviä ja reissuja. Vietän 5kk vuodessa toisessa maassakin. Mustasukkaisuutta ei ole ollut koskaan, yhdessä 29v

Ekan miehen kanssa ei tehty muuta kuin asuttiin yhdessä. Miehellä oli omat menot, yhteisiä menoja ei juuri ollut. Se suhde päättyi eroon. Toisen kanssa oltiin kuin paita ja peppu aina siihen asti, kunnes hän kuoli. Oli aina hauskaa yhdessä. Mies oli myös paras ystäväni.

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni on myös mun paras ystäväni?

Miksi en reissaisi hänen kanssaan, lomailisi,  tapaisi yhteisiä ystäviämme, touhuaisi talojemme puutarhoissa, tekisi rinta rinnan raksahommia omissa taloissamme, nauraisi hölmöille inside jutuille, katsoisi leffoja hänen kainalossaan, kävisi kaupoissa yhdessä jne??

Omaakin elämää on riittämiin, omia ystäviä ja reissuja. Vietän 5kk vuodessa toisessa maassakin. Mustasukkaisuutta ei ole ollut koskaan, yhdessä 29v

Niin no sinähän et olekaan aina sen miehesi kanssa. Tottakai jos olet puoli vuotta ulkomailla ni haluat olla miehesi kanssa sen ajan ku oot täällä. 

 

Me vietämme kaiken vapaa-ajan yhdessä ja usein teemme töitäkin yhdessä. Ikävä kyllä olen huomannut, että parit, jotka viettävät pääosan vapaa-ajastaan erillään, ovat kaikki eronneet. Siitä päätellen yhdessä viihtyminen (ilman mustasukkaisuutta ja kontrollointia siis) on pitkän ja onnellisen liiton merkki. Varsinkin ruuhkavuosina ei juuri puolisoa näkisikään, ellei siihe olisi erityisesti panostanut. Vieraantuminen olisi ollut helppoa. 

Nimim. Yhdessä 37 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut nyt vaan tykkää puolisonsa seurasta

Niin tykkää. Ja se on ihan vaan normaalia ja tavallista.