Lue keskustelun säännöt.
Äiti suuttui kun en halunnut karkkilahjoja
26.12.2024 |
Oon vuoden ollut laihiksella päästäkseni tästä kolmiluvusta alaspäin ja siihen liittyy uhrauksia jotta tavoite pysyy. Olen sanonut useaan otteeseen vanhemmilleni, joilla on syntymäpäivieni ja nyt joulun alla tapana antaa kilokaupalla karkkia, että en tahdo niitä.
Sokeri on ollut huume josta on pitänyt pitänyt pitkään oppia pois vierotusoireineen kaikkineen, jotten retkahda vanhoille tavoille. Tämän kun opin ja kaikesta kun olen kieltäytynyt, on tuloksia alkanut tulemaan.
Ymmärrän hyvin kohteliaisuuden, onhan nyt joulu ja lahjojen aika. Silti jouluruoan jälkeen tuli jälleen lahjapaketti toisensa jälkeen konvehteja ja suklaalevyjä. "Ei sitä pidä itseään rääkätä, kuitenkin tahdot herkutella" sanoi äiti.
Kun eilen aattona äiti kyseli että miksi laitoin lahjakarkit vanhempien herkkupiironkiin, kerroin että en kertakaikkiaan voi syödä palaakaan karkkia em. syistä. Ei mitään muuta, kiitin eleestä.
Ymmärryksen sijaan tuli haukkumista ja uhriutumista, mitenkä väitän heidän olevan osasyyllinen pyöreyteeni (en maininnut mitään syyllisistä, minä itse päätän mitä laitan suuhuni) ja mitenkä olen kiittämätön kun kalliit lahjat ostettiin.
Teinkö nyt jotain väärin? Voi herraisä, teen elämänmuutosta ja ilmoitin yhden asian jota en halua vastaan. Vähän kuin raitistuvalle ostaisi viinipullon lahjaksi.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh, en enää ikinä postaa AV:lle puhelimella. Eilen *joulupäivänä siis, ymmärsitte pointin.
ap
Kasva aikuiseksi. Itse päätät mitä syt 365 pv vuodessa. Eikä mikään laki pakota viettämään joulua sukulaisten kanssa.-
Miksi et voinut kohteliaasti kiittää lahjoista, viedä ne mukanasi ja olla avaamatta suklaarasioita ja -levyjä ja viedä niitä vaikka töihin tarjolle kahvihuoneeseen pyhien jälkeen? Miksi tieten tahtoen pahoittaa lahjan antajan mieli? Olisit voinut itse osoittaa tilannetajua ja vähin äänin jättää suklaat syömättä. Miksi siitä sokerittomuudesta piti tehdä tuollainen show?
Ymmärrän sinua kyllä ja mitään väärää et varmasti ole tehnyt. Olisit tuosta selvinnyt kuitenkin vähemmällä, kun olisit vain ottanut lahjat vastaan, tuonut kotiin ja lahjoittanut rasiat eteenpäin, esim. työpaikalle tms. Tietynlaisten ihmisten kanssa ei vaan voi järkevästi keskustella asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain pyytämättä ja yllättäen (joo-joo, niinhän ne lahjat usein tulevat) ison kasan Arabian astioita, jotka lähisukulainen oli joltain ostanut ja päätti antaa minulle. Se ei ollut siis harkittu, minua ajatellen ostettu arvokas lahja, vaan olosuhteiden ja avuliaisuuden lopputulema. Tilaa niille ei minulla mitenkään ole ja sen sukulainen tiesi. Kuskasin ne samantein hänelle takaisin. Ei tohtinut paljon vastustella onneksi. Mikä ihmisiä vaivaa?
Itse otan vastaan sen saaristolaisleivn joka vuosi. Ikinä en sitä syö, vaan se menee ikävä kyllä roskiin tai eteenpäin jollekin ystävälle. Kehun kuitenkin leipää joka kerta. Valkoiset valheet on sallittuja. Ensi kerralla ota ne makeiset. Jätä ne johonkin kotimatkalla kylille tyrkylle tai heitä roskiin. Kotiin ei tietty kannata viedä addiktion takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua kyllä ja mitään väärää et varmasti ole tehnyt. Olisit tuosta selvinnyt kuitenkin vähemmällä, kun olisit vain ottanut lahjat vastaan, tuonut kotiin ja lahjoittanut rasiat eteenpäin, esim. työpaikalle tms. Tietynlaisten ihmisten kanssa ei vaan voi järkevästi keskustella asioista.
Työpaikalle olisi tosiaan voinut viedä. Siinä hetkessä ajattelin että jonnekin ne herkut oli saatava itseltä piiloon. Vanhempani kuitenkin itse makustelevat karkkia niin ajattelin että tämä olisi ilahduttanut toiseen suuntaan, vaikken itse konvehteja olisi voinut ottaa.
