Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa työssä jota inhoaa?
10.01.2025 |
Olen jumissa työssäni ja oikeastaan koko elämässäni. Olen kahden lapsen yh-äiti, jaetulla huoltajuudella.
Olen tehnyt vääriä valintoja elämässäni, mm uran suhteen. Vasta aikuistuttani olen tajunnut valinneeni sellaisen ammatin jota olen arvellut toisten minulta odottaneen.
Totuus on että tämä ammatti ei sovi minulle lainkaan. Se sotii jossain määrin arvojani vastaan enkä ole ollenkaan kiinnostunut alasta. Minulla ei ole luonnostaan niitä ominaisuuksia ja piirteitä jotka ovat alalla hyödyksi.
Osaa motivaation ja kiinnostuksen puutteesta saattaa tosin selittää myös pitkittynyt masennukseni, joka ei helpottanut terapialla. Oikeastaan olen niin masentunut että työterveyslääkäri on suositellut sairaslomalle jäämistä, mutta en aio jäädä. Olen ollut aiemmin pitkillä sairaslomilla jotka eivät muuttaneet yhtään mitään. Terapiaa ei ole saatavilla (koska kelan 3v terapiasta kulunut vasta 3v ja hyvinvointialue ei anna terapiaa kuin niille jotka eivät nouse sängystään enää ollenkaan). Lääkkeistä taas on kauhukokemuksia. Hävettää myös jäädä sairaslomalle kun omat työt kaatuvat työkavereiden niskaan. Ja tuntuu epäreilulta että oman sairauden kustannukset kaatuvat työnantajan niskaan. Lopulta pelkään myös potkuja, joille keksitään kyllä korrekti syy jos minusta halutaan eroon.
Olen hyvin vastuuntuntoinen ja yritän kaikesta huolimatta suoriutua työstäni hyvin. Kiinnostuksen ja motivaation puute tekee siitä kuitenkin hyvin vaikeaa... Samoin kuin työssä etenemisen. Junnaan vuodesta toiseen paikallani, koska motivaatiota etenemiseen ei ole. Paikallaan pysyminen taas laskee motivaatiota entisestään.
Saan työstäni kohtalaista palkaa ja teenkin työtä puhtaasti rahan takia. Minusta raha on ihan ok motivaattori, mutta pidemmän päälle se ei tunnu kantavan, ei ainakaan omalla kohdallani.
Haluaisin opiskella toisen, itselleni sopivamman ammatin, mutta lasten takia en voi heittäytyä opintotuen varaan. Aikuiskoulutustukikin lakkautettiin, ja työni on siinä määrin vaativaa ja mielenterveyteni heikko, etten jaksa opiskella työn ohessa.
Siihen että lapset ovat omillaan menee vielä yli 10 vuotta.
Miten jaksan tuon ajan tässä työssä?
Onko vaihtoehtoja?
Kommentit (55)
"80% työaika mahdollistaisi 4 päivän työviikon eli 3 päivän viikonlopun, se oikeasti auttaa jaksamiseen että saa olla 3 päivää peräkkäin pois töistä joka syö jaksamista. Tämä antaisi sulle myös oman huilipäivän kun lapset ovat koulussa. Sanoit olevasi ihan hyväpalkkainen, 20% tiputus tuloissa helpottaa myös verotusta. Onko mahdollista vaihtaa pienempään asuntoon? Kesällä on myös monenlaista ilmaista tekemistä, uskallan väittää että lapset nauttivat mieluummin vähän halvemmasta tekemisestä rennomman äidin kanssa ja kun se rentous näkyisi siinä arjessakin ympäri vuoden."
Vuositasolla iso summa jäisi siltikin saamatta, ei helppo keksiä mistä sen nipistää. Palkka on ok verrattuna useimpiin palkansaajiin mutta elinkustannukset on nykyään aivan järjettömät.
Kannustava kommentti joka tapauksessa, kiitos! Kyllä tätä 80% työaikaa täytyy miettiä tarkemmin, jos sen saisi jotenkin järjestymään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene työterveyteen ja kerro ettet jaksa työtäsi ja haluat uuden ammatin. Voit saada lääkärintodistuksen jonka perusteella voit irtisanoutua ilman karenssia. Tosin karenssikaan ei ole paha, jos on vähän säästöjä. Työttömänä voi sitten paremmin opiskella, kuntakokeiluun yhteyttä ja pyydä puoltamaan opiskelua työttömyysrahalla, koska edellinen työ oli liian kamala. Mä sain puollon tällä perusteella, vaikka edellinen tutkintoni periaatteessa olisi voinut työllistää. Amisperustutkintoja voi opiskella työvoimakoulutuksena, omaehtoisesti sitten muutakin mutta kannattaa varmistaa. Rahana saa sitten joko anssin tai peruspäivärahan.
Jossain tapauksissa voi myös kuntoutuksena opiskella uuden ammatin, mutta tästä en osaa sanoa enempää.
