Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko avioeron jos tietäisit, että hintana on sen seurauksena omien lapsien mielenterveysongelmat?
02.01.2025 |
Olen huomannut, että nykyään lasten pahoinvointi kulminoituu äärimmäisen voimakkaasti juurikin eroperheisiin.
Kommentit (191)
Eroperheen lapsena sanon, että omat vanhemmat olisivat saaneet erota paljon aiemmin. Ei sekään lapsille ole hyväksi jos vanhemmat väkisin pysyy yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero ei aiheuta kenellekään mielenterveysongelmia. Se kyllä aiheuttaa miten vanhemmat käyttäytyvät eron jälkeen. Jos olisin ollut samanlainen kuin lasteni isä niin ei menisi hyvin lapsilla. Olen ollut tuki ja turva, kun isä häipyi lasten elämästä. Ei hän osannut olka isä ydinperheessäkään.
Ja kyllä lapseni oireilivat eron jäljeen. Siitä on päästy yli ajan ja koulukuraattorin avulla. Varmasti minun tuella on ollut myös merkitys. Olen aina, asettanut lapset muun edelle.
Minä, minä, minun tukeni, minä, minä, minä olen AINA asettanut lapset edelle, MINÄ MINÄ MINÄ
Sya näköjään ärsyttää naisen minuus. Se, että hän on yhtä arvokas ja parempikin kuin mies, joka jätti lapsensa.
Paljon riippuu siitä miten vanhemmat eron hoitavat. Monet käyttävät lapsia aseena toista vastaan ja siitä taatusti jää lapsille ongelmia.
Eron syy on se sama, joka altistaa mt-ongelmille: vanhempien käytös ja geenit.
Mitä ihmeen paskaa tämä on, että huonot miehet yrittää pakottaa naiset olemaan eroamatta?
Olkaa vttu parempia miehiä ja lopettakaa rännitys.
Vierailija kirjoitti:
Eroperheen lapsena sanon, että omat vanhemmat olisivat saaneet erota paljon aiemmin. Ei sekään lapsille ole hyväksi jos vanhemmat väkisin pysyy yhdessä.
Yksittäistapaukset eivät kumoa asiasta tehtyjä tutkimuksia. Sinun kokemuksillasi ei ole arvoa millään tavalla tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni sairastui depressioon joitakin vuosia riitaisan vaikean eron jälkeen. Yritti myös im
En ollut eron hakija mutta usein mietin, olisiko tuo voitu välttää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Toki niin voi käydä, mutta tilastollisesti suurempi todennäköisyys on jos vanhemmat on väkisinkin ainoastaan lasten takia yhdessä. Sillä jos millä, aiheutetaan mielenterveysongelmia.
Nykyään on kymmeniä tuhansia erityislapsia ja meinaat, ettei räjähtäneet avioerolukemat liity tähän millään tavalla? Muistan jo omasta lapsuudesta 80 -ja 90-luvuilta, että erot oli tuolloin verrattain harvinaisia, mutta aina jos sellainen joillain oli, niin perheen lapsille tuli järjestään käyttäytymisongelmia. Minun 80-luvun peruskoulun luokastani on kuollut kaksi henkilöä ja molemmat olivat eroperheestä. Kumpikaan ei kuollut mihinkään spontaaniin sairaskohtaukseen tms.
Tutkimusten mukaan asia menee kyllä toisinpäin, eli avioero tulee, koska elämä erityislapsen/lasten kanssa kuormittaa vanhempia niin paljon, että suhdetta ei enää jakseta ylläpitää.
Meillä kävi juuri näin. Ehkä asiaa olisi auttanut, jos vaikeaan elämäntilanteeseen olisi saanut jotain tukea, mutta eihän sitä saanut, kun on kaksi vanhempaa. Lapsen kanssa oli vaikeaa ja mikään juttu ei toiminut, lopulta oltiin eri mieltä kaikesta, arki pelkkää suorittamista (jotta asiat laspsen kanssa paranisi, ei parantunut), väsymystä, ei koskaan yhteistä kahdenkeskistä aikaa. No ei tarvi olla neropatti ymmärtääkseen, miten tossa lopulta käy.
