Nyt apua taaperon uniongelmiin!!! Pää hajoaa...

Arvelin jo, että pitänee luovuttaa kun muillakin samaa vikaa, eikä tehokasta apukeinoa, mutta kokeillaan vielä edellisen vinkkejä.



Allergiaan en oikein jaksa uskoa, kun ei mitään muuta vaivaa ole, eikä suvussa allergioita. Ja kun joka yö on suunnilleen yhtä paha. Mutta mistäpä sitä varmaksi sanoo.



Lisääkin kokemuksia, mielipiteitä tai vinkkejä otetaan vastaan!



Ap.

Kiitos vaan, olen lukenut aiheesta. Olet ihan sairas, joko fanaatikko tämän asian puolesta tai sitten saat sairasta nautintoa hankaloittaessasi toisten elämää. Itseltäni tämä ketju jäisi nyt loppuun lukematta, jos olisin muu kuin sen ap.



Tarkennusta vielä, että lapsi heräilee myös meidän vieressämme, mutta saa silloin unen päästä kiinni paremmin itse.



Saisi myös nukkua meidän vieressä MUTTA kun tosiaan alkoi vaatia minua nukkumaan silloin kun hän halusi meidän sänkyymme siirtyä. Se ei oikein onnistu, että lapsi määrää minun nukkumaanmenoaikani.



Joku ehdotti unikoulua, mutta sitä me ollaan nyt yritettykin pari viikkoa. En tiedä miten muuten menetellä, kuin mennä rauhoittelemaan lasta, sillä huudatusta en kestäisi.



Kiitos edellieselle, yritetään tuota selittämistäkin paremmin. Ja kiitos tietty muillekin.



Ap.



Ap.

t. se joka jäi copypasteilijan jalkoihin

Kiitos vaan, olen lukenut aiheesta. Olet ihan sairas, joko fanaatikko tämän asian puolesta tai sitten saat sairasta nautintoa hankaloittaessasi toisten elämää. Itseltäni tämä ketju jäisi nyt loppuun lukematta, jos olisin muu kuin sen ap.

Tarkennusta vielä, että lapsi heräilee myös meidän vieressämme, mutta saa silloin unen päästä kiinni paremmin itse.

Saisi myös nukkua meidän vieressä MUTTA kun tosiaan alkoi vaatia minua nukkumaan silloin kun hän halusi meidän sänkyymme siirtyä. Se ei oikein onnistu, että lapsi määrää minun nukkumaanmenoaikani.

Joku ehdotti unikoulua, mutta sitä me ollaan nyt yritettykin pari viikkoa. En tiedä miten muuten menetellä, kuin mennä rauhoittelemaan lasta, sillä huudatusta en kestäisi.

Kiitos edellieselle, yritetään tuota selittämistäkin paremmin. Ja kiitos tietty muillekin.

Ap.

Ap.

Ota lapsen sänky teidän makkariin ja jos sekään eri riitä, tee sängystä sivuvaunu.

Nukuta lapses ja vietä miehes kaa aikaa olohuoneessa. Sit kömmitte kaikki nukkumaan.

Parissa viikossa pitäis helpottaa, kun lapsi huomaa, että olet ihan lähellä yölläkin.

Lapsen sänky ON meidän makkarissa, noin metrin päässä minusta.

Nukutan lapsen ja yritän viettää aikaa mieheni kanssa tai hommia tehden, mutta harmittaa kun joka ilta tulee jännättyä herääkö lapsi elokuvan jännimmässä kohdassa vai kesken seksin.

Olen ollut lapsen lähellä kaiket yöt siitä kun syntyi paria poikkeusta lukuunottamatta ja silloin lasta hoiti sen isä.

Ap.

Ps. Anteeksi kun ärsyynnyin tästä viestistä, mutta v-käyrä nousi tuo yhden kopioijan takia... :/

t. se joka jäi copypasteilijan jalkoihin

koitan löytää sen viestin tuolta jostain... ;)

nuorempi heräili alle 1-5-vuotiaana jatkuvasti ja vielä yli 2-vuotiaaksi tosi paljon. Oli aivan älyttömän raskasta, eikä siitä traumatitoituneina olla itseasiassa uskallettu edes miettiä kolmatta, vaikka siitä joskus haaveilin. Kaikki päättyi lopulta siihen, että jouduin jäämään töistäkin sairaslomalle, kun olin niin lopussa. (Pian tämän jälkeen unet onneksi alkoivat parantua.) Parin vuoden univelka oli kamala shokki etenkin kun esikoinen oli juuri näitä, jotka alkoivat nukkua syömättä 6-kuisena ja yöt läpi alle vuoden ikäisenä...



