Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa työssä jota inhoaa?
10.01.2025 |
Olen jumissa työssäni ja oikeastaan koko elämässäni. Olen kahden lapsen yh-äiti, jaetulla huoltajuudella.
Olen tehnyt vääriä valintoja elämässäni, mm uran suhteen. Vasta aikuistuttani olen tajunnut valinneeni sellaisen ammatin jota olen arvellut toisten minulta odottaneen.
Totuus on että tämä ammatti ei sovi minulle lainkaan. Se sotii jossain määrin arvojani vastaan enkä ole ollenkaan kiinnostunut alasta. Minulla ei ole luonnostaan niitä ominaisuuksia ja piirteitä jotka ovat alalla hyödyksi.
Osaa motivaation ja kiinnostuksen puutteesta saattaa tosin selittää myös pitkittynyt masennukseni, joka ei helpottanut terapialla. Oikeastaan olen niin masentunut että työterveyslääkäri on suositellut sairaslomalle jäämistä, mutta en aio jäädä. Olen ollut aiemmin pitkillä sairaslomilla jotka eivät muuttaneet yhtään mitään. Terapiaa ei ole saatavilla (koska kelan 3v terapiasta kulunut vasta 3v ja hyvinvointialue ei anna terapiaa kuin niille jotka eivät nouse sängystään enää ollenkaan). Lääkkeistä taas on kauhukokemuksia. Hävettää myös jäädä sairaslomalle kun omat työt kaatuvat työkavereiden niskaan. Ja tuntuu epäreilulta että oman sairauden kustannukset kaatuvat työnantajan niskaan. Lopulta pelkään myös potkuja, joille keksitään kyllä korrekti syy jos minusta halutaan eroon.
Olen hyvin vastuuntuntoinen ja yritän kaikesta huolimatta suoriutua työstäni hyvin. Kiinnostuksen ja motivaation puute tekee siitä kuitenkin hyvin vaikeaa... Samoin kuin työssä etenemisen. Junnaan vuodesta toiseen paikallani, koska motivaatiota etenemiseen ei ole. Paikallaan pysyminen taas laskee motivaatiota entisestään.
Saan työstäni kohtalaista palkaa ja teenkin työtä puhtaasti rahan takia. Minusta raha on ihan ok motivaattori, mutta pidemmän päälle se ei tunnu kantavan, ei ainakaan omalla kohdallani.
Haluaisin opiskella toisen, itselleni sopivamman ammatin, mutta lasten takia en voi heittäytyä opintotuen varaan. Aikuiskoulutustukikin lakkautettiin, ja työni on siinä määrin vaativaa ja mielenterveyteni heikko, etten jaksa opiskella työn ohessa.
Siihen että lapset ovat omillaan menee vielä yli 10 vuotta.
Miten jaksan tuon ajan tässä työssä?
Onko vaihtoehtoja?
Kommentit (55)
Onko tämä elämä vain unelmahötön metsästystä ? Mielenkiintoinen työ jossa oppii uusia asioita on hyvä, mutta kuinka monella meistä edes on unelmatyöhaaveita ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen on työsi ap ?
En viitsi kertoa etten tulisi tunnistetuksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä elämä vain unelmahötön metsästystä ? Mielenkiintoinen työ jossa oppii uusia asioita on hyvä, mutta kuinka monella meistä edes on unelmatyöhaaveita ?
Hötöstä en tiedä, mutta se olisi jo kova jos oma työ vastaisi omia arvoja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joskus alanvaihto ja opiskelu uuteen ammattiin onnistuu joko omaehtoisella tai muulla uudelleenkoulutussysteemillä jos on joku syy
Pitää olla reilusti säästöjä, että voi aikuisena kouluttautua. Tai puoliso elättämässä. m39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosiaan luulet että ihmiset on unelma-ammateissaan? 90% tekee työtä, koska pitää maksaa laskut.
Mikä saa sinut luulemaan että ajattelen näin?
Minähän tässä vain kyselen kanssalaskunmaksajilta että miten siinä ei-unelma-ammatissa jaksaa.
Ap
Kaikki kohtalot on kestettävissä kestämällä.
Pää kestääkin mitä vain, mutta keho ei usko vaikka sanon sille että lopettaa loppuunpalamisesta johtuvan sairauksien kehittelyn.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna ottaisin henkistä etäisyyttä työhön ja miettisin, miten työstä saisi sujuvaa ja vaivatonta.
Elämässäsi vaikuttaa olevan meneillään kaikenlaista.
