Nyt apua taaperon uniongelmiin!!! Pää hajoaa...

8 kk ikäisenä alkoi heräillä tunnin-parin välein pullolle. 1 v ikäisenä otettiin yösyötöt pois, mutta silti heräili, ei rauhoittunut meidän väissäkään, vaan piti pinnojen välissä taputella. Saattoi joka yö valvoa tunnin pari. Hän nukahti kyllä itsekseen helposti, se opetettiin 1 v ikäisenä. Mutta tassuttelu ei meillä toiminut lapsi vain innostui huutamaan lisää.

Olimme ihan lopussa, sitten heivattiin pinnis lastenhuoneeseen, ja jos heräs yöllä, menimme sinne, annoimme tutin, sanoimme, että nyt on yö, nyt nukutaan ja lähdimme pois. Kyllähän lapsi itki, vähän ajan päästä menimme taas ja pikku hiljaa se rauhoittui itsekseen.Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tämä.

kun stressitaso nousee iltaa kohti ja lapsen nukahtaminen ei takaa mitään omaa rauhaa yli puoleksi tunniksi. Mekin käytettiin lääkärissä ja vyöhyketerapiassa yms ja joka paikassa vain kehuttiin, kuinka terveen oloinen lapsi on. Vauvana oli aivan uskomattoman vähäuninen ja edelleen on ongelmia ajoittain. Nyt 1v10kk ja tilanne tällä hetkellä kovan työn tuloksena ok. Ja unikoulua pidetään aina kun opit unohtuu. Kuulostaa siltä että olette tehneet kaiken "oikein", eli nyt jos vielä ne korvat katsoisi ja muun perusterveyden ja sitten vaan yrittäisi hyväksyä tilanteen. Yleensä yöheräily johtuu siitä ettei osaa itse nukahtaa ja siihen auttaa unikoulu, mutta teillä ei siitä ole kyse. Siksi epäilisin jotain fyysistä tai sitten se on joku mystinen luonteen ominaisuus. Voimia!

on auttanut meillä. Pariin vuoteen ei juuri pystynyt silmiä ummistamaan, kun toinen kaksosista heräili pari kertaa ja toinen ties kuinka monta kertaa yön aikana.



Ensi syksynä menevät kouluun ja nyt ovat siirtymässä omaan huoneeseen nukkumaan.

tuon ikäisenä öisin, ei nyt ihan viittä kertaa joka yö, mutta ainakin 1-3 kertaa. Joinain öinä enemmänkin. Tosin syötin häntä vielä tuolloin öisin.



Yösyöttöjen lopettamisen jälkeen otimme tavaksi, että lapsi pääsee meidän väliimme, jos herää yöllä, eikä osaa itse nukahtaa uudestaan. Ilman mitään kommervenkkejä lapsi alkoi nukkua yöt putkeen n. 1,5-vuotiaana. "Putkeen" tarkoittaa siis sitä, ettei hän tarvinnut enää vanhempien apua nukahtaakseen yöllä uudelleen.



Emme siis missään vaiheessa päättäneet, että lapsen on aika osata nukkua koko yö omassa sängyssään. Mun kokemuksen mukaan, siis aika tekee tehtävänsä :).



Rankkaahan tuo vaihe on, joten tsemppiä!

vielä muistinsa sopukoita ja tuli siihen tulokseen, että kyllä niiden yöherätysten määrä taisi olla kuitenkin ennemmin 3-5 kuin 1-3...

Lapsellani (nyt 1 v 1 kk) oli vähän alle vuoden vanhana vaihe, jolloin hän heräili yöunille nukahdettuaan lukuisia, lukuisia kertoja ja rauhoittui kunnolla nukkumaan vasta sitten kun me vanhemmat menimme nukkumaan. Huomasin, että tämä huutelu oli yhteydessä nukahtamispaikkaan. Jos hän nukahti iltamaitoa juodessaan syliin keinutuolissa, ja hänet sitten laskettiin omaan sänkyyn nukkumaan, oli varmaa että hän huuteli parin minuutin välein unisena sängystään. Rauhoittui kyllä nopeasti taputteluun tai tutin laittoon, mutta välillä ei edes ehtinyt makuuhuoneesta pois ennen kuin lapsi havahtui taas. Se itku oli jotenkin vaativaa, ei ollenkaan tyypillistä lapselle.

