Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin vauvan, mutta työn jättäminen pelottaa! Muita samoin ajattelevia?
09.04.2011 |
Itselläni on mukava työ, asiantuntijatehtäviä, joka on täyttänyt arkeni viimeset vuodet.
Vauvakuume on kova, mutta hyppy töistä pois jäämiseen tuntuu suurelta. Tuntuu, että jäisin tyhjänpanttina vain kotiin makaamaan, vaikka vauvanhoito taatusti täyttäisi päiväni :)
Mieheni on tällä hetkellä työtön, ja siitäkin syystä tuntuu, että pitää vain yrittää tehdä töitä.
Huolehdin jo kovasti, mistä tilalleni saadaan sijainen mahdollisen äitiysloman vuoksi.
Pelkään kovasti työttömyyttä, ja köyhyysloukkuun joutumista, vaikka tämänhetkisessä elämässni sen ei pitäisi olla suuri uhkakaan.
Syy pelkoon johtuu köyhästä lapsuudestani suurperheessä, vanhempani olivat melko ahdistuneita köyhyydestä ja valittivat meille lapsillekin asiasta. Aivan kuin köyhyys olisi ollut meidä lasten vika.
Kommentit (10)
Itse olen potenut vauvakuumetta n. 16-vuotiaasta :D Meillä kävi niin että olen ollut n. 15-vuotiaasta asti perheyrityksessä töissä ja 21-vuotiaana aloin ottamaan isompaa vastuuta koko yrityksestä. Silloin mukana bisneksessä oli vain minä ja isäni. Tulin raskaaksi kun olin muutaman vuoden ollut vetovastuussa ja saimme onneksi minun siskoni hoitamaan sitten isän avuksi yritystä. Itselläni oli kauheat omantunnontuskat jättää yritys muiden vastuulle vaikka olivatkin omaa porukkaa ja muutenkin. Äitiyslomalla ollessani yrityksestä tehtiin osakeyhtiö (ennen ky) ja minä ja 2 siskoani sekä isämme olemme nyt kaikki osakkaita. Noh, ehdin tuossa sitten olla puoli vuotta töissä kun taas jäin äitiyslomalle viikko sitten :D Sijaiset kuitenkin löytyi ja yksi omasta perheestä ja yksi yrityksestämme (luotettava vanha työntekijämme).
Jutun pointti on nyt se että itse ainakin "tein" ja "teen" lapseni sillä että perhe on kuitenkin tärkeämpi kuin yritys tai mikään työ. Perhe on se mikä pysyy loppuelämän, työ ei välttämättä. Vaikka meidänkin yrityksemme on perustettu jo 42 vuotta sitten :) Asioilla on tapana järjestyä ja onhan sinulla paikka kun palaat takaisin. Itselläni on ikää 25v nyt ja ajattelen että tästä kun saadaan nämä esikko ja tosikko vauhtiin niin muutaman vuoden päästä voi taas ajatella uutta vauvaa. Mielestäni työ ei saa ratkaista perheasioita vaikka itsellenikin oli suuri murheen aihe miten asiat järjestyy. Kyllä ne järjestyy :)
Tsemppiä! :)
tulee olemaan omantunnontuskia, jos joskus äitiyslomalle tulen jäämään.
Tiedän, ettei tilalleni ole helppoa löytää sijaista. Tätä asiaa olenkin murehtinut kovasti.
Työni on luonteeltaan sellaista, että en ihmettele ollenkaan että työpaikkani naisilla on korkeintaan kaksi lasta, sillä työn ja perheen yhteensovittaminen on vaikeaa.
Täytän pian 30, ja lasten saaminen alkaisi olla enemmän kuin ajankohtaista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei sinun tarvitse jäädä pois kuin kolmeksi kuukaudeksi.
Ja kumpi on tärkeämpää? Lapsi vai asiantuntijatehtävät? Mitä ne edes ovat?
Kummat itkevät haudallasi? Lapset vai työkaverit? Kokeilepa jääkö vesilasiin kuopppa, jos ensin tökkäät veteen sormesi ja sitten vedät sen pois. Ei jää.
