Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko avioeron jos tietäisit, että hintana on sen seurauksena omien lapsien mielenterveysongelmat?
02.01.2025 |
Olen huomannut, että nykyään lasten pahoinvointi kulminoituu äärimmäisen voimakkaasti juurikin eroperheisiin.
Kommentit (191)
Yleensä se vanhempien elämä ennen sitä eroa johtaa mielenterveysongelmiin. Osa ongelmista myös periytyy tai tarttuu opitun mallin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sen etukäteen tietää?
Esim alkkis/huume/väkivaltaperheissä ero on tuhannesti parempi kuin jääminen!
Itse erosin perushyvästä mutta tunnekylmästä liitosta 30v sitten ja se sekä uusperhe oli parasta lapsilleni. Kaikista tuli täyspäisiä aikuisia, ihania vanhempia jne
Minun lapseni sairastui avioeromme jälkeen. Olen usein miettinyt, olisiko minun sittenkin silloin pitänyt uhrata itseni. Nyt lapsi on jo aikuinen ja 7 vuotta syrjäytynyt.
Avioero ei aiheuta kenellekään mielenterveysongelmia. Se kyllä aiheuttaa miten vanhemmat käyttäytyvät eron jälkeen. Jos olisin ollut samanlainen kuin lasteni isä niin ei menisi hyvin lapsilla. Olen ollut tuki ja turva, kun isä häipyi lasten elämästä. Ei hän osannut olka isä ydinperheessäkään.
Ja kyllä lapseni oireilivat eron jäljeen. Siitä on päästy yli ajan ja koulukuraattorin avulla. Varmasti minun tuella on ollut myös merkitys. Olen aina, asettanut lapset muun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Toki niin voi käydä, mutta tilastollisesti suurempi todennäköisyys on jos vanhemmat on väkisinkin ainoastaan lasten takia yhdessä. Sillä jos millä, aiheutetaan mielenterveysongelmia.
Nykyään on kymmeniä tuhansia erityislapsia ja meinaat, ettei räjähtäneet avioerolukemat liity tähän millään tavalla? Muistan jo omasta lapsuudesta 80 -ja 90-luvuilta, että erot oli tuolloin verrattain harvinaisia, mutta aina jos sellainen joillain oli, niin perheen lapsille tuli järjestään käyttäytymisongelmia. Minun 80-luvun peruskoulun luokastani on kuollut kaksi henkilöä ja molemmat olivat eroperheestä. Kumpikaan ei kuollut mihinkään spontaaniin sairaskohtaukseen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron syy on se sama, joka altistaa mt-ongelmille: vanhempien käytös ja geenit.
Mitä ihmeen paskaa tämä on, että huonot miehet yrittää pakottaa naiset olemaan eroamatta?
Olkaa vttu parempia ja lopettakaa rännitys.
Vierailija kirjoitti:
Avioero ei aiheuta kenellekään mielenterveysongelmia. Se kyllä aiheuttaa miten vanhemmat käyttäytyvät eron jälkeen. Jos olisin ollut samanlainen kuin lasteni isä niin ei menisi hyvin lapsilla. Olen ollut tuki ja turva, kun isä häipyi lasten elämästä. Ei hän osannut olka isä ydinperheessäkään.
Ja kyllä lapseni oireilivat eron jäljeen. Siitä on päästy yli ajan ja koulukuraattorin avulla. Varmasti minun tuella on ollut myös merkitys. Olen aina, asettanut lapset muun edelle.
Miksi isä oireili ja lähti pois? Teitkö itse hänen elämästään sietämätöntä? Harva omat lapset noin van hylkää. Siihen pitää olla jokin kestämätön syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni sairastui avioeromme jälkeen. Olen usein miettinyt, olisiko minun sittenkin silloin pitänyt uhrata itseni. Nyt lapsi on jo aikuinen ja 7 vuotta syrjäytynyt.
Ei olisi. Sen ongelmat on peritty siltä toiselta vanhemmalta.
Ehkäpä sen pahoinvoinnin syynä on aika ENNEN avioeroa ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. - Riippuisi "vähän" siitäkin, että mitä maksaisi liitossa pysyminen.
Jokainen ero on varmasti omanlaisensa ja olisi hyvin yksinkertaistavaa väittää eroakokemattomana, että ero on vain ja ainoasraan haitaksi lapsille tai lapsien mielenterveydelle.
Koska varmasti vanhempien ero saattaa toisinaan olla lapsien kannalta jopa parempi kuin se, etteivät vanhemmat kykene eroamasn tai vähintään muuttamaan erilleen.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Avioero ei aiheuta kenellekään mielenterveysongelmia. Se kyllä aiheuttaa miten vanhemmat käyttäytyvät eron jälkeen. Jos olisin ollut samanlainen kuin lasteni isä niin ei menisi hyvin lapsilla. Olen ollut tuki ja turva, kun isä häipyi lasten elämästä. Ei hän osannut olka isä ydinperheessäkään.
Ja kyllä lapseni oireilivat eron jäljeen. Siitä on päästy yli ajan ja koulukuraattorin avulla. Varmasti minun tuella on ollut myös merkitys. Olen aina, asettanut lapset muun edelle.
Minä, minä, minun tukeni, minä, minä, minä olen AINA asettanut lapset edelle, MINÄ MINÄ MINÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Toki niin voi käydä, mutta tilastollisesti suurempi todennäköisyys on jos vanhemmat on väkisinkin ainoastaan lasten takia yhdessä. Sillä jos millä, aiheutetaan mielenterveysongelmia.
