Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa työssä jota inhoaa?
10.01.2025 |
Olen jumissa työssäni ja oikeastaan koko elämässäni. Olen kahden lapsen yh-äiti, jaetulla huoltajuudella.
Olen tehnyt vääriä valintoja elämässäni, mm uran suhteen. Vasta aikuistuttani olen tajunnut valinneeni sellaisen ammatin jota olen arvellut toisten minulta odottaneen.
Totuus on että tämä ammatti ei sovi minulle lainkaan. Se sotii jossain määrin arvojani vastaan enkä ole ollenkaan kiinnostunut alasta. Minulla ei ole luonnostaan niitä ominaisuuksia ja piirteitä jotka ovat alalla hyödyksi.
Osaa motivaation ja kiinnostuksen puutteesta saattaa tosin selittää myös pitkittynyt masennukseni, joka ei helpottanut terapialla. Oikeastaan olen niin masentunut että työterveyslääkäri on suositellut sairaslomalle jäämistä, mutta en aio jäädä. Olen ollut aiemmin pitkillä sairaslomilla jotka eivät muuttaneet yhtään mitään. Terapiaa ei ole saatavilla (koska kelan 3v terapiasta kulunut vasta 3v ja hyvinvointialue ei anna terapiaa kuin niille jotka eivät nouse sängystään enää ollenkaan). Lääkkeistä taas on kauhukokemuksia. Hävettää myös jäädä sairaslomalle kun omat työt kaatuvat työkavereiden niskaan. Ja tuntuu epäreilulta että oman sairauden kustannukset kaatuvat työnantajan niskaan. Lopulta pelkään myös potkuja, joille keksitään kyllä korrekti syy jos minusta halutaan eroon.
Olen hyvin vastuuntuntoinen ja yritän kaikesta huolimatta suoriutua työstäni hyvin. Kiinnostuksen ja motivaation puute tekee siitä kuitenkin hyvin vaikeaa... Samoin kuin työssä etenemisen. Junnaan vuodesta toiseen paikallani, koska motivaatiota etenemiseen ei ole. Paikallaan pysyminen taas laskee motivaatiota entisestään.
Saan työstäni kohtalaista palkaa ja teenkin työtä puhtaasti rahan takia. Minusta raha on ihan ok motivaattori, mutta pidemmän päälle se ei tunnu kantavan, ei ainakaan omalla kohdallani.
Haluaisin opiskella toisen, itselleni sopivamman ammatin, mutta lasten takia en voi heittäytyä opintotuen varaan. Aikuiskoulutustukikin lakkautettiin, ja työni on siinä määrin vaativaa ja mielenterveyteni heikko, etten jaksa opiskella työn ohessa.
Siihen että lapset ovat omillaan menee vielä yli 10 vuotta.
Miten jaksan tuon ajan tässä työssä?
Onko vaihtoehtoja?
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin sinnitellä hammasta purren mutta burnis tuli. Jokin uhma sisällä käski jatkamaan pään seinään lyömistä vaikka koko keho sanoi ei. Kannattaa olla armollinen itselle ja höllentää tahtia jotenkin. Rahallisista velvollisuuksista irtaantuminen on suuri askel, turhat kestotilaukset pois ja tuhlailu ja kalliiden kateusjuttujen perässä juokseminen.
Vierailija kirjoitti:
Yritin sinnitellä hammasta purren mutta burnis tuli. Jokin uhma sisällä käski jatkamaan pään seinään lyömistä vaikka koko keho sanoi ei. Kannattaa olla armollinen itselle ja höllentää tahtia jotenkin. Rahallisista velvollisuuksista irtaantuminen on suuri askel, turhat kestotilaukset pois ja tuhlailu ja kalliiden kateusjuttujen perässä juokseminen.
Kiitos kommentista!
Ongelma on että emme nytkään elä mitenkään leveää vaan aivan tavallista elämää.
Ehkä olisi taloudellisesti mahdollista vähentää työaikaa esim 80%iin. Se tarkoittaisi jo jotain taloudellisesti: ei minkäänlaisia kesälomareissuja ym...
Ja kuitenkin myös tuntuu ettei tuo riittäisi. Haluan kerta kaikkiaan eroon tästä työstä.
Yhteiskunnan tuki alas vaihtavalle perheelliselle on riittämätön. En sano onko se oikein tai väärin mutta näin se on...
En todella tiedä miten jaksaa työssä mitä inhoaa. Itse olen elämässäni aina vaihtanut työtä kun on alkanut vanha tympimään. Elämä on liian lyhyt huonoihin työsuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh mikä tilanne, sulla on kyllä pata jumissa. Millä päästä pois tilanteesta...hmm, hanki hyvä mies itsellesi ja jää kotiin.