Eron jälkeen lapset toki oireili paljon, erityinen varsinkin. Erossa myös kummasti aukeni ovet eri apujen piiriin, vaikka ei silloinkaan riittävästi tilanteeseen nähden (jouduin mm. jäämään pois työelämästä vuodeksi lapsen takia). Nyt 5 vuotta erosta ja asiat on hyvin, lapset voi henkisesti ja fyyisesti hyvin. Minä myös. Eksä kai myös.
Mitä omaan lapsuuteen tulee, vanhemmat teki karhunpalveluksen kun olivat yhdessä vain lasten takia. Kylmempää liittoa ja perhe-elämää saa hakea, kuin mitä meillä silloin oli. Se on kamalaa lapsen elää kodissa, missä vanhemmat ei viihdy edes samassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroperheen lapsena sanon, että omat vanhemmat olisivat saaneet erota paljon aiemmin. Ei sekään lapsille ole hyväksi jos vanhemmat väkisin pysyy yhdessä.
Yksittäistapaukset eivät kumoa asiasta tehtyjä tutkimuksia. Sinun kokemuksillasi ei ole arvoa millään tavalla tässä ketjussa.
On se hienoa, että sulla on jokin ihmeen oikeus teilata toisten kokemukset ja päättää onko niillä mitään arvoa. Olet vastenmielinen ihminen ja luulet itsestäsi liikoja. Sä et siitä päätä mitä tähän keskusteluun kukin kirjoittaa. Sun mielipide asioista ei ole ainoa oikea.
Tutkimusten mukaan aiheuttaa mt-ongelmia
Samaten viikko-viikko-asuminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat oli "lasten takia" yhdessä. Vanhimpana lapsena mun mielenterveysongelmat on sitä luokkaa, että en oo koskaan kyenny työelämään kuin erittäin hetkellisesti... Nuoremmilla tuntuu olevan vähän helpompaa. oon kai "harjoituskappale". Erosivat lopulta kun kaikkein nuorimmainen oli vielä hitusen aikaa alaikäinen. Ite olin tuolloin kolmenkymmenen ja kun asiasta mulle kerrottiin, sanoin muistaakseni aika sanatarkkaan: "Ai, no nyt sitten viimeinkin saitte aikaiseksi". Ensimmäiset muistot vanhempien eroaikeista jo, kun olin kymmenen vanha ja suunnilleen siitä toivoin myös sitä... Isäni olisi varmasti ollut viikonloppuisänä kyvykkäämpi. Hän ei autistina kestänyt lasten aiheuttamaa elämää eli meteliä ja oli lisäksi alkoholisti, jolloin pikkupäissään sekä kuivahumalassa sitten raivosteli meille... Kuitenkin myös ihana isä, joka hyvinä aikoina vei luontoretkille ja leikki lasten kanssa, teki meille omin käsin leluja, kuten leijoja, barbietalon, kiipeilytelineen, leikkimökin... En haluaisi muuta isää, mutta hän olisi ihan oikeasti ollut parempi etäisänä. Ei kestänyt lapsiperhearkea ja käyttäytyi sitten ajoittain väkivaltaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni sairastui depressioon joitakin vuosia riitaisan vaikean eron jälkeen. Yritti myös im
En ollut eron hakija mutta usein mietin, olisiko tuo voitu välttää
Sama täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero ei aiheuta kenellekään mielenterveysongelmia. Se kyllä aiheuttaa miten vanhemmat käyttäytyvät eron jälkeen. Jos olisin ollut samanlainen kuin lasteni isä niin ei menisi hyvin lapsilla. Olen ollut tuki ja turva, kun isä häipyi lasten elämästä. Ei hän osannut olka isä ydinperheessäkään.