Meillä tämä haastavampi kuopus nukkui alusta asti pääasiassa pinnasängyssä meidän huoneessa. Syötöille nostin viereen ja sit takaksin omaan sänkyyn. Harvemmin jätin viereeni nukkumaan. Tämä varmaan lähinnä siksi, kun esikoinenkin oli nukkunut parhaiten omassa sängyssään ja itsekin oon aina nukkunut parhaiten ilman lasta vieressäni. Noh, tämä juniori aloitti yörumban joskus puolivuotiaana (siihen saakka heräsi suht normaalisti pari kertaa yössä syömään), eikä siihen auttanut oikein mikään. Yöimetykset lopetin noin 8-kuisena - tällöin mies piti lapselle muutaman yön unikoulun. Senkin jälkeen jouduttiin vielä antamaan pullomaitoa öisin, koska lapsella oli allergioita eikä myöskään syönyt kovin hyvin kiinteitä. Oli siis oletettavasti ihan tosissaan myös nälkäinen - isokokoinen ja liikkuvainen vauveli kun oli. Vuoden iässä meno vain yltyi ja silloin mies piti toisen unikoulun (tassuttelemalla, kuten se ensimmäinen koulukin) ja sen jälkeen loppuivat yösyönnit. Mutta tosiaan vielä reilu vuosi siitä eteenpäin meillä heräiltiin monet kerran yössä. Lasta käytiin aina rauhoittelemassa hänen omassa pinnasängyssään, koska sinne lopulta nukahdettuaan nukkui edes hivenen paremmin (oli tosi herkkä äänille ja ärsykkeille), kun taas meidän sängyssä heräili vieläkin enemmän.



Muutos tapahtui kai siinä paikkeilla, kun lapsi oli 2 v 3 kk ja hänet siirrettiin isosiskon kanssa samaan huoneeseen ja kerrossänkyyn. Emmimme ratkaisua pitkään ja olimme valmiita siirtämään lapsen takaisin meidän huoneeseen, jos hän heräilyllään valvottaisi siskoaan. Mutta siitä alkoivat paremmat yöt, ja tätä rauhallisten öiden aikaa on jatkunut jo vuoden ajan. Toki lapset välillä nukkuvat levottomasti ja heräilevät. Mutta se ei ole mitään verrattuna aiempaan...



En osaa vieläkään tarkkaan sanoa, mikä meillä auttoi eniten: aika vai tuonne lastenhuoneeseen siirtyminen. Sen vain tiedän, että kun kuopus nykyään joskus tulee meidän sänkyyn aamuyöstä, niin siinä ei juurikaan nuku, vaan pyörii levottomana. Omassa sängyssään nukkuu aina rauhallisemmin, eikä herää edes siskon vessakäynteihin, unissa puhumisiin tms.



Tsemppiä ap:lle!

Molemmat lapseni ovat olleet yöheräilijöitä, ei siis puhettakaan, että olisivat alle vuosikkaina nukkuneen yön putkeen...



Nuorempi on nyt 1,5-vuotias, ja nukkuu pääsääntöisesti hyvin nykyään, herää yleensä kerran tai kaksi yössä, rauhoittuu kun antaa hänelle käden, nukahtaa melkein saman tien. Nukkuu omassa pinnasängyssä, joka on omassa sängyssäni kiinni. Aikaisemmin 4-5 heräämistä yössä oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Ja tuota oli myös, että tunti nukahtamisen jälkeen heräsi, ja uudelleen nukahtaminen oli vaikeaa.



Meillä auttoi aika, ja uskon, että myös se, kun lapsi huomaa heti herättyään, että äiti on käden ulottuvilla. Viereen en ota siksi, että nukkuu todella levottomasti ja päätyisi jossain vaiheessa lattialle tai vaihtoehtoisesti potkisi minua.



Jaksamista tilanteessasi. Ei ole helppoa, mutta kyllä se joskus vielä loppuu.

ja otin pojan viereen klo 5. Katsotaan taas miten ensi yö menee eli edelleen vinkkejä, kommentteja ja kokemuksia otetaan vastaan. :)



Ap.

Tyttö 1v3kk. On alusta pitäen opetettu nukkumaan omassa sängyssä. Eikö sitä unikoulua kannattaisi taas kokeilla? Meillä lapsi nukkuu 19-7. Päikkärit 30min-1t30min.