Mutta kuten joku yllä sanoikin. Aika on NYT. Elämä on NYT. Elämä on liian lyhyt/pitkä paskassa työpaikassa kitumiseen.
Itselläni aika lailla sama tilanne. Työterveyspsykologi suositteli sairauslomaa. Viimeksi olin vuosi sitten kuukauden pois ja palasin osasairauspäivärahan turvin töihin ja nyt olen taas uupumuksen partaalla. Palkkakaan ei riitä normimenoihin, olen kahden teinin yh. En todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä...
Tsempit ap:lle! Neuvoja en osaa antaa, mutta sympatiaa kyllä. Olen ollut melko samanlaisessa tilanteessa. Minäkään en jäänyt pois töistä, vaikka työterveydestä sitä pariinkin kertaan suositeltiin. Työasiat kääntyivät aikanaan parempaan suuntaan, mutta näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut kaikkien kannalta parempi ottaa työterveyden neuvot tosissaan. Stressinsietokykyni ei ole palautunut enää ennalleen, enkä ole muutenkaan toipunut uupumuksesta kokonaan. Otathan ap fyysiset oireet tosissaan. Ne ovat kehosi hätähuuto, joka ei lakkaa, vaikka kuinka yrität sen sivuuttaa.
Asiantuntijatyössä uupumista on helppo vähätellä, mutta se on silti todellinen ongelma. Työ ja sen mukanaan tuomat vastuut ovat helposti mielessä myös vapaa-ajalla. Siinä vaiheessa, kun työstä ei palaudu edes lomilla, on päästänyt itsensä polulle, josta on vaikea löytää enää takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni aika lailla sama tilanne. Työterveyspsykologi suositteli sairauslomaa. Viimeksi olin vuosi sitten kuukauden pois ja palasin osasairauspäivärahan turvin töihin ja nyt olen taas uupumuksen partaalla. Palkkakaan ei riitä normimenoihin, olen kahden teinin yh. En todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä...
Tämäpä se täällä kans. Saikuilla on oltu lyhyemmillä ja pidemmillä ja ne on nähty. Ei mikään muutu, kun vähän aikaa saikutat ja sit palaat siihen samaan mikä ne ongelmat aiheuttaa. Ja jos et palaa, niin sit oot taloudellisissa ongelmissa.
Vertaistukitsempit sinulle!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene työterveyteen ja kerro ettet jaksa työtäsi ja haluat uuden ammatin. Voit saada lääkärintodistuksen jonka perusteella voit irtisanoutua ilman karenssia. Tosin karenssikaan ei ole paha, jos on vähän säästöjä. Työttömänä voi sitten paremmin opiskella, kuntakokeiluun yhteyttä ja pyydä puoltamaan opiskelua työttömyysrahalla, koska edellinen työ oli liian kamala. Mä sain puollon tällä perusteella, vaikka edellinen tutkintoni periaatteessa olisi voinut työllistää. Amisperustutkintoja voi opiskella työvoimakoulutuksena, omaehtoisesti sitten muutakin mutta kannattaa varmistaa. Rahana saa sitten joko anssin tai peruspäivärahan.
Jossain tapauksissa voi myös kuntoutuksena opiskella uuden ammatin, mutta tästä en osaa sanoa enempää.
Mutta kuten joku yllä sanoikin. Aika on NYT. Elämä on NYT. Elämä on liian lyhyt/pitkä paskassa työpaikassa kitumiseen.
Totuus on että jos opiskelisin jonkin itselleni realistisen amisperustutkinnon niin palkka tippuisi sen verran huomattavasti että ei auta tilanteessani jossa nimenomaan raha on se ongelma. Ei ole varaa alkaa duunariksi, vaikka nykyään tuntuu että niin paljon mieluummin tekisin jotain fyysistä kuin asiantuntijatyötä.
Tiedän että on amistutkintoja joilla tienaa hyvin kuten putkimies mutta ei kerta kaikkiaan sopisi minulle.
Muutenkin aika riskaabelilta tuntuisi irtisanoutua työstä ja vain luottaa että yhteiskunta maksaisi uuden ammatin opiskelun...
Kiitos kommentista kuitenkin.:)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tsempit ap:lle! Neuvoja en osaa antaa, mutta sympatiaa kyllä. Olen ollut melko samanlaisessa tilanteessa. Minäkään en jäänyt pois töistä, vaikka työterveydestä sitä pariinkin kertaan suositeltiin. Työasiat kääntyivät aikanaan parempaan suuntaan, mutta näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut kaikkien kannalta parempi ottaa työterveyden neuvot tosissaan. Stressinsietokykyni ei ole palautunut enää ennalleen, enkä ole muutenkaan toipunut uupumuksesta kokonaan. Otathan ap fyysiset oireet tosissaan. Ne ovat kehosi hätähuuto, joka ei lakkaa, vaikka kuinka yrität sen sivuuttaa.