vaikka sen sijaisen löytäminen onkin vaikeaa niin muista ettei se ole sinun tehtäväsi löytää kyseistä ihmistä :)Kyl mä luulen kuitenkin että teidänkin työpaikalla tiedetään että alat olla ns. lapsentekoiässä eikä ne voi siihen vaikuttaa. Muistan kyllä itse miten vaikeaa tälläsen työnarkomaanin oli isälleen tunnustaa että raskaana ollaan ja yksin jäät. Onneksi siskoni tosiaan tuli ja pelasti tilanteen vaikka oltais voitu ottaa ihan ulkopuolinenkin asioita hoitamaan. Meillä myös yritys laajeni juurikin tuolloin kun äitiyslomalla olin ja osakeyhtiöksi vaihdettiin. Oli siinä monenlaista mut nykyään ajateltuna en voisi kuvitellakaan ettei minulla lapsia olisi kun ne asiat järjestyy aina, tavalla tai toisella usko pois :)
Työn ja perheen yhteensovittamisesta pakko vielä sanoa että kyllä nekin asiat järjestyy. Itse tässä puolen vuoden aikana on jouduttu jos jonkinlaista hoitokuviota järjestämään kun miehenikin on yrittäjä mutta onneksi hänellä joustavampi työ kuin minulla.
Monenlaisiin tilanteisiin tähän maailmaan lapsia tulee ja kaikkien kanssa on opittu ja jouduttu pärjäämään :) Ja älä turhaan huoli siitä työpaikkasi kohtalosta tai muiden lapsiluvusta, ensimmäisen lapsen jälkeen kun huomaa että ne asiat on järjestynyt sekä sinulla että työpaikallasi niin huomaat että on mahdollista että on sekä lapsia että työ :)
No jos mies on joutilas, ei sinun tarvitse jäädä pois kuin kolmeksi kuukaudeksi.
Ja kumpi on tärkeämpää? Lapsi vai asiantuntijatehtävät? Mitä ne edes ovat?
Kummat itkevät haudallasi? Lapset vai työkaverit? Kokeilepa jääkö vesilasiin kuopppa, jos ensin tökkäät veteen sormesi ja sitten vedät sen pois. Ei jää.
imettää mahdollisimman pitkään, jos lapsen tulen joskus saamaan. Joten ihan kolmekuukautista en jättäisi kotii isän kanssa.
Mahdollista olisi kuitenkin, että isä jäisi esim. 9-11 kk ikäisen kanssa kotiin, jos minä menisin töihin, tosin alkuun luultavasti vain osa-aikaisesti ja niistäkin suurimman osan etätöinä kotoa käsin tehden.
Lapsi on tärkein asia, ehdottomasti.
Asiantuntijatehtävät tarkoittavat kohdallani sitä, että "myyn" omaa osaamistani, ja siihen tarvitaan jatkuvaa opiskelua ym.
Tekisin mielelläni myös jotain "helpompaa" työtä, mutta sellaista ei vaan ole tarjolla. Luultavasti siinä tapauksessa minulla olisi tällä hetkellä jo useampi lapsi...
Ap
Työ on ohimenevää, perhe pysyy.
Itsellä oli aikoinaan samanlaisia ajatuksia kuin ap:llä. Hyvin firma pärjäsi äitiyslomani ajan, mutta töihin palattuani iski lama ja hupshei - yt:t ja työttömäksi jäin samoin kuin puolet firman väestä. Entiset työkaverit eivät kyselleet perääni ja olisin ollut työttömänä ihan hukassa.
Hei ap, sinulla on työikää jäljellä vielä 35 vuotta ja epäilen, että olisit koko sen ajan saman firman palveluksessa samassa hommassa. Luuletko, että jotain kamalaa tapahtuu, jos olet sen 9 kk pois töistä? Miehesi varmasti kykenee jäämään vanhempain- ja/tai hoitovapaalle. Lapsi ei siitä vahingoitu, jos kotona onkin isä äidin sijaan.
Itse olen sitä mieltä, että olisin tehnyt suunnattoman virheen, jos olisin jättänyt lasten yrittämisen työn vuoksi. Minulla on kaksi jo isoa lasta, joista olen suunnattoman ylpeä. Työt sen sijaan ovat vaihtuneet osin omasta halusta ja osin työnantajan päätöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olisin ollut ihan hukassa työttömänä, jos minulle ei olisi ollut lasta huolehdittavana.
Työ on ohimenevää, perhe pysyy.
Itsellä oli aikoinaan samanlaisia ajatuksia kuin ap:llä. Hyvin firma pärjäsi äitiyslomani ajan, mutta töihin palattuani iski lama ja hupshei - yt:t ja työttömäksi jäin samoin kuin puolet firman väestä. Entiset työkaverit eivät kyselleet perääni ja olisin ollut työttömänä ihan hukassa.