Mä kanssa kannattaisin vanhempien vieressä nukkumista.



Jos päädytte unikouluun, niin varmistakaa, että olette itse levänneitä ensin.

että ihana lukea että muillakin näitä ongelmia on. Itsellä on vuosi ja 2kk ikäinen lapsi joka valvoo myös paljon öisin ja rauhoittuu vasta kun pääsee viereen. Ei nukahda omaan sänkyyn takaisin ollenkaan. Joskus ollaan kokeiltu mutta herää sitten kokonaan ja huutaa monta tuntia ja sitten ei enää rauhoitu edes vieressä jos on huuto päällä.

Nostan joka yö viereeni ja siinä nukkuu vaikkakin todella levottomasti.

Ja uskon että rauhoittuu sitten joskus. Tämä on neljäs lapsi ja kaikki on kyllä ollut vaikeita yöllä mutta kyllä jo ennen 1v on nukkunut hyvin.



Ja tsemppiä ap:lle, kyllä se siitä varmasti sitten ajan kanssa. :)

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö



Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.



Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".



Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.



Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.



"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.



Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"



Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.



Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.



Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."



lue loput:



http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

Kitarisa voi olla niin iso, että aiheuttaa uniapneaa ja heräilyä. Alkaa useasti oireilemaan juuri tuossa vuoden jälkeen.

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa.



Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.



Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä.



Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa.



Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin".



Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.



KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ



Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin.



Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.



Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta.



Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.



MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?



On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.



Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.



Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.



Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.



Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.



Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.



Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.



Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.



Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.





YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?



Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.

Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.



Käytä suurta sänkyä

Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.



Laajenna sänkyäsi

Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.



Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä

Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä



Nukkukaa yhdessä osa yöstä

Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.

Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.



Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan

Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.



Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.



(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

...joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin:



http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view…

tulee jokaiseen tällaiseen ketjuun copy-pastettamaan. >:(

tulee jokaiseen tällaiseen ketjuun copy-pastettamaan. >:(

tuonne sekaan.

kuten huomaatkin.



Ota lapsen sänky teidän makkariin ja jos sekään eri riitä, tee sängystä sivuvaunu.



Nukuta lapses ja vietä miehes kaa aikaa olohuoneessa. Sit kömmitte kaikki nukkumaan.



Parissa viikossa pitäis helpottaa, kun lapsi huomaa, että olet ihan lähellä yölläkin.

Itselläni on kaksi lasta, kohta 2v ja 5kk, ja kumpikaan eivät ole koskaan heränneet noin usein. Esikoinen nukkui yönsä 4 kuukauden iästä ja nyt nuorempi syö yössä 1-2 kertaa. Olemme opettaneet nukahtamaan yksin omaan sänkyynsä.



Tiedän kyllä, että lapset ovat hyvin erilaisia ja osa vain nukkuu huonommin, mutta minusta noin valtava määrä heräilyjä ei ole normaalia. Johan se häiritsee lapsen omaa unta ja jaksamista. Veisin lapsen perusteelliseen lääkärintarkastukseen ja neuvottelisin keinoista, miten hänet saisi nukkumaan paremmin. Jos niitä ei ole ja tilanne on vain pakko hyväksyä, niin järjestä lapselle säännöllisesti hoitaja tms. jotta saatte miehenne kanssa levättyä.



p.s. Näille perhepetifanaatikoille-kysymys: olemmeko me nykysukupolvi sitten kaikki ihan kaheleita, jos emme ole kasvaneet perhepedissä? Entä maailman kaikki aikaisemmat sukupolvet? Nukuitteko itse perhepedissä vauvana, oletteko kovastikin psyykkisesti häiriintyneitä jos ette nukkuneet? Jokainen perhe tehköön niin kuin juuri heille sopii parhaiten, onnelliseksi ja tasapainoiseksi lapseksi ja aikuiseksi voi kasvaa monin eri tavoin.

sitten kun pääsee vanhempien viereen, niin silloinhan ei ole kyse varsinaisesta ongelmasta nukkumisen kanssa - esim. allergiat jne, yhtä lailla herättäisi koko ajan vaikka nukkuisi kuinka vieressä (nimim. kokemusta on).



Meilläkin tämä kuopus, kohta 3 v varmaan 5 yötä 7mästä tulee jossain vaiheessa meidän väliin nukkumaan. Jos sillä saa kaikki paremmat unet, niin siinä ei ole mitään vikaa. Kyllä se jossain vaiheessa loppuu (nimim. kolmelta vanhemmalta loppui, mutta ei ennen kahta vuotta keltään)