Ja kyllä lapseni oireilivat eron jäljeen. Siitä on päästy yli ajan ja koulukuraattorin avulla. Varmasti minun tuella on ollut myös merkitys. Olen aina, asettanut lapset muun edelle.
Minä, minä, minun tukeni, minä, minä, minä olen AINA asettanut lapset edelle, MINÄ MINÄ MINÄ
Sya näköjään ärsyttää naisen minuus. Se, että hän on yhtä arvokas ja parempikin kuin mies, joka jätti lapsensa.
Ei vaan yksipuolinen toisen syyttäminen ja itsensä nostaminen jalustalle.
Ihan sama oli sukupuoli mikä tahansa.
Ihmiset eroaa liian helposti. Erotkaa siinä vaiheessa, kun niitä lapsia ei vielä ole! Valitkaa kumppani, johon pystytte sitoutumaan ja päättäkää että perheenne vuoksi teette itsenne ja kumppaninne onnellisiksi. Sitten vasta lapset.
Lapset kärsivät eroista, se on ihan selvää. Eri asia tietysti, jos on päihde tm vakavia ongelmia. Järki käteen, vanhempina tehdään se mikä on lapsille parasta.
Itsekin olen eroperheestä, vanhempien ero rikkoi minussa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni sairastui depressioon joitakin vuosia riitaisan vaikean eron jälkeen. Yritti myös im
En ollut eron hakija mutta usein mietin, olisiko tuo voitu välttää
Tuo ilmiö on valitettavan yleinen. Mutta siitä erofanaatikot haluavat kaikkien vaikenevan. Haluavat jopa kieltää asiasta puhumisen kokonaan.
Pysyisitkö naimissa josbtietäisit että sen seurauksena lapsille tulee mielenterveysongelmia? Terveisin ydinperheen tytär.
Lapsille parempi on yhden vanhemman tasapainoinen ja turvallinen koti kuin kahden vanhemman epätasapainoinen ja turvaton koti. Enkä tarkoita turvattomuudella nyt mitään fyysistä uhkaa vaan ihan kodin ilmapiiriä.
Lapset aistivat ja kuulevat paljon enemmän kuin mitä vanhemmat edes tajuavat. Jos vanhempien parisuhde ei ole kunnossa, heijastuu se kodin ilmapiiriin, vaikka kuinka peittelisi ongelmia.
Mulla ja veljelläni olisi ehkä päät kunnossa jos vanhemmat olisi eronneet.
Tai jos edes toinen heistä olisi meitä rakastanut.
Minusta tuli nelikymppisenä useiden burn-outien jälkeen mt-eläkeläinen ja veljestä psykiatri. Kummallakin meistä vaikeuksia luottaa ja ottaa vastaan rakkautta.
Kumpikaan meistä ei kuitenkaan syytä tästä vanhempia. Ei heillä ollut eväitä eikä aikaa käsitellä näitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eroaa liian helposti. Erotkaa siinä vaiheessa, kun niitä lapsia ei vielä ole! Valitkaa kumppani, johon pystytte sitoutumaan ja päättäkää että perheenne vuoksi teette itsenne ja kumppaninne onnellisiksi. Sitten vasta lapset.
Lapset kärsivät eroista, se on ihan selvää. Eri asia tietysti, jos on päihde tm vakavia ongelmia. Järki käteen, vanhempina tehdään se mikä on lapsille parasta.
Itsekin olen eroperheestä, vanhempien ero rikkoi minussa jotain.
Puhut täyttä asiaa. Jotkut maaniset erofundamentalistit vaientaisivat sinut jos vain pystyisivät. Mutta ei nyt välitetä heistä.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan aiheuttaa mt-ongelmia
Samaten viikko-viikko-asuminen
Eron syy on se sama, joka altistaa mt-ongelmille: vanhempien käytös ja geenit.
Mitä ihmeen paskaa tämä on, että huonot miehet yrittää pakottaa naiset olemaan eroamatta?
Olkaa vttu parempia miehiä ja lopettakaa rännitys.
En ottaisi.