Jos sulla on perhe ja uutta tasapainotilaa hakeva kehosuhde, niin keskity hyvä nainen itseesi ja jätä ponnisteluhommat odottamaan parempaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus alanvaihto ja opiskelu uuteen ammattiin onnistuu joko omaehtoisella tai muulla uudelleenkoulutussysteemillä jos on joku syy
Pitää olla reilusti säästöjä, että voi aikuisena kouluttautua. Tai puoliso elättämässä. m39
Näin se valitettavasti on, jos on lapsia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuna ottaisin henkistä etäisyyttä työhön ja miettisin, miten työstä saisi sujuvaa ja vaivatonta.
Elämässäsi vaikuttaa olevan meneillään kaikenlaista.
Jos sulla on perhe ja uutta tasapainotilaa hakeva kehosuhde, niin keskity hyvä nainen itseesi ja jätä ponnisteluhommat odottamaan parempaa aikaa.
Kiitos ystävällisestä kommentista.
Työ on sellaista että sitä ei oikein voi tehdä puoliteholla. Resursointi on niukkaa, 7 ihmisen työt tehdään 4 ihmisen voimin.
Ja tuo asia on alallani vakio työpaikassa kuin työpaikassa.
Ap
Minkä ikäinen olet nyt. 10 vuoden päästä voit olla siinä iässä, ettei uutta työtä enää saa. Eli, nykyinen hommasi voi olla nykyistä samaa eläkkeelle saakka. Jos alanvaihto mielessä, niin se kannattanee toteuttaa viimeistään jo nyt. Toisaalta nykyinen työ pitää leivässä myös tenavia ajatellen, mikä voisi olla viisaampaa pitää vaikkakin sitä inhoaa. Inhoan omaa työtäni ja kyseistä alaa ja teen hommani mekaanisesti ja samalla kuuntelen korvanapeilla musiikkia täysillä tinnitukseen asti. Onneksi omaan mielikuvitusta arjen keskelle, eli töissä en mieti töitäni mutta muut itsestäni riippumattomat seikat saavat minut olemaan nykyhommassani. Olen sinkku mutta siitäkin huolimatta tiettyjä kahleita on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se lähtee siitä, että jos olet pätevä duunissasi, niin silloin teet hommat niin hyvin kuin pystyt.
Jos se ei riitä ja tulee sanomista, niin silloin viimeistään tiedät, ettei työ ole sinua varten.
Monet ns. vanhat kävyt tekevät hommansa niin hyvin kuin voivat viikosta ja vuodesta toiseen - mutta kiroavat kapakassa elämäänsä - se on kuitenkin normaalia ja se maanantai tulee kuitenkin aina ja homma jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna ottaisin henkistä etäisyyttä työhön ja miettisin, miten työstä saisi sujuvaa ja vaivatonta.
Elämässäsi vaikuttaa olevan meneillään kaikenlaista.
Jos sulla on perhe ja uutta tasapainotilaa hakeva kehosuhde, niin keskity hyvä nainen itseesi ja jätä ponnisteluhommat odottamaan parempaa aikaa.
Kiitos ystävällisestä kommentista.
Työ on sellaista että sitä ei oikein voi tehdä puoliteholla. Resursointi on niukkaa, 7 ihmisen työt tehdään 4 ihmisen voimin.
Ja tuo asia on alallani vakio työpaikassa kuin työpaikassa.
Ap
Mitä mieltä työsuojelu on tuosta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lähtee siitä, että jos olet pätevä duunissasi, niin silloin teet hommat niin hyvin kuin pystyt.
Jos se ei riitä ja tulee sanomista, niin silloin viimeistään tiedät, ettei työ ole sinua varten.
Monet ns. vanhat kävyt tekevät hommansa niin hyvin kuin voivat viikosta ja vuodesta toiseen - mutta kiroavat kapakassa elämäänsä - se on kuitenkin normaalia ja se maanantai tulee kuitenkin aina ja homma jatkuu.
Hyvää palautetta olen esimieheltäni saanut, ja silti tiedän ettei homma ole minua varten.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet nyt. 10 vuoden päästä voit olla siinä iässä, ettei uutta työtä enää saa. Eli, nykyinen hommasi voi olla nykyistä samaa eläkkeelle saakka. Jos alanvaihto mielessä, niin se kannattanee toteuttaa viimeistään jo nyt. Toisaalta nykyinen työ pitää leivässä myös tenavia ajatellen, mikä voisi olla viisaampaa pitää vaikkakin sitä inhoaa. Inhoan omaa työtäni ja kyseistä alaa ja teen hommani mekaanisesti ja samalla kuuntelen korvanapeilla musiikkia täysillä tinnitukseen asti. Onneksi omaan mielikuvitusta arjen keskelle, eli töissä en mieti töitäni mutta muut itsestäni riippumattomat seikat saavat minut olemaan nykyhommassani. Olen sinkku mutta siitäkin huolimatta tiettyjä kahleita on.