Nykyään on kymmeniä tuhansia erityislapsia ja meinaat, ettei räjähtäneet avioerolukemat liity tähän millään tavalla? Muistan jo omasta lapsuudesta 80 -ja 90-luvuilta, että erot oli tuolloin verrattain harvinaisia, mutta aina jos sellainen joillain oli, niin perheen lapsille tuli järjestään käyttäytymisongelmia. Minun 80-luvun peruskoulun luokastani on kuollut kaksi henkilöä ja molemmat olivat eroperheestä. Kumpikaan ei kuollut mihinkään spontaaniin sairaskohtaukseen tms.
Neurologiset ongelmat eivät tiettävästi ole yleistyneet.
Jos ovat, enemmän syyttäisin ravinnon, veden ja hengitysilman sisältämien mikromuovien, supermyrkkyjen ja pienhiukkasten vaikutuksia sikiöön.
Keskushermosto kehittyy sikiöaikana. Me ryvemme kemikaaleissa, vaikka välttelisimme niitä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä sen pahoinvoinnin syynä on aika ENNEN avioeroa ..
Ei meillä ainakaan. Elämämme ennen eroa oli arkista, mutta seesteistä ja hyvin perhekeskeistä.
nelonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioero ei aiheuta kenellekään mielenterveysongelmia. Se kyllä aiheuttaa miten vanhemmat käyttäytyvät eron jälkeen. Jos olisin ollut samanlainen kuin lasteni isä niin ei menisi hyvin lapsilla. Olen ollut tuki ja turva, kun isä häipyi lasten elämästä. Ei hän osannut olka isä ydinperheessäkään.
Ja kyllä lapseni oireilivat eron jäljeen. Siitä on päästy yli ajan ja koulukuraattorin avulla. Varmasti minun tuella on ollut myös merkitys. Olen aina, asettanut lapset muun edelle.
Suhteessa on aina kaksi osapuolta. Sen ymmärtäminen kuuluu aikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero ei aiheuta kenellekään mielenterveysongelmia. Se kyllä aiheuttaa miten vanhemmat käyttäytyvät eron jälkeen. Jos olisin ollut samanlainen kuin lasteni isä niin ei menisi hyvin lapsilla. Olen ollut tuki ja turva, kun isä häipyi lasten elämästä. Ei hän osannut olka isä ydinperheessäkään.
Ja kyllä lapseni oireilivat eron jäljeen. Siitä on päästy yli ajan ja koulukuraattorin avulla. Varmasti minun tuella on ollut myös merkitys. Olen aina, asettanut lapset muun edelle.
Miksi isä oireili ja lähti pois? Teitkö itse hänen elämästään sietämätöntä? Harva omat lapset noin van hylkää. Siihen pitää olla jokin kestämätön syy.
En tiedä mitä avioliitossa kävi. Ex ei suostunut puhumaan. Etääntyi ja alkoi kylmäksi ja lapset sen huomasi myös. Eron jälkeen ex jäi lähihuoltajaksi. Ajattelin se olevan hyväksi isäsuhteelle. Ei se onnistunut. Ex löysi uuden naisen ja muuta ei enää hänen elämään mahtunut. Ilmoitti sitten, että ei enää jatkossa ole lähihuoltaja, kun muuttaa naisensa luo. Sinne meni. Elatuksen perään on pitänyt kysellä. Lopulta hain ne Kelasta. Semmoista.
Äkkinäiset erot hepposin syin aiheuttavat lapsille traumoja. Näissä eroissa on yleensä taustalla eroajan syviä käsittelemättömiä mt-ongelmia. Joskus myös persoonallisuushäiriön ilmentymää.
Mistä sitten johtuu se, että ydinperheissäkin on lapsilla valtavasti mielenterveysongelmia? Ja taas joissain eroperheissä ei ole lainkaan?
Voisiko kyse olla enemmänkin siitä, että vanhempien huono käyttäytyminen jothaa lapsien mielenterveysongelmiin, eikä se ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero ei aiheuta kenellekään mielenterveysongelmia. Se kyllä aiheuttaa miten vanhemmat käyttäytyvät eron jälkeen. Jos olisin ollut samanlainen kuin lasteni isä niin ei menisi hyvin lapsilla. Olen ollut tuki ja turva, kun isä häipyi lasten elämästä. Ei hän osannut olka isä ydinperheessäkään.
Ja kyllä lapseni oireilivat eron jäljeen. Siitä on päästy yli ajan ja koulukuraattorin avulla. Varmasti minun tuella on ollut myös merkitys. Olen aina, asettanut lapset muun edelle.
Miksi isä oireili ja lähti pois? Teitkö itse hänen elämästään sietämätöntä? Harva omat lapset noin van hylkää. Siihen pitää olla jokin kestämätön syy.
Etsipä syitä sen miehen historiasta. Nainen ei ole miehensä holhooja, kasvattaja ja psykoterapeutti.
Joskus avioero on paras vaihtoehto, myös lasten mielenterveyden kannalta.
Höpö höpö. Toki niin voi käydä, mutta tilastollisesti suurempi todennäköisyys on jos vanhemmat on väkisinkin ainoastaan lasten takia yhdessä. Sillä jos millä, aiheutetaan mielenterveysongelmia.