Lue keskustelun säännöt.
Ollaan taidettu kasvaa erilleen pitkäaikaisen parhaan ystäväni kanssa.. :/
25.05.2011 |
Oltiin 10-15 vuotta sitten kuin paita ja peppu.
Meillä oli rymyreissuja, tykättiin ryypätä aina kun oltiin bilettämässä ja oltiin aina menossa.
Tässä vuosien saatossa se lienen meistä minä, joka on muuttunut/tylsistynyt/aikuistunut/tai miten sitä haluaakaan kutsua, koska mä en jaksa enää juosta joka paikassa, en tykkää enää juoda itseäni humalaan eikä rymyäminen ja rellestäminen enää kiinnosta. Rauhoittuminen lienee kuvaavin sana.
En tässä yritä kuulostaa mitenkään paremmalta ihmiseltä, toivottavasti ei kuulosta siltä, mun mielestä jokainen saa elää elämäänsä kuten haluaa, mutta itseäni vaan surettaa, että meille parhaan ystävän kanssa kävi näin, että toinen haluaakin elää toisella tavalla kuin toinen, eikä muututtu samaan suuntaan.
Ei meillä enää ole juurikaan yhteistä puhuttavaa, entinen paras kaveri on löytänyt selkeästi uusia kavereita ja minä myös, joiden kanssa tuntuu olevan enemmän yhteistä.
Näin kai se elämä menee, mikään ei ole pysyvää, mutta toisaalta on jotenkin haikeaa huomata etääntyvänsä ihmisestä, joka joskus oli niin läheinen ja tärkeä.
Kommentit (4)
Ehkä heissä jopa uusia parhaita ystäviä? Mutta ajattelepa tilannetta että menettää hyvän ystävän ja ei saakaan tilalle uusia ystäviä tai ainakaan parasta ystävää vaan vain hyvänpäivän tuttuja. Tätä itse pelkään kun parhaan ystävän kanssa eletään vähän eri vaihetta ja paljon välimatkaa. Huomaan että hänellä paljon uusia ystäviä ja energiaa toisin kuin minä vain möllötän kotona ja käyn töissä ja ihmissuhteet kuolee. =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta voi olla että jossain kohtaa taas elämän tilanteet lähentävät.
Me ollaan kaverin kanssa pariin kertaan koettu tuo, ekalla kertaa minä maistelin opiskelijaelämää ja kaveri oli tiiviissä parisuhteessa, kymmenen vuotta myöhemmin hän aloitteli sinkkuelämää ja minä taas parisuhdetta. Tuossa välissä ehdittiin olla pitkä aika samalla aaltopituudella ja nyt taas pienten lasten äiteinä on taas paljonkin yhteisiä intressejä.
siitä huomaa,että ystävyys on jäänyt taa kun enää yhteistä on vanhat muistot
tuntuukin ikävältä, mutta koita ajatella, että te molemmat muututte, mutta eri tahtiin. Jossain vaiheessa ehkä "kohtaatte" taas, ystävyys on voinut muuttua, mutta ei välttämttä huonompaan suuntaan. Molempien kokemukset tuovat siihen omat mausteensa ja puhuttavaa taas riittää.
Älä ota asiasta paineita, sille et oikein mitään voi. Anna ystävyydelle aikaa ja tilaa, Se saattaa vielä kasvaa!