Tuo huutelu loppui, kun lapsi alettiin viedä makuuhuoneeseen edes joten kuten hereillä ollessaan ja nukutettiin kainaloon. Tällöin lapsi nukahti suoraan jotenkin syvempään uneen, eikä enää herännyt kevyestä unesta läheisyyttä kaipaamaan. Päiväunillekin lapsi nukutetaan nykyään kainalossa, hän nukkuu paljon paremmin niin (aiemmin heräsi aina 30-45 min unien jälkeen, ei nukahtanut uudelleen vaikka oli silmin nähden väsynyt vielä). Joskus lapsi jää nukkumaan vanhempien sänkyyn, joskus nostetaan omaan pinnasänkyyn, joka on "sivuvaununa". Ei olla stressattu lapsen nukkumapaikasta, tärkeintä on että lapsella on hyvä olla ja että kaikki saa levättyä. Enää ei haittaa, vaikka lapsi nukahtaisi iltamaidolle, hän ilmeisesti osaa nyt nukahtaa helpommin kunnon uneen.

Kiitos vaan, olen lukenut aiheesta. Olet ihan sairas, joko fanaatikko tämän asian puolesta tai sitten saat sairasta nautintoa hankaloittaessasi toisten elämää. Itseltäni tämä ketju jäisi nyt loppuun lukematta, jos olisin muu kuin sen ap.

Tarkennusta vielä, että lapsi heräilee myös meidän vieressämme, mutta saa silloin unen päästä kiinni paremmin itse.

Saisi myös nukkua meidän vieressä MUTTA kun tosiaan alkoi vaatia minua nukkumaan silloin kun hän halusi meidän sänkyymme siirtyä. Se ei oikein onnistu, että lapsi määrää minun nukkumaanmenoaikani.

Joku ehdotti unikoulua, mutta sitä me ollaan nyt yritettykin pari viikkoa. En tiedä miten muuten menetellä, kuin mennä rauhoittelemaan lasta, sillä huudatusta en kestäisi.

Kiitos edellieselle, yritetään tuota selittämistäkin paremmin. Ja kiitos tietty muillekin.

Ap.

Ap.

Nostelen, josko joku muukin kommentoisi. Onko aika ainoa, mikä auttaa? MIssähän iässä yleensä viimeistään helpottaa?



Ap.

tuli iso muutos yöheräilyihin kun siirryttiin "isojen tyttöjen" sänkyyn 1,5 vuotiaana. Rauhottui todella paljon kun tiesi pääsevänsä sängystä itse pois. Suurimmalla osalla taitaa kyllä käydä päinvastoin :)

Meillä tyttö on 1v2kk ja heräilee 3-5kertaa yössä. Ei juuri koskaan rauhoitu pelkkään tutin antoon tai silittelyyn vaan haluaa tissiä. Olen sitten imettänyt kun sillä olen saanut unet helposti jatkumaan... välillä otan väliin nukkumaan koska siinä nukkuu rauhallisemmin.



Mä olen siis sitä mieltä, ettei ole mikään "virhe" ottaa isoon sänkyyn jos siinä yöt kerran paremmin sujuvat. Kyllä se aikanaan loppuu (näin uskottelen itselleni:)!

tai siis vieläkin muisti pätkii kun ollaan valvottu aika tolkuttomasti viimeiset vuodet. Meillä taustalla sairauksiakin, mutta mutta... kyllä mulla on sellainen käsitys että toi nyt vaan kuuluu tuohon ikään ja saattaa kestää muutamankin kuukauden... Joskus helpottuu alkaakseen jälleen uudelleen -taas siis joku "vaihe":)



Itse myönnän, että olen ollut ihan loppu ja väsynyt. Mulle on suoraan sanoen tällä hetkellä ihan sama missä lapset nukkuvat, kunhgan nukkuvat jossakin jotta itsekin saan levättyä (tai jos heräilevät niin yritän hoitaa niin, että uudelleen nukahtaminen olisi mahdollisimman helppoa). Sitten kun olen saanut mieheni kanssa kerättyä voimia (=nukuttua) katsomme tilannetta uudelleen hieman virkumpina ja keksimme jälleen uusia hienoja ideioita nukkumisten suhteen:)

joilla oli liian suuri kitarisa. Tottahan sitä nukkuu huonosti, kun ei henki kulje!

t. se joka jäi copypasteilijan jalkoihin

Kiitos vaan, olen lukenut aiheesta. Olet ihan sairas, joko fanaatikko tämän asian puolesta tai sitten saat sairasta nautintoa hankaloittaessasi toisten elämää. Itseltäni tämä ketju jäisi nyt loppuun lukematta, jos olisin muu kuin sen ap.

Tarkennusta vielä, että lapsi heräilee myös meidän vieressämme, mutta saa silloin unen päästä kiinni paremmin itse.

