Hitto, ihmiset on juntteja kun eivät osaa small talkia

Tarpeeksi tärpättiä, nin small talk sujuu. Siis siinä 0.8-1.2 promillen välissä, sen jälkeen menee umpitylsäksi tilittämiskei tai vittuiluksi.

etenkin naiset ovat niitä, jotka nyrpeästi tuijottavat eteensä tai katselevat hoomoilasen, kun joku yrittää jotain juttua virittää.

Tarpeeksi tärpättiä, nin small talk sujuu. Siis siinä 0.8-1.2 promillen välissä, sen jälkeen menee umpitylsäksi tilittämiskei tai vittuiluksi.

En vaan tajua mitä nämä ihmiset töissä puhuu jne vai ovatko sielläkin tuppisuina. Antaa ihmisestä todella idiootin kuvan, kun ei oikeasti sano sanaakaan. Tulee niin outo olo, kun 10 ihmistä istuu pöydän ääressä ja täysi hiljaisuus vallitsee.

etenkin naiset ovat niitä, jotka nyrpeästi tuijottavat eteensä tai katselevat hoomoilasen, kun joku yrittää jotain juttua virittää.

Luuleeko nämä naiset sitten olevansa jotenkin fiksuja ja pitää minua tyhmän, kun yritän jututtaa ja saada muitakin puhumaan. ap

etenkin naiset ovat niitä, jotka nyrpeästi tuijottavat eteensä tai katselevat hoomoilasen, kun joku yrittää jotain juttua virittää.

Luuleeko nämä naiset sitten olevansa jotenkin fiksuja ja pitää minua tyhmän, kun yritän jututtaa ja saada muitakin puhumaan. ap

Ehkä ne on sitten ujoja tai muuten kiusallisen tietoisia siitä, mitä puhuvat. En jaksa uskoa, että olisivat hiljaa ihan koppavuuttaan tai ylimielisyyttään.

etenkin naiset ovat niitä, jotka nyrpeästi tuijottavat eteensä tai katselevat hoomoilasen, kun joku yrittää jotain juttua virittää.

Luuleeko nämä naiset sitten olevansa jotenkin fiksuja ja pitää minua tyhmän, kun yritän jututtaa ja saada muitakin puhumaan. ap

Täällä Suomessa on jo lapsina opitti olemaan hiljaa ja haukkumaan sitten selän takana. Varmasti ajattelevat, että onpa idiootti kun jaksaa selittää tossa meille vaikka meitä ei kiinnosta.

Ihan junttiahan tuollainen on kuten sanoit. Tämä puheliaampi, joka yrittää virittää tunnelmaa saakin sitten pahimmassa tapauksessa vielä jonkun klovnin maineen porukassa.

Tarpeeksi tärpättiä, nin small talk sujuu. Siis siinä 0.8-1.2 promillen välissä, sen jälkeen menee umpitylsäksi tilittämiskei tai vittuiluksi.

En vaan tajua mitä nämä ihmiset töissä puhuu jne vai ovatko sielläkin tuppisuina. Antaa ihmisestä todella idiootin kuvan, kun ei oikeasti sano sanaakaan. Tulee niin outo olo, kun 10 ihmistä istuu pöydän ääressä ja täysi hiljaisuus vallitsee.

Ison kahvipöydän ympärillä 10 ihmistä joista kaksi puhuu jotain ja muut toljottavat hiljaa vieressä. Jos heitä uuvuttaa niin menisivät johonkin hiljaiseen koppiin tuijottamaan. Kyllä jossain kahvipöydässä mielestäni olisi vähän kuimn velvollisuus aikuisen ihmisen yrittää jotain puhua.

Niitä näitä rupatteleva ihminenhän on kamalan rasittava ja jotenkin yksinkertainen. Paljon hienompaa on istua vaiti, korkeintaan hymähdellen välillä alentuvasti. Silmiä voi myös pyöritellä, jos niillä kolmella äänessäolijalla on kovin tyhmät jutut.



Noita on naisissa ja miehissä yhtä lailla. Eräs ystäväni pitää moukkamaisesti käyttäytyvää miestään jonain älykkönä, kun tätä ei kiinnosta pinnallinen ja typerä keskustelu. Mies osoittaa mieltään vaikenemalla täysin.

Olispa niissäkin joku nappi, jota voisi painaa ja ne alkaisivat puhua. Nykyään ajattelen, että ihminen, joka ei ole äänessä silloin kuin kuuluisi olla vähän äänessä on todellakin torvi, jolla ei ole mitään sanottavaa.