Oma työni vaatii täyttä keskittymistä, ei voi tehdä mekaanisesti.
Vastataanpa nyt osittain myös aiempaan kysymykseen että millaista työni on... se on asiantuntijatyötä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet nyt. 10 vuoden päästä voit olla siinä iässä, ettei uutta työtä enää saa. Eli, nykyinen hommasi voi olla nykyistä samaa eläkkeelle saakka. Jos alanvaihto mielessä, niin se kannattanee toteuttaa viimeistään jo nyt. Toisaalta nykyinen työ pitää leivässä myös tenavia ajatellen, mikä voisi olla viisaampaa pitää vaikkakin sitä inhoaa. Inhoan omaa työtäni ja kyseistä alaa ja teen hommani mekaanisesti ja samalla kuuntelen korvanapeilla musiikkia täysillä tinnitukseen asti. Onneksi omaan mielikuvitusta arjen keskelle, eli töissä en mieti töitäni mutta muut itsestäni riippumattomat seikat saavat minut olemaan nykyhommassani. Olen sinkku mutta siitäkin huolimatta tiettyjä kahleita on.
Oma työni vaatii täyttä keskittymistä, ei voi tehdä mekaanisesti.
Vastataanpa nyt osittain myös aiempaan kysymykseen että millaista työni on... se on
Ai, kroppa ei kestä asiantuntijatyötä? Kokeile siivoojan hommaa. Jokaisessa duunissa oletetaan, että töitä tehdään neljän edestä. Tervetuloa nykyaikaan. Kunnon kermaperseiden uhriutumista taas.
"Ai, kroppa ei kestä asiantuntijatyötä? Kokeile siivoojan hommaa. Jokaisessa duunissa oletetaan, että töitä tehdään neljän edestä. Tervetuloa nykyaikaan. Kunnon kermaperseiden uhriutumista taas."
Minäkin olen kyllä kropalle sanonit että lopettaa sen sairauksien kehittelyn, ei sillä ole mitään oikeutta sairastua kun ei edes tee oikeaa työtä niin kuin vaikka siivoajat tai roskakuskit. Mutta se pentele vaan kerää diagnoosia toisensa perään. Miten sen saisi uskomaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin sinnitellä hammasta purren mutta burnis tuli. Jokin uhma sisällä käski jatkamaan pään seinään lyömistä vaikka koko keho sanoi ei. Kannattaa olla armollinen itselle ja höllentää tahtia jotenkin. Rahallisista velvollisuuksista irtaantuminen on suuri askel, turhat kestotilaukset pois ja tuhlailu ja kalliiden kateusjuttujen perässä juokseminen.
Kiitos kommentista!
Ongelma on että emme nytkään elä mitenkään leveää vaan aivan tavallista elämää.
Ehkä olisi taloudellisesti mahdollista vähentää työaikaa esim 80%iin. Se tarkoittaisi jo jotain taloudellisesti: ei minkäänlaisia kesälomareissuja ym...
Ja kuitenkin myös tuntuu ettei tuo riittäisi. Haluan kerta kaikkiaan eroon tästä työstä.
Yhteiskunnan tuki alas vaihtavalle perheelliselle on riittämätön. En sano onko se oikein tai väärin mutta näin se on...
80% työaika mahdollistaisi 4 päivän työviikon eli 3 päivän viikonlopun, se oikeasti auttaa jaksamiseen että saa olla 3 päivää peräkkäin pois töistä joka syö jaksamista. Tämä antaisi sulle myös oman huilipäivän kun lapset ovat koulussa. Sanoit olevasi ihan hyväpalkkainen, 20% tiputus tuloissa helpottaa myös verotusta. Onko mahdollista vaihtaa pienempään asuntoon? Kesällä on myös monenlaista ilmaista tekemistä, uskallan väittää että lapset nauttivat mieluummin vähän halvemmasta tekemisestä rennomman äidin kanssa ja kun se rentous näkyisi siinä arjessakin ympäri vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosiaan luulet että ihmiset on unelma-ammateissaan? 90% tekee työtä, koska pitää maksaa laskut.
Tyhmä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosiaan luulet että ihmiset on unelma-ammateissaan? 90% tekee työtä, koska pitää maksaa laskut.
Mikä saa sinut luulemaan että ajattelen näin?
Minähän tässä vain kyselen kanssalaskunmaksajilta että miten siinä ei-unelma-ammatissa jaksaa.
Ap
Kaikki kohtalot on kestettävissä kestämällä.
Höpöhöpö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen on työsi ap ?
En viitsi kertoa etten tulisi tunnistetuksi.
Ap
Niin harvinainen työ!?
Joopa joo!
Kaikki kohtalot on kestettävissä kestämällä.