Asiantuntijatyössä uupumista on helppo vähätellä, mutta se on silti todellinen ongelma. Työ ja sen mukanaan tuomat vastuut ovat helposti mielessä myös vapaa-ajalla. Siinä vaiheessa, kun työstä ei palaudu edes lomilla, on päästänyt itsensä polulle, josta on vaikea löytää enää takaisin.
Sehän se tässä on juuri kun hyvin tiedostaa miten tärkeää olisi saada tämä homma jollain lailla poikki, mutta kun ei tiedä miten.:)
Hetken saikuttaminen ei oikeasti auta. Jotain pitäisi konkreettisesti muuttaa.
Jospa keksin keinon vielä.
Kiitos kommentista ja sympatiasta.:)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä tavalla, että pakko jaksaa.
Minä olen lähihoitaja ja vihaan työtäni. Ainoa asia, mikä saa menemään töihin, on se, että.pääsen loppuvuodesta eläkkeelle. Ennen pidin työstäni, mutta nykyään se on vastenmielistä pakkopullaa. Ennen vanhuksia hoidettiin hyvin, nykyään hutaisten, muiden hommien ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin minun kirjoittama aloitus. Olen jumissa suht hyväpalkkaisessa paskatyössä, koska asunto, auto ja lasten kuviot. En osaa auttaa, mutta toivotan voimia.
Vierailija kirjoitti:
Kuin minun kirjoittama aloitus. Olen jumissa suht hyväpalkkaisessa paskatyössä, koska asunto, auto ja lasten kuviot. En osaa auttaa, mutta toivotan voimia.
Kiitos! Samoin voimia sinne.
Ainakaan ei olla yksin:)
Suht hyväpalkkainen paskatyö kuvaa muuten hyvin omaakin työtäni. En tiedä onko sinulla sama homma mutta oma työ on tosiaan suht haastavaa ja suht hyväpalkkaista mutta mielestäni tietyllä tavalla yhdentekevää noin niin kuin isossa kuvassa. Jotenkin omat arvot vetäisi tekemään jotain millä tuntuisi olevan edes jotain merkitystä isossa kuvassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lähihoitaja ja vihaan työtäni. Ainoa asia, mikä saa menemään töihin, on se, että.pääsen loppuvuodesta eläkkeelle. Ennen pidin työstäni, mutta nykyään se on vastenmielistä pakkopullaa. Ennen vanhuksia hoidettiin hyvin, nykyään hutaisten, muiden hommien ohella.
Ihanaa että pääset eläkkeelle!
Noin se valitettavasti taitaa olla.
Ap
Miksi ei ole varaa alentaa tulotasoa? Ratkaisu saattaa piillä tässä. Edellyttänee halvempaa asuntoa ja kulutustottumusten saneerausta, mutta etenkin väliaikaisena ratkaisuna sen kyllä kestää. Jos mitenkään voit puolittaa menosi, voinet puolittaa työaikasi, jos se on työpaikallasi mahdollista. Se varmasti auttaisi jo itsessään, mutta mahdollistaisi varmaan myös jonkinlaisia opintoja. Kun sinulla on vielä voimia uudelleenkouluttautua, niin heikennä mielummin elintasoa, kuin mielenterveyttäsi. Jos palat nykyisen työn takia kokonaan loppuun, niin saatat menettää työkykysi ja nykyisen elintasosi lopullisesti. Ja päätyä lopulta TE-toimiston riepotuksiin. Saikut voivat hetkeksi auttaa, mutta eivät ratkaise asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ole varaa alentaa tulotasoa? Ratkaisu saattaa piillä tässä. Edellyttänee halvempaa asuntoa ja kulutustottumusten saneerausta, mutta etenkin väliaikaisena ratkaisuna sen kyllä kestää. Jos mitenkään voit puolittaa menosi, voinet puolittaa työaikasi, jos se on työpaikallasi mahdollista. Se varmasti auttaisi jo itsessään, mutta mahdollistaisi varmaan myös jonkinlaisia opintoja. Kun sinulla on vielä voimia uudelleenkouluttautua, niin heikennä mielummin elintasoa, kuin mielenterveyttäsi. Jos palat nykyisen työn takia kokonaan loppuun, niin saatat menettää työkykysi ja nykyisen elintasosi lopullisesti. Ja päätyä lopulta TE-toimiston riepotuksiin. Saikut voivat hetkeksi auttaa, mutta eivät ratkaise asiaa.
Omaa elintasoani olen valmis laskemaan milloin vain, voin asua im-yksiössä ja syödä makaronia ja kulkea ryysyissä.
Sen sijaan lasten elintasosta en voi tinkiä. Minun elämässä 3-5v köyhä opiskeluaika on silmänräpäys jonka kestän helposti, mutta lasten elämässä tuo on todella pitkä aika joka sijoittuu heidän kriittisille kehitysvuosilleen.
Menojen puolittaminen on joka tapauksessa täysin absurdi ajatus valitettavasti...
Kiitos kuitenkin kommentista!
Ap
Vanhat kapakkakävyt eivät ole sitten vielä niin burnoutissa, kun jaksavat jatkaa!!!