Jos on monta ihmistä, jotka eivät puhu, niin tulee todellakin tympeä ja painostava ja toisiva halveksiva ilmapiiri. Me emme siis ole edes kommunikaation arvoisia! Ei niiden kymmenen tarvitse kuorossa puhua, voi valita puhepartneriksi jonkun tai pari ja siitä syntyy sitten puheensorinaa.



Olen muuten huomannut, että tämä täällä palstailu on kehittää smalltalktaitoja, kun heittää vaan jonkun vastauksen johonkin ketjuun sen tarkemmin asiaa ajattelematta ja unohtaa sitten koko jutun. Eivät ne kaikki jutut niin vakavia ole.



Mä tulen monikulttuurisesta perheestä, vaikka olenkin ihan suomalainen (ranska, saksa, venäjä, ruotsi) ja äidinkieleni on suomi, vaikka oikeasti ei olekaan suomi... mun äiti on aina äänessä ja koko ajan tarttis sanoa jotakin. Tämä onkin raskasta. Ja meillä ei kehonkieli stemmaa suomenkielen kanssa, vaan on jotain monikielistä sekasotkua. Luultavasti tästä johtuen olen kokenut, että tulen usein väärintulkituksi ja nyky-yhteiskunnassa olen myös jopa törmännyt sellaiseen, että joku on pitänyt "ei suomalaisena". Siis häh, olen käynyt suomalaiset koulut!

oltiin polttareissa ja ei oltu mitenkään kavereita kaikki ennestään. Siis kymmenen hengen porukasta kolme puhuu, muut ovat täysin hiljaa eivät sano sanaakaan. Aivan älytön tilanne, kun seitsemän istuu ja hymyilee ja muutama yrittää edes jotenkin pitää ilmapiiriä yllä.

ja istuvat lähes koko ruokailun ajan aivan hiljaa ruokaa mahaansa ahtaen. Todella mukava ruokailutilaisuus, kiva jutella ja nauttia samalla ruuasta =D =D

Itse kykenen pitmämään keskustelua yllä suunnilleen tiiliseinän kanssa ja mua kiusaa toisinaan se, että jotkut ihmiset ei edes yritä keksiä mitään sanottavaa tai napata jostain jutusta kiinni. Ns. small talk voi kuitenkin olla ihan mukavaakin keskustelua, ei pelkkää pinnallisuuksien jauhamista.

Eli se, että ei puhu "paskaa" on hyve. Itse tiedän tasan tarkkaan, kuinka tuskaa se on, kun itse koettaa pitää keskustelua yllä ja tyypit tuijottaa kuin ensimmäistä näkemäänsä mustaa Helsingin olympialaisten aikana.

Minulla on kanssa ollut näitä kavereita, joiden puolisot on niin järjettömän ylempänä muita, että mikä tahansa asia, mikä jotenkin liippaa keveitä puheenaiheita, vaietaan kuoliaaksi. Vähän kärjistäen: "Hallitusneuvottelut - uh, kuinka brutaalia. Emmekö voisi keskustella siitä, oliko Michel Foucault jälkistrukturalistinen vai ehkä sittenkin postmoderni." (Tässä vaiheessa tekee mieli huutaa ARMOA)

Vaikka kuinka puolustatte suomalaista vaikenemisen kulttuuria ja koetatte tolkuttaa, että ei meidän tartte välittää siitä, mitä muut ajattelee, ulkomailla meidän tuppisuumöllötystämme pidetään vähämielisenä. Aina joskus on suorastaan piristävää mennä konferenssiin Jenkkeihin tai Britteihin, kun siellä on niin helppo keskustella. Ihan vaikka siitä, minkälaisista kaupoista eri maissa ostetaan kukkaset. Tästä aiheesta nimittäin sain pitkän ja absurdin keskustelun yhden ekaa kertaa tapaamani brittitiedenaisen kanssa ja siitä alkoi ystävyytemme.

Eräs ystäväni pitää moukkamaisesti käyttäytyvää miestään jonain älykkönä, kun tätä ei kiinnosta pinnallinen ja typerä keskustelu. Mies osoittaa mieltään vaikenemalla täysin.

Itse kykenen pitmämään keskustelua yllä suunnilleen tiiliseinän kanssa ja mua kiusaa toisinaan se, että jotkut ihmiset ei edes yritä keksiä mitään sanottavaa tai napata jostain jutusta kiinni. Ns. small talk voi kuitenkin olla ihan mukavaakin keskustelua, ei pelkkää pinnallisuuksien jauhamista.

kiinnostaa ja olla mitään maailmoja mullistavaa. Riittää, kun jollain lailla kommentoi väliin tai edes hymähtelisi. Mutta kun monet vain tapittavat aivan mykkänä koko ajan.