Mikä ihmeen yh, jos on jaettu huoltajuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan humalassa jaksaa tehdä paskahommia.
Ihanko tosiaan luulet että ihmiset on unelma-ammateissaan? 90% tekee työtä, koska pitää maksaa laskut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus alanvaihto ja opiskelu uuteen ammattiin onnistuu joko omaehtoisella tai muulla uudelleenkoulutussysteemillä jos on joku syy
Olisiko tulevalle alallesi mahdollista kouluttautua elänä tai niin, että muutamana päivänä on lähiopetusta?
Onko olemassa joku koulutus, joka kestäisi vuoden. Sitten töihin ja myöhemmin jatkokoulutusta?
Voisitko saada pienen lainan? Tai työssä oppimalla eli oppisopimuksella? Varmaa on, että et voi olla ikääsi töissä alalla, jota et koe omaksesi. Tee jotain konkreettista unelmasi eteen, onnistut kyllä. Ajattele niin, että jos elämä olisi tiukkaa pari vuotta, sen jälkeen helpottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika sama täällä mutta en ole keksinyt mitään eli samassa kuopassa ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh mikä tilanne, sulla on kyllä pata jumissa. Millä päästä pois tilanteesta...hmm, hanki hyvä mies itsellesi ja jää kotiin.
Auttaisi kyllä todella paljon jos olisi mies. Miehen kanssa voisi varmaan sopia että hän auttaisi taloudellisesti opiskeluvuosieni yli ja sitten kun valmistun ja pääsen mieleiseen työhön, voin panostaa yhteiseen taloutemme enemmän.
Kotiin en toki haluaisi jäädä tekemättä mitään.
Mutta turha tällaista toivoa, vuosia olen ollut toiveikkaana josko miehen löytäisin mutta enpä taida kelvata.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen yh, jos on jaettu huoltajuus?
Kerro toki oikea termi niin käytän sitä jatkossa? Onko se sit yhteishuoltaja? Enpä ole tuota kuullut kenenkään käyttävän. Toisaalta myös yhteishuoltaja lyhenee yh.
Ap
Koeta tehdä vapaa-ajasta mahdollisimman miellytävää ja antoisaa niillä "korteilla" mitä on.
Hakisin keskusteluapua, työterveydestä.. terapeutilta... jotta jaksat. Se ei ole häpeä, mutta en keksi oikein muuta mikä saisi jaksamaan. Se voisi auttaa saada jonkin sortin selvyyttä asioihin ja lieventää pahaa oloa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh mikä tilanne, sulla on kyllä pata jumissa. Millä päästä pois tilanteesta...hmm, hanki hyvä mies itsellesi ja jää kotiin.
Auttaisi kyllä todella paljon jos olisi mies. Miehen kanssa voisi varmaan sopia että hän auttaisi taloudellisesti opiskeluvuosieni yli ja sitten kun valmistun ja pääsen mieleiseen työhön, voin panostaa yhteiseen taloutemme enemmän.
Kotiin en toki haluaisi jäädä tekemättä mitään.
Mutta turha tällaista toivoa, vuosia olen ollut toiveikkaana josko miehen löytäisin mutta enpä taida kelvata.
Ap
No just noin, siinä on hyvä plääni. Eikun verkot vesille ja etsimään se mies. Good Luck!
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosiaan luulet että ihmiset on unelma-ammateissaan? 90% tekee työtä, koska pitää maksaa laskut.
Mikä saa sinut luulemaan että ajattelen näin?
Minähän tässä vain kyselen kanssalaskunmaksajilta että miten siinä ei-unelma-ammatissa jaksaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Koeta tehdä vapaa-ajasta mahdollisimman miellytävää ja antoisaa niillä "korteilla" mitä on.
Hakisin keskusteluapua, työterveydestä.. terapeutilta... jotta jaksat. Se ei ole häpeä, mutta en keksi oikein muuta mikä saisi jaksamaan. Se voisi auttaa saada jonkin sortin selvyyttä asioihin ja lieventää pahaa oloa
Kiitos ystävällisestä kommentista!
Olen jo käyttänyt ne terapiat jotka yhteiskunta ja työterveys tarjoaa, ja omilla rahoilla ei varaa mennä terapiaan joten ei valitettavasti mahdollista.
Ap
Sitten on vielä se että tuntuu että keho alkanut viime vuosina myös reagoimaan masennukseen ja uupumukseen ja kaiken yleiseen p*skuuteen kehittämällä erilaisia fyysisiä sairauksia...