Mitä kertoo jos lapsi on vihainen palatessaan isältään?

Aika normaalia käytöstä, ei noin pieni vielä ymmärrä eroa. Mutta toisaalta menee yleensä nopeasti ohi

...tai ero vuoronperään kummastakin vanhemmasta, ja se näkyy kiukkuna. Lapsethan nyt ylipäätään kiukkuabat poissa olleelle vanhemmalleen. Voi myös olla, että lapsi "pidättelee henkeään" isällään, ts. uskaltaa näyttää pahimmat tunteensa vain sinulle.



Meillä kolme lasta kiukkusivat ekan vuoden eron jälkeen, nyt vanhin on ok ja tunneherkkä keskimmäinen raivoaa vaikka on kohta koululainen. Pienimmällä tunnereaktio vaihtelee.



Olemme yrittäneet tasapainotella vuorottelua niin, että kiukkua olisi mahdollisimman vähän. Yksi yö ei vielä suututa, kolme aiheuttaa usein raivoa ja neljä lähes aina.



Normaalia siis, mutta raskasta ja rasittavaa. On aina pettymys kun on odottanut lapsia kotiin ja ensimmäisenä saa päälleen raivarit. On yritetty jutella asiasta ja joskus se auttaakin.

Noin pieni voi osoittaa sen "vihalla".

kasvatusalan ammattilaisena tämä yhtälö on mulle liiankin tuttu. Lapselle ero lähivanhemmasta on ollut liian pitkä ja raskas. Eli lyhentäkää tapaamis päiviä. Lapsi ei halua syliin, ei suostu katsomaa eikä kommunoikaan,on "loukaantunut", ikävä on ollut kova vaikka se ei ehkä päällepäin isällä ollessa näy.

Lapsi ei syystä tai toisesta ole uskaltanut olla isän luona oma itsensä. Kotona turvallisen aikuisen kanssa jännitys purkautuu kiukutteluna. Voisiko asiasta jutella isän kanssa? Itse olen eroperheen lapsi ja muistan että aina "iskäviikonlopun" jälkeen kiukuteltiin ja tapeltiin veljen kanssa niin että äiti oli hermoromahduksen partaalla. Ei meillä siellä isän luona mitenkään kurjaa ollut, kaikkea kivaa puuhailtiin mutta silti oltiin jotenkin vieraskoreita ja kotona se sitten kostautui.