Hei ap, sinulla on työikää jäljellä vielä 35 vuotta ja epäilen, että olisit koko sen ajan saman firman palveluksessa samassa hommassa. Luuletko, että jotain kamalaa tapahtuu, jos olet sen 9 kk pois töistä? Miehesi varmasti kykenee jäämään vanhempain- ja/tai hoitovapaalle. Lapsi ei siitä vahingoitu, jos kotona onkin isä äidin sijaan.
Itse olen sitä mieltä, että olisin tehnyt suunnattoman virheen, jos olisin jättänyt lasten yrittämisen työn vuoksi. Minulla on kaksi jo isoa lasta, joista olen suunnattoman ylpeä. Työt sen sijaan ovat vaihtuneet osin omasta halusta ja osin työnantajan päätöksestä.
usko, että mitään kamalaa tapahtuisi sinä aikana, kun olisin poissa. Ainoastaan se, että työkaverit joutuisivat repeämään joka paikkaan, ennestään jo vajaamiehityksellä töitä tehtäessä.
Tilanne vain on se, ettei pätevää sijaista ole helppoa saada.
Itse olen jo parin vuoden ajan päivittäin miettinyt tuota lasten tekemistä ja asia on vain lykkääntynyt, ja lykkääntynyt...
Nyt sitten minulle on tullut tavallaan seinä vastaan. Enää en haluaisi lykätä yhtään enempää, ihan jo ikäni vuoksi, jos lapsia ylipäätään haluan saada.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko sä tehny elämässäs mitään muuta ku töitä? Onko sulla perspektiiviä mihinkään muuhun ku sun asiantuntejuutees? Ihan oikeesti, sulle vois tehdä ihan hyvää olla vähän aikaa miettimättä noita töitäs. Maailmassa on niin palkon muutakin kuin työ. Ei elämän tarkoituksena ole tehdä töitä!!
Elämä on tehty elettäväksi. Työ on siitä vain yksi osa-alue.
Oleksää ihan tosissas? Ootko sä tehny elämässäs mitään muuta ku töitä? Onko sulla perspektiiviä mihinkään muuhun ku sun asiantuntejuutees? Ihan oikeesti, sulle vois tehdä ihan hyvää olla vähän aikaa miettimättä noita töitäs. Maailmassa on niin palkon muutakin kuin työ. Ei elämän tarkoituksena ole tehdä töitä!!
Elämä on tehty elettäväksi. Työ on siitä vain yksi osa-alue.
tosissani. Tottakai olen tehnyt muutakin elämässäni kuin töitä.
Työnteko ja siitä saatava raha on antanut minulle mahdollisuuden siihen. Aikaisemmin olen ollut niin köyhä, ettei minulla ole ollut varaa tehdä juuri mitään kivaa, tai ostaa edes tarpeellisia asioita.
Ap
Itse olen potenut vauvakuumetta n. 16-vuotiaasta :D Meillä kävi niin että olen ollut n. 15-vuotiaasta asti perheyrityksessä töissä ja 21-vuotiaana aloin ottamaan isompaa vastuuta koko yrityksestä. Silloin mukana bisneksessä oli vain minä ja isäni. Tulin raskaaksi kun olin muutaman vuoden ollut vetovastuussa ja saimme onneksi minun siskoni hoitamaan sitten isän avuksi yritystä. Itselläni oli kauheat omantunnontuskat jättää yritys muiden vastuulle vaikka olivatkin omaa porukkaa ja muutenkin. Äitiyslomalla ollessani yrityksestä tehtiin osakeyhtiö (ennen ky) ja minä ja 2 siskoani sekä isämme olemme nyt kaikki osakkaita. Noh, ehdin tuossa sitten olla puoli vuotta töissä kun taas jäin äitiyslomalle viikko sitten :D Sijaiset kuitenkin löytyi ja yksi omasta perheestä ja yksi yrityksestämme (luotettava vanha työntekijämme).
Jutun pointti on nyt se että itse ainakin "tein" ja "teen" lapseni sillä että perhe on kuitenkin tärkeämpi kuin yritys tai mikään työ. Perhe on se mikä pysyy loppuelämän, työ ei välttämättä. Vaikka meidänkin yrityksemme on perustettu jo 42 vuotta sitten :) Asioilla on tapana järjestyä ja onhan sinulla paikka kun palaat takaisin. Itselläni on ikää 25v nyt ja ajattelen että tästä kun saadaan nämä esikko ja tosikko vauhtiin niin muutaman vuoden päästä voi taas ajatella uutta vauvaa. Mielestäni työ ei saa ratkaista perheasioita vaikka itsellenikin oli suuri murheen aihe miten asiat järjestyy. Kyllä ne järjestyy :)
Tsemppiä! :)