Minäkin sain lukuisia suklaarasioita, kukkia, kahvia, jne. Otin ne kiitollisina vastaan ja kierrätin ne eteen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älyttömiä nämä ajatukset: olisit vienyt suklaat kotiin, tai ensin kotiin ja sitten työpaikalle. Kenelle alkoholistille ehdottaisit samaa? Vie se viinipullo kotiin. Sitten lomien jälkeen viet sen töihin. Olisiko sitä viinipulloa jäljellä? Aloittajat suhtautui kunnioittavasti, eikä lakannut suklaita roskiin kotimatkalla, vaan jätti vanhemmilleen. Ärsyttää kun ihmiset eivät ollenkaan ymmärrä mitä toisen elämäntapamuutos vaatii. Kapuloita voi näemmä nakella rattaisiin aivan estottomasti. Olisiko se niin vaikeaa edes vähän tukea?
Minun äitini oli samanlainen. Niin monet laihdutusyritykset ovat kaatuneet vuosien varrella siihen että hän tuo herkkuja isot kasat. Ja varmasti repii pelihousunsa jos niitä ei oteta vastaan tai syödä hyväksyvästi nyökytellen. Tapa kontrolloida tämäkin. Surkuhupaisin oli kun olin raskaana ja minulla oli raskausdiabetes. Otin sitten pari palaa siinä seurassa suklaata. Äitini oli siis tullut kylään. Tajusin sitten että se on liköörisuklaata. Kysyin vieressä istuvalta äidiltäni että mitä ihmettä. Niin vastauksena oli huutoa ja kiljumista, että enhän minä niitä sinulle tuonut vaan miehellesi, kun sinähän yrität olla syömättä suklaata. Niin, niin yritin, ja epäonnistuin. Suututtaa vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitenkä sitten niin.
Sitä saa mitä tilaa kun tekee itsensä näkyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Älyttömiä nämä ajatukset: olisit vienyt suklaat kotiin, tai ensin kotiin ja sitten työpaikalle. Kenelle alkoholistille ehdottaisit samaa? Vie se viinipullo kotiin. Sitten lomien jälkeen viet sen töihin. Olisiko sitä viinipulloa jäljellä? Aloittajat suhtautui kunnioittavasti, eikä lakannut suklaita roskiin kotimatkalla, vaan jätti vanhemmilleen. Ärsyttää kun ihmiset eivät ollenkaan ymmärrä mitä toisen elämäntapamuutos vaatii. Kapuloita voi näemmä nakella rattaisiin aivan estottomasti. Olisiko se niin vaikeaa edes vähän tukea?
Minun äitini oli samanlainen. Niin monet laihdutusyritykset ovat kaatuneet vuosien varrella siihen että hän tuo herkkuja isot kasat. Ja varmasti repii pelihousunsa jos niitä ei oteta vastaan tai syödä hyväksyvästi nyökytellen. Tapa kontrolloida tämäkin. Surkuhupaisin oli kun olin raskaana ja minulla oli raskausdiabetes. Otin sitten pari palaa siinä seurassa suklaata. Äitini oli siis tullut kylään. Tajusin sitten
Mistä johtuu tämä harhaiseen itsekuva, jossa jotkut haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä? Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin ja kiukuttelee kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki lelut ja karkit. Aivan kuin aikuisuus olisi paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älyttömiä nämä ajatukset: olisit vienyt suklaat kotiin, tai ensin kotiin ja sitten työpaikalle. Kenelle alkoholistille ehdottaisit samaa? Vie se viinipullo kotiin. Sitten lomien jälkeen viet sen töihin. Olisiko sitä viinipulloa jäljellä? Aloittajat suhtautui kunnioittavasti, eikä lakannut suklaita roskiin kotimatkalla, vaan jätti vanhemmilleen. Ärsyttää kun ihmiset eivät ollenkaan ymmärrä mitä toisen elämäntapamuutos vaatii. Kapuloita voi näemmä nakella rattaisiin aivan estottomasti. Olisiko se niin vaikeaa edes vähän tukea?
Minun äitini oli samanlainen. Niin monet laihdutusyritykset ovat kaatuneet vuosien varrella siihen että hän tuo herkkuja isot kasat. Ja varmasti repii pelihousunsa jos niitä ei oteta vastaan tai syödä hyväksyvästi nyökytellen. Tapa kontrolloida tämäkin. Surkuhupaisin oli kun olin raskaana ja minulla oli raskausdiabetes. Otin sitten pari palaa siinä seurassa suklaata. Äitini oli siis tullut kylään. Tajusin sitten
Mieheni on alkoholisti, joka ei ole juonut kymmeneen vuoteen ja itse en ole koskaan ns oppinut ymmärtämään mikä on juomisen idea ja tuolla odottaa parikin viinipulloa jollakin annettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Älyttömiä nämä ajatukset: olisit vienyt suklaat kotiin, tai ensin kotiin ja sitten työpaikalle. Kenelle alkoholistille ehdottaisit samaa? Vie se viinipullo kotiin. Sitten lomien jälkeen viet sen töihin. Olisiko sitä viinipulloa jäljellä? Aloittajat suhtautui kunnioittavasti, eikä lakannut suklaita roskiin kotimatkalla, vaan jätti vanhemmilleen. Ärsyttää kun ihmiset eivät ollenkaan ymmärrä mitä toisen elämäntapamuutos vaatii. Kapuloita voi näemmä nakella rattaisiin aivan estottomasti. Olisiko se niin vaikeaa edes vähän tukea?