Saisi myös nukkua meidän vieressä MUTTA kun tosiaan alkoi vaatia minua nukkumaan silloin kun hän halusi meidän sänkyymme siirtyä. Se ei oikein onnistu, että lapsi määrää minun nukkumaanmenoaikani.

Joku ehdotti unikoulua, mutta sitä me ollaan nyt yritettykin pari viikkoa. En tiedä miten muuten menetellä, kuin mennä rauhoittelemaan lasta, sillä huudatusta en kestäisi.

Kiitos edellieselle, yritetään tuota selittämistäkin paremmin. Ja kiitos tietty muillekin.

Ap.

Ap.

Nyt kolmas on 2v4kk eikä ole ikinä nukkunut vielä täysiä öitä. Herää 1-4 kertaa arviolta, olen niin unessa etten osaa sanoa. Yleensä kyllä useita kertoja, pari kertaa on käynyt niin että olen huomannut että neljän viiden aikaan vasta on herännyt ekan kerran ja se alkaa olla meillä aamua kun 6.30 soi kello.



Mielestäni 2v on myös vielä aika pieni ja sinun taaperosi on ihan vauveli vielä...Anna heräillä ja ota viereen, älä tee tästä ongelmaa. Alkaa nukkua kyllä sitten isompana. Isompi vaiva tästä tulee kun alat miettiä/kouluttaa tai vaikka alat nukkua olkkarissa. Lapsikin ihmettelee mitä touhua ja alkaa vahtia missä se äiti tän yön mahtaa nukkua. Ota reilusti pieni kainaloon ja anna sitä turvaa lapselle mitä nyt tarvii.



Meilläkin on ollut joskus ongelmaa lasten kanssa että en meinaa päästä karkaamaan jos herää alkuillasta mutta olen sitten näytellyt nukkuvaa ja sitten odottanut hetken että lapsi nukkuu. Onhan se ehkä vähän vaivalloista mutta ei se nyt kauaa meillä kestänyt.

Ensimmäinen oli huono nukkuja. Siliteltiin, nukuteltiin ja kaikki temput tehtiin kunnes tajuttiin et tämä lapsi tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa ja omaa tilaa (meidän vanhempienkin äänet yöllä häiritsi). Yöt rauhottu kun pääsi omaan huoneeseen, omaan sänkyyn. Unipussista sai raivarit, nytkin nukkuu ilman peittoa.



Keskimmäinen on luonteeltaan maailman kiltein ja rauhallisin. Ainut "unikoulu" jota on pidetty oli vauvana. Eli jos nukahti iltamaidolle herätettiin (Pestiin hampaat) ja vietiin omaan sänkyyn jonne itse nukahti. Edelleen hyvä nukkuja.



Mutta tämä kolmas... Nyt on 1v8kk ja on kyllä melkoinen veijari. Ei suostu et nukutettas omaan sänkyynsä -> saa raivarit. Ei suostu nukkuun ilman iltamaitoa -> saa raivarit. Nukahtaa vain syliin josta kannetaan sänkyynsä. Sieltä vaeltaa meidän huoneeseen yöllä jossa show alkaa. pahinta on se et nukkuu poikittain meidän välissä ja potkii. Kokeiltiin "sivuvaunua" meidän sängyn vieressä -> saa raivarit.

Kun jaksamme niin jätämme pullot pois ja viemme haahuilijan omaan sänkyynsä. Jos tämä ei meiltä onnistu on kummitäti luvannut tulla meille muutamaksi yöksi pitämään unikoulua. Toivottavasti onnistuu. Voimia meille kaikille!

Ja sitten heräilet tyytyväisenä kuudelta? Ja ihmettelet, kun valvoskelee? Myöhäistä nyt kunnolla sitä nukkumaanmenoa niin saat joskus nukkuakin.

mutta voin sanoa, että kaikissa asioissa on puolensa ja puolensa.



Meidän neiti 1v2kk rakastaa omaa sänkyään ja omaa tilaa. Hän ei ole nukahtanut noin vuoteen kenenkään syliin. "Isoon sänkyyn" tai sohvalle kainaloon neiti ei ole nukahtanut ikinä. Väsyneenä ja/tai nälkäisenä neiti on muutenkin tarkka omasta reviiristään. Sylitellään kyllä muuten paljon päivän aikana. (Taustalla voi olla viikkojen lämpökaappeilu 1-2kk:n iässä tai sitten lapsen luonne on vaan sellainen.)