Itse kykenen pitmämään keskustelua yllä suunnilleen tiiliseinän kanssa ja mua kiusaa toisinaan se, että jotkut ihmiset ei edes yritä keksiä mitään sanottavaa tai napata jostain jutusta kiinni. Ns. small talk voi kuitenkin olla ihan mukavaakin keskustelua, ei pelkkää pinnallisuuksien jauhamista.

Ja aika äkkiä kyllä huomaa mistä hän pitää / on kiinnostunut ja sitten on helppo jatkaa jutustelua vähän pintaa syvemmältä

Eli se, että ei puhu "paskaa" on hyve. Itse tiedän tasan tarkkaan, kuinka tuskaa se on, kun itse koettaa pitää keskustelua yllä ja tyypit tuijottaa kuin ensimmäistä näkemäänsä mustaa Helsingin olympialaisten aikana.

Minulla on kanssa ollut näitä kavereita, joiden puolisot on niin järjettömän ylempänä muita, että mikä tahansa asia, mikä jotenkin liippaa keveitä puheenaiheita, vaietaan kuoliaaksi. Vähän kärjistäen: "Hallitusneuvottelut - uh, kuinka brutaalia. Emmekö voisi keskustella siitä, oliko Michel Foucault jälkistrukturalistinen vai ehkä sittenkin postmoderni." (Tässä vaiheessa tekee mieli huutaa ARMOA)

Vaikka kuinka puolustatte suomalaista vaikenemisen kulttuuria ja koetatte tolkuttaa, että ei meidän tartte välittää siitä, mitä muut ajattelee, ulkomailla meidän tuppisuumöllötystämme pidetään vähämielisenä. Aina joskus on suorastaan piristävää mennä konferenssiin Jenkkeihin tai Britteihin, kun siellä on niin helppo keskustella. Ihan vaikka siitä, minkälaisista kaupoista eri maissa ostetaan kukkaset. Tästä aiheesta nimittäin sain pitkän ja absurdin keskustelun yhden ekaa kertaa tapaamani brittitiedenaisen kanssa ja siitä alkoi ystävyytemme.

Eräs ystäväni pitää moukkamaisesti käyttäytyvää miestään jonain älykkönä, kun tätä ei kiinnosta pinnallinen ja typerä keskustelu. Mies osoittaa mieltään vaikenemalla täysin.

tunkeileva ihminen, kun helposti saan aikaan tätä "small talkia" missä vain vieraiden ihmisten kanssa, samoin kuin töissäkin. Tämä on tosiaan kulttuurikysymys. Itsekin voisin sopia paremmin johonkin muuuhun maahan "typerine puheineni". Tietty vieraassa maassa olisin se möllö, kun en osaisi kieltä kunnolla.

Itse kykenen pitmämään keskustelua yllä suunnilleen tiiliseinän kanssa ja mua kiusaa toisinaan se, että jotkut ihmiset ei edes yritä keksiä mitään sanottavaa tai napata jostain jutusta kiinni. Ns. small talk voi kuitenkin olla ihan mukavaakin keskustelua, ei pelkkää pinnallisuuksien jauhamista.

Ja aika äkkiä kyllä huomaa mistä hän pitää / on kiinnostunut ja sitten on helppo jatkaa jutustelua vähän pintaa syvemmältä

Mä oon lähtökohtaisesti kiinnostunut ihmisistä, monesti uuden ihmisen tavattuaan voi altistua semmoisille asioille, jotka ovat entuudestaan tuntemattomia, esim. kys. ihminen harrastaa jotain erikoista tai on vaikka asunut jossain mielenkiintoisessa paikassa. Mua ihan vilpittömästi kiinnostaa kuulla erilaisten ihmisten elämistä.

Suurin osa ajasta menee siihen, että voi hitto kun pitäis keksiä jotain sanottavaa mutta kun ei tule mitään mieleen. Ja jälkeen päin taas mietin, että ai hitto kun kun pitänyt sanoa niin ja niin. Tai sitten, että mitähän mä nyt sitten sillai menin sanomaan.

Kärsin siitä :(

Minua varmastikin luullan koppavaksi ja ylimieliseksi, koska en sano mitään. Jos yritän jotain sanoa isossa porukassa, alan takellella.

Kärsin siitä :(

Minua varmastikin luullan koppavaksi ja ylimieliseksi, koska en sano mitään. Jos yritän jotain sanoa isossa porukassa, alan takellella.

Ja uskon että suuressa porukassa on näitä tosi ujojakin joukossa, mutta voiko 80% koko sakista olla NIIN ujoja, ettei saa suutaan lainkaan auki?

en ole ap