Yksin ja yksinäinen
Olen maalla yksin asuva. Jäin loppusyksystä eläkkeelle. Huomasin eläköidyttyäni, että kaikki ihmissuhteeni ja aikatauluni liittyivät työhön. Putosin totaaliseen tyhjyyteen, kun ei ole aamulähtöjä eikä sosiaalisia suhteita. Eläkkeestä puhutaan, että se on ihmisen parasta aikaa. Olen niin yksin ja yksimäinen. Menee päiviä, että en näe yhtään ihmistä. Miten tästä voi edes selvitä..
Kommentit (22)
Mikset tapaa niitä työkavereita vapaa-ajalla?
Pääsetkö liikkumaan jollakin kulkupelillä ihmisten ilmoille?
Vierailija kirjoitti:
Mikset tapaa niitä työkavereita vapaa-ajalla?
Entä jos ei ole entisten työkavereiden kanssa ollut muuta yhteistä kuin työhön liittyvät asiat? Ainakin minulla oli niin. Eläkkeelle jäätyä en ole ollut heidän kanssaan missään tekemisissä. Mitä nyt muutaman kerran kauppareissulla on joku sattunut kohdalle ja keskusteltu hieman aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikset tapaa niitä työkavereita vapaa-ajalla?
Ei tavattu työssä ollessakaan vapaa-aikana. Töihin voisin mennä joskus kahvitunnin aikaan, mutta se ei ratkaise tätä jokapäiväistä tyhjyyttä. AP
Vierailija kirjoitti:
Pääsetkö liikkumaan jollakin kulkupelillä ihmisten ilmoille?
Asun kahden kylän välissä. 20 liksaa molempiin. Käyn autolla ruokaostoilla kerran viikossa. Joskus toisessa ja toisessa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsetkö liikkumaan jollakin kulkupelillä ihmisten ilmoille?
Asun kahden kylän välissä. 20 liksaa molempiin. Käyn autolla ruokaostoilla kerran viikossa. Joskus toisessa ja toisessa paikassa.
No hyvä, sulla on auto, jolla voit hurauttaa vaikka johonkin lähiseudun isompaan kaupunkiin kahtelemaan elämänmenoa ja tekemään jotain mukavia juttuja. Vai miltä kuulostaa? Sulla on vapautta.
On ehkä viimein aika laskeutua hengelliseen pohdiskeluun. tai sitten viettää aikaa luonnossa, luonnonystävälle luonto vastaa takaisin. Tai sitten filosofista pohdiskelua takkatulen äärellä.
Kuuntelepa vaikka Radio Patmosta netistä. Hyvää ohjelmaa ja ammattitaitoisia toimittajia. Ei mainoksia eikä älämölöä. Et ole yksin, vaan saat olla hyvässä seurassa.
Itse lähden baariin jos yksinäisyys ahdistaa. Joskus siellä tapaa ihan mukavia ihmisiä ja joidenkin kanssa jutellut sittemmin useammankin kerran. Joskus haettu tanssimaankin, tuntunut ihan piristävältä.
Toki baareissa ei varsinaisesti saa ystäviä varmaan johtuu paljolti siitäkin , että olen eläkeiässä, eikä minun ikäisiä siellä kovin paljon ole. Muutenkin en oikein osaa heittäytyä tutuksi.
Asun suurehkossa kaupungissa, jossa useita baareja.
Seurakunnan toimintaa olen myös katsellut, olisiko itselle sopivaa. Kumma että sinne tuntuu vaikeammalta lähteä kuin esim ravintolaan.
Jos olisin nuorempi hankkisin koiran.
Voi ei, toinen entinen yksinäinen täällä, tosin asun kaupungissa enkä ole eläkkeellä. Oma yksinäisyys sai päätöksen kun menin seurakunnan toimintaan. Ymmärrän ettei se ole kaikille, mutta itse sain säännöllisyyttä ja ystäviä. Olisiko sinulla mielenkiinnon kohde? Vaikka käsityöt, muu harrastus? Tai joku kiintoisa aihe jolla on muita kiinnostujia? Netissäkin on ryhmiä jotka sitten tapaa live-elämässä. Voi vaikka alkaa säännöllisesti kirjoittelemaan heidän kansa jonkun yhteisen mielenkiinnon tiimoilta. Miten olisi blogin/päiväkirjan pitäminen netissä siten että muut pääsee kommentoimaan? Sitäkin kautta voi löytää rytmiä ja kavereita.
Voi kun voisin auttaa kaikkia yksinäisiä ja yksinoloon vajoavia, tiedän mitä se on.
Suomalaiset miehet on juurikin tuollaisia. Työn ja avioliiton ulkopuolisia ystävyyssuhteita ei vaalita ja kun tulee potkut, eläkeikä tai avioero jäädänkin yksin tyhjän päälle. Naiset ovat tässä suhteessa älykkäämpiä. M48
Kuvailit monen eronneen (ja lapsettoman) palstamamman kohtalon.
Lähde tuvasta, nauti elokuvasta. Älä jää kotiin. Hanki harrastus, aluksi vaikka netin kautta. Liiku. Pistä treffi-ilmoitus vetämään.
Mikset etsinyt ystäviä jo aiemmin? Oletko erakkoluonne? Jäitkö kotiseudulle, kun muut vaihtoivat maisemaa?
Kiitos ehdotuksista. Olen lähtenyt liikkeelle. Käynyt kaupungissa vaikkapa elokuvissa tai uimassa. Etsinyt harrastuksia. Mutta tällekään päivälle ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Vaikka mitä yritän miettiä, ei tule mitään mieleen. En taida ees tietää mitä yksinoleminen on ja mitä voi tehdä. AP
Olen 30 ja joulun aikaan kävi aivan sama. Olen tosin töissä ja käyn töissä lähes päivittäin. Jouluna olin kaksi viikkoa sanomatta sanaakaan, kenellekään. Meinasin tulla hulluksi ihan suoraan sanoen. Oli aivan järkyttävä isku vasten kasvoja kun tajusin tämän. Minulla ei ole kavereita, minulla ei ole mitään muita sosiaalisia kanavia kuin työ. En asu Suomessa, asun lähiössä kerrostalossa ja työn luonteen vuoksi pystyn käymään vain kuntosalilla harrastuksena.
Olisiko sinulla mitään harrastuksia mitkä kiinnostaisivat missä pääsisi tapaamaan ihmisiä? Vaikkapa kansalaisopistosta.