Varsinkin reissatessa tämä ärsyttää, kun lasta ei saa nukkumaan ihan missä vaan. Kun nurkat ovat oudot (ja valoisat, etenkin kesällä), niin nukahtaminen oli lähes mahdotonta. Mä niin haaveilen siitä päivästä, kun lapsi nukahtaa kainaloon. Jos nukahtaa.

paljon ja pitkään. Meidän poika heräsi 9kk ikään saakka 45min välein ja aina vaati uudelleen nukutuksen. Sitten saatiin unikoululla heräilyt vähenemään 8-12 kertaan yön aikana. Nyt 2,5-vuotiaana edelleen heräilee kuusi kertaa yössä keskimäärin. Meillä on nyt, kun pikkusisarus syntyi ja ei tosiaankaan jakseta heräilyjä, tehty niin, että mies nukkuu pojan vieressä. Niin heräilyt hoituu vähäeleisemmin ja puoliunessa. Mutta eihän tääkään hyvä ratkaisu ole, en vaan keksi, miten ihmeessä saataisiin poika nukkumaan yönsä.

Meijän lapsi nyt 1v6kk ja tuota samaa settiä joka yö. Nukahtaa hienosti omaan sänkyyn, eli ei tarvitse jäädä nukuttamaan tms., mutta heräilee todella monta kertaa yön aikana, välillä kurkku suorana kiljuen, välillä vähän nyyhkien. En tiedä näkeekö painajaista vai sattuuko sitä esim. mahaan vai tuleeko siltä pissa vai mistä itku johtuu.

Tää on mun kolmas lapsi ja en muista millään miten ekan kanssa oli. Toka itki joka yö, mutta syyksi paljastuikin korvatulehdukset.

Eli kun lapsi on heräillyt omassa sängyssä, mutta nukkunut hyvin vanhempien sängyssä, niin olen todellakin antanut nukkua vanhempien sängyssä. Tuo ratkaisu toimii vielä isompienkin kanssa, kun koululainen alkoi pelkäämään tulipaloa, eikä uskalla nukkua omassa huoneessa. Totta kai toinen saa peloissaan tulla vanhempien sänkyyn.

Heräilee edelleen öisin, eikä nukahda itsekseen uudelleen. Nykyään tosin vain muutamia kertoja, pahimmillaan on herännyt jopa yli 10 kertaa yössä.



Vanhempien sängyssä poika nukkuu hyvin, yleensä koko yön putkeen. Eli kun olen tarpeeksi väsynyt, otan hänet sinne niin saan nukkua yhden yön hyvin.



Ei ole ratkaisua keksitty tähän. Olemme yrittäneet hakea apua niin lääkäristä kuin perheneuvolastakin. Vastaukset ovat olleet hyvin perinteisiä: rutiineja ja unikoulua jankutetaan joka paikassa. Rutiinit meillä on kunnossa ja unikoulu on pelkkää tuloksetonta huutoa, joten ei olla saatu apua. On tämä kuitenkin iän mukana helpottunut; nykyään heräillään vähemmän kuin ennen.



Minä ja sisarukseni olemme muuten olleet lapsena samanlaisia, joten aika vahvasti vaikuttaa siltä, että vika on geeneissä. Joillekin lapsille se nukahtaminen vaan on vaikeampaa.

Meillä yöheräilyjä on aiheuttaneet:



- korviin kertyvä liiallinen vaikku yhdellä lapsella, pahimmillaan korvakäytävä tulehtui vaikun vaikutuksesta. Ratkaisuksi lastenlääkärin suosituksesta kerran viikossa Ceridal öljyä varovaisesti lapsen korvaan ruiskulla, pumpulia päälle ja kupärälakki ja annetaan olla tunti (meillä usein kyllä koko yön).

- Allergiat, sopimaton ruokavalio aiheuttaa huonoa oloa ja se taas herättää /vaikeuttaa uudelleen nukahtamista, Pidä kirjaa lapsen syömisistä ja nukkumisista aiheuttaako/pahentaako joku ruoka heräämisiä. Meillä keskimmäisen maitoallergiasta ei ollut juuri muuta oiretta kuin heräily (ja pyllyn reiän ympäryksen punoitus).

- Refluksi, mutta meillä refluksiheräily oli kyllä aika tuskaista kun lapsi oli pieni. Gaviscon voisi auttaa jos kyse lievästä refluksista mutta mielestäni kuvauksesi ei kyllä kuulostanut tyypilliseltä refluksiheräilyltä.



Olen kuullut että joillakin lapsilla myös kylmä ja kuuma herättelevät ?



Tsemppiä. Toivottavasti helpottaisi.