Minun äitini oli samanlainen. Niin monet laihdutusyritykset ovat kaatuneet vuosien varrella siihen että hän tuo herkkuja isot kasat. Ja varmasti repii pelihousunsa jos niitä ei oteta vastaan tai syödä hyväksyvästi nyökytellen. Tapa kontrolloida tämäkin. Surkuhupaisin oli kun olin raskaana ja minulla oli raskausdiabetes. Otin sitten pari palaa siinä seurassa suklaata. Äitini oli siis tullut kylään. Tajusin sitten
Jokainen, joka syyttää omista epäonnistumisestaan aina muita, on jonkin sortin narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älyttömiä nämä ajatukset: olisit vienyt suklaat kotiin, tai ensin kotiin ja sitten työpaikalle. Kenelle alkoholistille ehdottaisit samaa? Vie se viinipullo kotiin. Sitten lomien jälkeen viet sen töihin. Olisiko sitä viinipulloa jäljellä? Aloittajat suhtautui kunnioittavasti, eikä lakannut suklaita roskiin kotimatkalla, vaan jätti vanhemmilleen. Ärsyttää kun ihmiset eivät ollenkaan ymmärrä mitä toisen elämäntapamuutos vaatii. Kapuloita voi näemmä nakella rattaisiin aivan estottomasti. Olisiko se niin vaikeaa edes vähän tukea?
Minun äitini oli samanlainen. Niin monet laihdutusyritykset ovat kaatuneet vuosien varrella siihen että hän tuo herkkuja isot kasat. Ja varmasti repii pelihousunsa jos niitä ei oteta vastaan tai syödä hyväksyvästi nyökytellen. Tapa kontrolloida tämäkin. Surkuhupaisin oli kun olin raskaana ja minulla oli raskausdiabetes. Otin sitten pari palaa siinä seurassa suklaa
Mistä johtuu tämä harhaiseen itsekuva, jossa jotkut haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä? Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin ja kiukuttelee kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki lelut ja karkit. Aivan kuin aikuisuus olisi paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.
Uhritumisenkulttuuri. Ihminen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita. Olen oppinut, että äitini on se mikä on ja laitan käytöksen hänen piikkiin tekemättä siitä sen numeroa. Ja melko härskiä kyllä syyttää äitiään laihduskuurien epäonnistumisesta. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älyttömiä nämä ajatukset: olisit vienyt suklaat kotiin, tai ensin kotiin ja sitten työpaikalle. Kenelle alkoholistille ehdottaisit samaa? Vie se viinipullo kotiin. Sitten lomien jälkeen viet sen töihin. Olisiko sitä viinipulloa jäljellä? Aloittajat suhtautui kunnioittavasti, eikä lakannut suklaita roskiin kotimatkalla, vaan jätti vanhemmilleen. Ärsyttää kun ihmiset eivät ollenkaan ymmärrä mitä toisen elämäntapamuutos vaatii. Kapuloita voi näemmä nakella rattaisiin aivan estottomasti. Olisiko se niin vaikeaa edes vähän tukea?
Minun äitini oli samanlainen. Niin monet laihdutusyritykset ovat kaatuneet vuosien varrella siihen että hän tuo herkkuja isot kasat. Ja varmasti repii pelihousunsa jos niitä ei oteta vastaan tai syödä hyväksyvästi nyökytellen. Tapa kontrolloida tämäkin. Surkuhupaisin oli kun olin raskaana ja minulla oli raskausdiabetes. Otin sitten pari palaa siinä seurassa suklaa
Onko oikeasti ok tarjota alkoholikarkkeja näkyvästi raskaana olevalle? Onko tällainen odotus joululahjalista, jolla kerrotaan miten muiden pitäisi kohdella? Voisko jokainen ottaa vähän vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, joka syyttää omista epäonnistumisestaan aina muita, on jonkin sortin narsisti.
Varmasti jossain määrin totta sekin. Tämä samainen äitini jatkoi ruokapelleilyä niin monella eri tavoin, että kyllä siihen vaan lopuksi väsyi.Ja varmasti hienoimpia onnistumistarinoita on ne, että vaikka kuinka heitettiin haasteita rattaisiin ja vyörytettiin herkkuja lahjaksi, niin silti laihtui ja onnistui. Vai onko sellaisia tarinoita olemassa?
Onko vanhempasi myös ylipainoisia?
Teit ihan oikein. Toivottavasti äitisi ymmärtää että on lihomisen mahdollistaja ja lopettaa.